Monitieteisessä kestävyysaiheisessa seminaarissa keskusteltiin ajankohtaisista globaaleista haasteista

Sustainability and Academic Research – UTU Researchers Contributing to Sustainability -seminaari järjestettiin Maailman ympäristöpäivänä 4. kesäkuuta. Seminaarin järjestivät Turun yliopiston kaksi tutkijakollegiumia, TIAS ja TCSMT sekä kulttuurisen muistin ja yhteiskunnan muutoksen temaattinen kokonaisuus.

Seminaarin aloitti kehitysjohtaja Riitta Mustonen johdantopuheellaan. Hän huomautti, että Turun yliopisto on laatinut vuonna 2019 yhteisen tahtotilan 2021–2030 strategialle, pyrkimyksenä kulttuurinen ja sosiaalinen hyvinvointi sekä kestävä tulevaisuus. Strategiassa keskeisinä elementteinä ovat tutkimus, koulutus ja yhteiskunnallinen vaikuttavuus sekä näkemys siitä, miten yliopisto haluaa osaltaan olla vaikuttamassa muuttuvaan maailmaan.

- Meidän täytyy painottaa laajempaa näkökulmaa kestävään kehitykseen. Yliopistoilla on myös tärkeä tehtävä tutkimuksen ja kriittisen ajattelun kehittämisessä, mikä vahvistaa luottamustamme tieteeseen, hän totesi.

Sosiaalisesta kestävyydestä esitelmöinyt tutkijatohtori Daniel Acquah (TIAS) toi esille sosiaalisen oikeudenmukaisuuden haasteen YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi, joissa mainitaan myös terveys ja hyvinvointi. Esimerkiksi koronaviruspandemian aikana näkynyt rokotenationalismi on korostanut ihmisten eriarvoista asemaa. Länsimaat ovat kyenneet hankkimaan rokoteannoksia kattamaan jopa yli puolet alueen väkimäärästä, kun esimerkiksi Afrikassa määrä vastaa vain kolmannesta koko väkilukuun suhteutettuna.

Acquah toi myös esille, että vaikka yhä useampiin sairauksiin on kehitetty parannuskeino, miljoonat kuolevat niihin edelleen, koska eivät pääse terveydenhuollon piiriin. Esimerkiksi ebolan levitessä vuonna 2014 tautiin sairastuneet parantuivat Yhdysvalloissa, mutta tilanne oli täysin toinen Afrikassa. Vastaavaa ilmiötä voidaan havaita myös nykyisessä koronaviruspandemiassa. Acquah muistutti, että sosiaalinen kestävyys on loppuen lopuksi jokaisen etu tässäkin asiassa.

- Ainakin 94 maata on rajoittanut lääketieteellisten tarvikkeiden, kuten maskien, vientiä. Emme kuitenkaan saa häivytettyä COVID-19-virusta keskuudestamme, ennen kuin se on hävinnyt kaikkialta, hän muistutti.

Tutkijatohtori Aino Kalske (TCSMT) piti puheenvuoron ekologisesta kestävyydestä. YK:n kestävän kehityksen tavoitteista löytyy myös maininta, jossa pyritään pysäyttämään biodiversiteettikato.

- Biodiversiteetillä on itseisarvon lisäksi arvoa myös siinä mielessä, että se kasvattaa ekosysteemin vastustuskykyä. Kun esimerkiksi jokin laji on katoamassa, voivat toiset lajit ottaa sen paikan. Lisäksi biodiversiteetistä on myös taloudellista hyötyä. Jotkut kasvit voivat esimerkiksi tuottaa yhdisteitä, joista voi olla meille hyötyä lääketieteellisesti, Kalske totesi.

Tapausesimerkkinä Kalske antoi haitalliset vieraslajit, joita esimerkiksi lupiinit Suomessa edustavat. Haitalliset vieraslajit ovat olleet vaikuttamassa huomattavasti lajikatoon, jopa 40 % tapauksista 1600-luvulta lähtien. Tällöin vieraslajit valtaavat alueen, jonka johdosta alkuperäisillä lajeilla ei ole mahdollisuuksia enää menestyä alueella. Vieraslajit voivat myös erota alkuperäisessä maastossa kasvaneista lajeistaan, kuten lupiinien tapauksessa, jotka kasvavat Suomessa isommiksi ja leviävät laajemmalle alueelle kuin alkuperäisellä alueellaan Pohjois-Amerikan länsiosissa.

Professori Satu Teerikangas Turun kauppakorkeakoulusta luennoi taloudellisesta kestävyydestä. Hän toi esille, että myös kaupanalalla yritykset ovat joutuneet ottamaan kantaa kestävään kehitykseen, jota kuvastaa Corporate Social Responsibility (CSR) eli yhteiskuntavastuu. Siinä yritysten on pyrittävä taloudellisessa ajattelussaan huomioimaan myös yritysten vastuullista toimintaa.

- Viime aikoina on yhä vahvemmin tuotu esille sitä, että yritysten täytyy toimia planeetallisten ja sosiaalisten rajoitusten puitteissa. Vielä kymmenen vuotta sitten business as usual -ajattelumalli oli tavallista, mutta jatkossa sellainen ei ole enää mahdollista yritystaloudessa. Meidän täytyy muuttaa radikaalisti näkökulmaamme ja lähteä rohkeasti tarkastelemaan perinteisiä mallejamme uudelleen. Nykyään yhä useammin nähdäänkin ympäristö yhtenä sidosryhmänä ja vastaavasti vastuullisen yritystoiminnan sijasta puhutaan suoraan kestävästä yritystoiminnasta, Teerikangas totesi.

Monitieteisessä kestävyysaiheisessa seminaarissa puhuttiin myös kulttuurisesta kestävyydestä, jonka tiimoilta puheenvuoron pitivät tulevaisuudentutkimuksen ja kulttuuriperinnöntutkimuksen dosentti Katriina Siivonen sekä yleisen kirjallisuustieteen professori Markku Lehtimäki.

Teksti: Elina Laiho