Hoitotieteen professori Riitta Suhonen vietti 60-vuotissyntymäpäiväänsä toukokuussa 2026, minkä kunniaksi järjestetyssä juhlatilaisuudessa paljastettiin ja luovutettiin yliopiston kokoelmiin hänestä otettu muotovalokuva.
Professori Riitta Suhosen muotovalokuva paljastettiin Medisiina C:n Osmo Järvi -salissa perjantaina 8. toukokuuta 2026. Tilaisuuteen osallistui Suhosen työtovereita, perheenjäseniä ja ystäviä sekä tiedekunnan ja yliopiston johtoa.
Riitta Suhonen on työskennellyt hoitotieteen laitoksen professorina vuodesta 2008, erityisalueenaan gerontologinen hoitotiede, johtaen gerontologisen hoitotieteen tutkimusohjelmaa, ainoana alan professorina Suomessa. Hän on lisäksi toiminut hoitotieteen tohtoriohjelman johtajana vuodesta 2020 ja oppiaineen vastuuprofessorina vuodesta 2023.
Vuodesta 2016 lähtien professorin toimen ohella hänellä on ollut ylihoitajan sivutoimi ikääntyneiden palvelujen ja hoidon tutkimukseen nykyisellä Varsinais-Suomen hyvinvointialueella. Vuonna 2023 hän sai Sairaanhoitajien koulutussäätiön myöntämän Pro labore omni laude digno – kaikella kiitoksella tehdystä työstä -ansiomitalin työstään ikääntyneiden hoitotyön kehittäjänä. Vuonna 2020 Tasavallan Presidentti myönsi hänelle ansioistaan Suomen Valkoisen Ruusun 1 luokan ritarimerkin.
Muotokuvan paljastutilaisuuden avasi hoitotieteen laitoksen johtaja Anna Axelin sekä lääketieteellisen tiedekunnan varadekaani Sanna Salanterä. He nostivat puheissaan esiin paitsi professori Suhosen saavutuksia tämän uralla ja merkitystä kollegana työyhteisössä, myös tämän ansioita gerontologisen hoitotieteen ja iäkkäiden aseman puolestapuhujana.
– Professori Suhonen tekee arvokasta työtä ikääntyneiden eteen. Ikääntyminen on arvokas ja normaali osa meidän kaikkien elämäämme. Tulevaisuus tuntuu turvallisemmalta, kun tiedämme, että on Riitta Suhosen kaltaisia ihmisiä, sanoi Axelin avauspuheenvuorossaan.
Valokuvaaja Tanja Pohjerannan ottaman muotovalokuvan luovutti yliopiston kokoelmiin professori Minna Stolt ja sen vastaanotti vararehtori Tapio Salakoski.
Stolt piti muotovalokuvan paljastuksen yhteydessä juhlapuheen, jossa hän kertoi Suhosen urasta ja tieteellisistä ansioista. Hän korosti erityisesti Suhosen määrätietoista ja intohimoista suhtautumista työhönsä, oli se sitten tutkimusta, opetusta tai työtä erilaisissa työryhmissä ja neuvostoissa. Puheessaan hän nosti esiin myös Suhosen ansiot iäkkäiden ja erityisesti muistisairaiden omien kokemusten tuomisessa osaksi tutkimusta.
– Tutkijan tehtävä on varmistaa, että kaikilla on mahdollisuus osallistua tutkimukseen ja tulla kuulluiksi, Stolt painotti.
Yksilöllisen hoidon ja arvokkaan ikääntymisen puolustaja
Professori Suhosen tieteellinen työ on keskittynyt laaja-alaisesti ikääntyvien henkilöiden hoitotyöhön, yksilölliseen hoitoon ja hoidon etiikkaan. Hänen ohjauksessaan on valmistunut 20 väitöskirjaa ja 92 pro gradu -tutkielmaa. Hän on julkaissut yli 350 vertaisarvioitua tieteellistä artikkelia ja lukuisia toimitettuja oppikirjoja.
Riitta Suhonen valmistui sairaanhoitajaksi vuonna 1990 ja jatkoi pian opintojaan, valmistuen maisteriksi 1997 ja terveystieteiden tohtoriksi 2002 Turun yliopistosta. Dosentin arvonimen hän sai vuonna 2007.
Kiinnostus yksilölliseen hoitoon Suhosella heräsi jo hänen työskennellessään sairaanhoitajana vuodeosastolla Forssassa. Siitä tulikin hänen pro gradunsa aihe, ja hän on jatkanut aiheen parissa jo kaikkiaan yli 30 vuotta. Tutkimus on tuottanut arvostetun yksilöllisen hoidon mittarin, joka on käännetty 38 kielelle. Hän on myös vahvistanut hoitotieteen teoreettista pohjaa tuottamalla oman vahvaan tutkimukseen pohjaavan yksilöllisen hoidon teorian.
Omassa puheessaan juhlatilaisuudessa hän kiitti kollegoitaan ja yhteistyökumppaneitaan eri yhteyksistä. Lisäksi hän peräänkuulutti yhteiskunnan ajattelutavan muutosta ikääntymiseen liittyen:
– Yhteiskunnan väestörakenteen muutos on ollut tiedossa jo pitkään, ja meidän olisi pitänyt toimia jo kauan sitten. Kyseessä ei ole enää tulossa oleva muutos, vaan pysyvä tila.
Suhonen toi puheessaan esiin myös ajatuksiaan ikääntyneiden tutkimuksesta. Hän painotti, että myös ikääntyneellä ja hauraalla ihmisellä on oikeus olla tutkittava, ja arvokas ikääntyminen tulisi pystyä takaamaan taloudellista haasteista huolimatta.
– Palveluiden tuottaminen taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävästi tuli suunnitella ikääntyneiden kanssa. Ei vain heille vaan heidän kanssaan.
