Turun yliopistossa tarkastettavan väitöstutkimuksen mukaan hoivakodin fyysinen ympäristö voi toimia ikääntyneen ihmisen omatoimisuuden ja itsenäisyyden tukena. Hoiva-asumisen yksiköiden arvioinnissa niissä näkyi vahvuuksia, mutta fyysisen ympäristön tarjoamaa potentiaalia voitaisiin hyödyntää nykyistä laajemmin.
Monen ihmisen viimeinen koti on hoiva-asumisen yksikkö, jonka fyysiset tilat luovat puitteet arjelle.
Terveystieteiden maisteri Niina Wahlroos tarkasteli väitöskirjassaan hoivakodin fyysistä ympäristöä ja sitä, miten sillä voidaan tukea ikääntyneiden omatoimista ja itsenäistä arkea.
Wahlroos havaitsi aiempaa tutkimusta tarkastellessaan, että pelkkä liikkumisen tukeminen ei riitä. Ympäristön tulee myös kannustaa asukasta osallistumaan ja hyödyntämään omia voimavarojaan.
Omatoimisuutta ja itsenäisyyttä tukeva ympäristö on turvallinen, mutta myös viihtyisä ja mielekästä tekemistä tarjoava. Korkeat kynnykset ja lukitut tai raskaat ovet estävät asukasta liikkumasta vapaasti. Lukitukset ovat usein osa asukkaiden turvallisuuden varmistamista, mutta ne rajoittavat samalla itsenäistä liikkumista.
– Pienet asiat ratkaisevat paljon. Kynnys, jota pyörätuolilla ei pääse ylittämään, tai raskas ovi voivat tarkoittaa, että asukas ei pääse tilasta toiseen ilman apua, vaikka tahtoa olisi, Wahlroos toteaa.
Väitöstyössä muokattiin työkalu suomalaisten hoivakotien fyysisen ympäristön laadun arvioimiseksi. Sen avulla tarkasteltiin, miten ympäristön ominaisuuksia, kuten värimaailmaa, opasteita ja tilaratkaisuja, on toteutettu hoivakotien eri tiloissa. Tutkimus on yksi harvoista hoitotieteen näkökulmasta tehdyistä suomalaista fyysistä hoivaympäristöä arvioivista tutkimuksista.
Vahvuutena turvallisuus, haasteina kodinomaisuus ja muistin tukeminen
Arvioiduissa yksiköissä fyysisen ympäristön vahvuuksia olivat turvallisuus ja liikkumisen tukeminen esimerkiksi kaitein ja esteettömin kulkureitein. Kehittämistarvetta oli kodinomaisuudessa sekä muistia ja tilan hahmottamista tukevissa ratkaisuissa. Selkeät värikontrastit löytyivät kolmesta neljäsosasta yksiköistä, mutta esimerkiksi umpikujiin päättyvät käytävät olivat yleisiä.
Yksiköt erosivat toisistaan huomattavasti, jopa tilanteissa, joissa ne olivat saman palveluntuottajan ylläpitämiä. Erojen syitä ei tässä tutkimuksessa selvitetty.
Kauan käytössä olleiden ja juuri käyttöön otettujen rakennusten välillä ei löydetty eroja.
– Uusi rakennus ei automaattisesti ollut parempi. Ohjeita ja tutkimustietoa on paljon, mutta niiden hyödyntäminen ei aina näy valmiissa tiloissa, Wahlroos kertoo.
Haastatteluaineiston perusteella piha-alueet merkitsevät asukkaille paljon muutakin kuin mahdollisuutta ulkoiluun. Ne auttavat ylläpitämään yhteyttä omaan elämänhistoriaan ja lähiympäristöön. Kaunis piha-alue sekä tutut puuhat, kuten kasvien hoito tai kävelylenkki, houkuttelivat asukkaita ulos. Terassit ja lasitetut kuistit eivät korvanneet täysin puutarhaa, koska niissä lähinnä istuttiin. Toisaalta niiltäkin pystyy seuraamaan vuodenaikojen vaihtelua ja naapuruston tapahtumia.
Arvioiduissa yksiköissä turvallisuutta parantavia ratkaisuja oli toteutettu hyvin sisätiloissa, mutta ulkotiloissa niihin oli kiinnitetty vähemmän huomiota.
– Piha on osa asukkaan elämää, ei erillinen lisäpalvelu. Jos sinne on vaikea päästä tai siellä ei ole mielekästä tekemistä, sinne ei lähdetä. Silloin asukkaan elinpiiri voi kaventua sisätiloihin, Wahlroos painottaa.
Tutkimus tähdentää, että tiloja ei tule pitää vain paikkana, jossa hoivaa annetaan, vaan voimavarana, joka tukee ikääntyneen asukkaan elämää. Siksi sen laatuakin tulisi tarkastella nykyistä järjestelmällisemmin.
– Hoivaympäristön laatu on keskeinen osa ihmisarvoista ja yksilöllistä hoivaa. Ympäristöllä voidaan tukea asukkaan mahdollisuuksia tehdä asioita itse, osallistua arkeen ja säilyttää oma itsensä mahdollisimman pitkään, Wahlroos toteaa.
Väitöstilaisuus perjantaina 27. marraskuuta
TtM Niina Wahlroos esittää väitöskirjansa ”Towards a physical long-term care environment that promotes independence and self-management for older adults” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 27.11.2026 klo 12.00 (Turun yliopisto, Publicum, Pub2-luentosali, Assistentinkatu 7, Turku).
Yleisön on mahdollista osallistua väitökseen myös etäyhteyden kautta.
Vastaväittäjänä toimii professori Tarja Välimäki (Itä-Suomen yliopisto) ja kustoksena professori Riitta Suhonen (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on hoitotiede.
