Oikeustieteellisen tiedekunnan uudessa Proffa tutuksi -sarjassa on ensimmäisenä vuorossa Mikko Rajavuori.
Minkä alan professori olet?
Tehtävänimikkeeni on oikeustieteen apulaisprofessori. Professuuria ei ole kiinnitetty mihinkään yksittäiseen oikeudenalaan. Tämä tarkoittaa joko sitä, että osaan kaiken, tai sitä, etten osaa mitään.
Tuntemattomille esittäydyn yleensä talousoikeuden tutkijana, joka on kiinnostunut yritysten oikeudellisesta hallinnasta. Tällä hetkellä pohdin erityisesti yritysten turvallisuusvaikutuksia, mutta tutkimusintressini ulottuvat kestävästä yritystoiminnasta kansainväliseen talousoikeuteen ja corporate governanceen. Yritykset ovat kiinnostavia, sillä ne asuvat näiden ja muiden oikeudellisten järjestelmien leikkauspisteessä.
Mitä tutkintoja olet suorittanut?
Oikeustieteen tohtori (Turun yliopisto, 2018), oikeustieteen maisteri (Turun yliopisto, 2011) ja humanististen tieteiden kandidaatti (Helsingin yliopisto, 2010).
Miten sinusta tuli professori?
Helppoa, hyvällä tsägällä.
Olen lapsuudesta saakka ollut akateemisesti utelias ja kenties jopa tutkimuksellisesti orientoitunut, mutta yliopistouralle päädyin silti vahingossa. Jatko-opinnot aloitettuani viehdyin kuitenkin nopeasti siihen, että saan valita keskeisimmän työtehtäväni – tutkimuksen – kohteen ja tyylin ilman, että työnantaja, asiakas tai joku muu sen määrää. Hyvää tsägää oli siinä, että tutkimusintressini kiinnostivat muitakin ja duunia löytyi. Olen hyvin iloinen, että pääsin palaamaan kotitiedekuntaan kilpailevissa yksiköissä työskentelyn jälkeen.
Mikä proffan työssä on parasta?
Yliopistotyön houkuttelevuus on monien mittareiden mukaan vähentynyt kuluneen vuosikymmenen aikana, mutta sen keskeisimmät veto- ja pitotekijät ovat edelleen samat. Voin asettaa - tietyissä, esimerkiksi opetuksen rytmittämissä, rajoissa - omat aikatauluni, keskittyä niihin kysymyksiin, joissa oma vipuvaikutukseni on suurimmillaan, ja jakaa samaa tilaa äärimmäisen fiksujen ihmisten kanssa niin Turussa kuin kansainvälisestikin. Näitä fiksuja ihmisiä ovat luonnollisesti myös opiskelijat, joiden kanssa on ilo vääntää ja kääntää etenkin syventävien opintojen aikana.
Mitä teet vapaa-ajallasi?
Toimin lasteni yksityiskuljettajana ja yritän pelata kiduttavan haastavia kaizo Super Mario -pelejä, huonolla menestyksellä.
Paras muistosi omalta opiskeluajaltasi?
Paras muisto ei ole välttämättä iloinen muisto. Useimmiten muistelen erästä Calonialla alkanutta ystävyyttä, joka katkesi ennenaikaisesti kanssaopiskelijan menehtymiseen. Tapaus vaikuttaa vielä vuosikymmenen jälkeenkin liki kaikkeen, mitä teen.
Terveiset opiskelijoille?
Pitäkää kaverit elossa ja hampaista huolta.
