Scholars at Risk -tapahtumassa korostettiin tarvetta pitkäjänteiselle tuelle ja akateemiselle integraatiolle
Turun yliopistossa 29. syyskuuta järjestetty tapahtuma kokosi yhteen tutkijoita, yliopistojen edustajia ja muita asiantuntijoita keskustelemaan hädänalaisten tutkijoiden tilanteesta, akateemisesta vapaudesta sekä muista maista lähtemään joutuneille tutkijoille saatavilla olevasta tuesta.
Scholars at Risk (SAR) on kansainvälinen yliopistojen, muiden akateemisten organisaatioiden ja yksittäisten toimijoiden verkosto, joka puolustaa akateemista vapautta ja hädänalaisia tutkijoita. Scholars at Riskin Suomen jaosto perustettiin vuonna 2017. Verkostoon kuuluvat kaikki Suomen yliopistot.
SAR: Diversity, Freedom, and Scholars at Risk in Finnish Academia -tapahtumassa tarkasteltiin akateemisen vapauden nykytilaa maailmalla, keinoja, joiden avulla suomalaiset yliopistot voivat tukea tutkijoita, joiden työ, vapaus tai turvallisuus on uhattuna, sekä sitä, millaisia toimia tarvitaan, jotta muista maista lähtemään joutuneet tutkijat voivat rakentaa Suomessa uuden ammatillisen ja sosiaalisen elämän.
Akateeminen vapaus on ihmisoikeus
Tapahtumassa juhlistettiin myös Turun ihmistieteiden tutkijakollegiumin (Turku Institute for Advanced Studies, TIAS) johtajaa, professori Martin Cloonania, joka jää eläkkeelle Turun yliopistosta. Cloonan on ollut keskeisessä roolissa yliopiston Scholars at Risk -toiminnan koordinoinnissa.
Puheenvuorossaan Cloonan tarkasteli hädänalaisten tutkijoiden tilannetta maailmalla ja SAR-toiminnan kehitystä Suomessa.
Cloonan korosti, että akateeminen vapaus on ihmisoikeus.
– Se on olemassa ihmiskuntaa varten, hän totesi.
Professori Cloonan pohti puheessaan vaarassa olevien tutkijoiden tukemiseen liittyvien haasteiden mittakaavaa. Maailmanlaajuiset konfliktit ja muut kriisit merkitsevät sitä, että suojelun tarve on valtava. Cloonan kertoi olevansa kiitollinen siitä, että Turun yliopisto ja sen kumppanit ovat pystyneet auttamaan joitakin tutkijoita, mutta totesi samalla, että useat muut tarvitsevat edelleen tukea.
Cloonan tarkasteli myös tutkijakollegiumien roolia vaarassa olevien tutkijoiden tukemisessa tuomalla esiin sekä niiden tarjoamat mahdollisuudet että niihin liittyvät haasteet. Tutkijakollegiumien vakiintuneet rekrytointiprosessit ja sitoutuminen akateemiseen huippuosaamiseen tarjoavat tärkeän perustan tutkimukselle. Samaan aikaan yliopistojen on pohdittava, miten nämä rakenteet ottavat huomioon tutkijat, joiden akateeminen ura on järkkynyt pakotetun muuton vuoksi.
Professori Cloonan korosti myös, että yliopistojen tulisi kantaa suurempaa vastuuta hädänalaisten tutkijoiden rahoituksesta. Hädänalaisten tutkijoiden tukeminen voi helposti jäädä riippuvaiseksi ulkoisesta rahoituksesta, vaikka jatkuva tuki edellyttää myös sisäisiä resursseja. Rahoituksen varmistaminen voi kuitenkin olla vaikeaa etenkin kilpailutilanteessa, jossa käytettävissä olevat resurssit ovat rajalliset.
Haasteista huolimatta Cloonan painotti hädänalaisten tutkijoiden tuomaa lisäarvoa heidän isäntäorganisaatioilleen ja laajemmin koko yhteiskunnalle. Hän korosti myös sitä, että hädänalaisia tutkijoita on kohdeltava ennen kaikkea tutkijoija. Suomeen muuttaneille hädänalaisille tutkijoille tulisi tarjota mahdollisuuksia jatkaa tutkimustaan, kehittyä ammatillisesti ja osallistua täysipainoisesti akateemisten yhteisöjen toimintaan.
Tukea tarvitaan tilapäisiä toimenpiteitä pidemmällä tähtäimellä
Åbo Akademin professori Magdalena Kmakin moderoimassa paneelikeskustelussa kuultiin tutkijoita, joilla on kokemusta pakon edessä muuttamisesta ja akateemisesta työstä Suomessa.
Panelistit kuvailivat, kuinka pakon edessä muuttaminen tuo akateemiseen uraan uusia epävarmuustekijöitä. Ammatillinen epävarmuus kietoutuu taloudelliseen tilanteeseen, uranäkymiin ja identiteettikysymyksiin.
Panelistien mukaan lyhytaikaiset apurahat voivat olla tärkeä ensimmäinen askel, mutta ne eivät välttämättä tarjoa riittävästi aikaa kestävien ammatillisten ja sosiaalisten suhteiden luomiseen. Keskustelussa korostettiin siksi pidemmän aikavälin tuen ja aidon akateemisen integroitumisen merkitystä.
Yliopistot voivat edistää hädänalaisten tutkijoiden asiaa lisäämällä tietoisuutta tutkijoiden kokemuksista, rakentamalla verkostoja ja viestintäkanavia sekä luomalla kulttuurin, jossa akateemisen yhteisön jäsenet kantavat vastuuta toisistaan. Hädänalaisten tutkijoiden tulisi myös voida osallistua akateemisiin ja yliopistollisiin toimintoihin omien tutkimustehtäviensä ulkopuolella sekä saada tunnustusta ja arvostusta asiantuntemuksestaan.
Polarisaatio luo uusia haasteita akateemiselle työlle
Helsingin yliopiston itäisen Euroopan tutkimuksen tieteenalavastaava Katalin Miklossy tarkasteli puheenvuorossaan Euroopan poliittisesti polarisoituneiden akateemisten ympäristöjen haasteita. Hän nosti esiin haasteita, joita tutkijat voivat kohdata tutkiessaan poliittisesti arkaluonteisia aiheita. Näihin kuuluivat muun muassa vaikeudet saada tietoa, poliittinen ja yhteiskunnallinen paine, verkkohäirintä sekä tutkimustulosten julkista levittämistä koskevat huolet.
Miklossy käsitteli puheenvuorossaan myös sitä, kuinka yliopistot ja tutkimuslaitokset ovat osa yhteiskuntaa ja heijastavat siten laajempia yhteiskunnallisia jännitteitä. Lisääntyvä polarisaatio voi synnyttää painetta tulkita tutkimusta poliittisesta tai ideologisesta näkökulmasta. Tutkijat voivat myös joutua myös harjoittamaan itsesensuuria julkisen vastustuksen tai maineeseensa liittyvien huolien vuoksi.
Puheenvuorossa korostettiin tarvetta turvata olosuhteet, joissa tutkijat voivat tutkia kysymyksiä avoimesti, mutta kuitenkin samalla huomioiden esimerkiksi yksityisyyden suojan, tietoturvan ja tutkimusaineistojen eettisen käytön.
Tukitoimia rakennettaan yhdessä
Tapahtuma päättyi avoimeen keskusteluun, jota moderoi Scholars at Risk Finlandin puheenjohtajana toimiva Jyväskylän yliopiston akatemiaprofessori Jari Kaukua. Keskustelussa käsiteltiin muun muassa valtioiden rajat ylittävää sortoa, monitieteistä viestintää, akateemisia verkostoja sekä hädänalaisten tutkijoiden integrointia ja heidän turvallisuuttaan. Keskusteluissa korostettiin, että hädänalaisten tutkijoiden tukeminen ei tarkoita pelkästään tilapäisen rahoituksen tai työskentelymahdollisuuden tarjoamista. Tarvitaan myös mahdollisuuksia ammatilliseen kehittymiseen, osallistumiseen ja yhteisöön kuulumiseen.
Tapahtuma päättyi professori Martin Cloonanin kunniaksi järjestettyyn vastaanottoon. Turun yliopiston vararehtori Piia Seppänen ja humanistisen tiedekunnan dekaani Marja-Liisa Helasvuo kiittivät puheenvuoroissaan Cloonania hänen arvokkaasta työstään TIASissa, hänen panoksestaan kollegiumin vahvan tutkimusympäristön rakentamisessa sekä hänen merkittävästä työstään Scholars at Risk -toiminnan parissa.
