Erikoistutkija Satu Helske selvittää, miten lastenhoidon jakaminen perheissä on muuttunut, kun isille suunnattuja perhevapaita on lisätty Suomessa ja muissa Euroopan maissa. Helske on saanut tutkimukseensa 1,5 miljoonan ERC Starting Grant -rahoituksen viideksi vuodeksi.
Euroopan unioni on pyrkinyt edistämään isien perhevapaiden käyttöä erityisesti isäkiintiöitä ja perhevapaatasauksia koskevan lainsäädännön avulla.
- Varhaisen hoivavastuun tasaisella jakautumisella on useita suotuisia vaikutuksia. Se vahvistaa lapsen ja isän vuorovaikutussuhdetta, ja vanhempien jaksamista sekä parisuhdetyytyväisyyttä. Lisäksi vanhempien kesken jakautuva työ ja hoivavastuu turvaavat perheenjäsenten toimeentuloa ja lapsen hoitoa, kun kohdalle sattuu eron, työttömyyden tai elämää haittaavan sairauden kaltaisia isoja vastoinkäymisiä, toteaa Helske, joka työskentelee parhaillaan Turun yliopiston johtamassa Eriarvoisuuden, interventioiden ja uuden hyvinvointiyhteiskunnan lippulaiva INVESTissä.
Helskeen tutkimuksen on määrä kertoa, miten lapsiperheet ovat ottaneet uudistukset vastaan eri vaiheissa perhevapaajärjestelmien kehitystä.
Kuusi maata, kuusi erilaista tapaa tukea hoivaavaa isyyttä
Rahoituksen turvin Helske tutkii eri EU-maiden perhevapaajärjestelmiä ja sitä, minkälaisiin hoivaratkaisuihin maiden politiikkauudistukset ovat kytkeytyneet erilaisissa perheissä ja eri ajankohtina.
Helske on valinnut tutkimukseensa kuusi maata, jotka edustavat laajasti erilaisia perhevapaajärjestelmiä ja isille suunnattuja lastenhoidon kannustimia.
- Ruotsissa perhevapaajärjestelmää on kehitetty tasa-arvo edellä jo pitkään, kun taas Suomessa on painotettu valinnanvapautta. Virossa vanhempainvapaa on poikkeuksellisen pitkä ja tulonmenetykset korvataan usein täysimääräisesti. Saksassa perhe saa lisää vanhempainpäivärahaa, jos isä käyttää vähintään kaksi kuukautta vapaata. Espanjassa on pakollinen isyysvapaa, ja Alankomaissa niin äidit kuin isätkin tekevät osa-aikatyötä, hän kuvailee.
Lähipiiri voi vaikuttaa isien päätöksiin
Helske selvittää myös, minkälaiset perheet ovat hyötyneet lainsäädännöllisistä uudistuksista ja minkälaisissa perheissä muutos on jäänyt vähäiseksi. Häntä kiinnostaa erityisesti se, miten vanhempien sosiaaliset verkostot, esimerkiksi sukulaiset, naapurusto ja työyhteisö, vaikuttavat perheiden ratkaisuihin ja miten hoivakäytännöt muuttuvat erilaisten verkostojen sisällä ja välillä.
- Monesti ajatellaan, ettei perheillä ole varaa äitiä yleensä suurituloisemman isän vanhempainvapaaseen. Taloudellinen tilanne ei kuitenkaan riitä selittämään perheiden toimintaa, eivätkä perheet useinkaan valitse rahallisesti kannattavinta järjestelyä. Lainsäädännön luomista sekä yksilötason esteistä ja kannustimista on jo jonkin verran tutkittua tietoa, mutta erityisesti sosiaalisten verkostojen merkityksestä tiedetään toistaiseksi varsin vähän, hän sanoo.
Käynnistyvä tutkimus avaa uusia näkökulmia siihen, mitkä tekijät kannustavat isiä perhevapaille ja mitkä puolestaan rajoittavat niitä. Tulokset voivat myös auttaa kehittämään perheiden palveluja siten, että ne tulevaisuudessa tukisivat vanhempia paremmin perhevapaiden ja hoivavastuun jakamisessa.
Tutkimus toteutetaan pääasiassa väestörekisteriaineistoilla, joiden avulla perhevapaiden käyttöä voidaan tarkastella laajasti ja pitkällä aikavälillä eri väestöryhmissä.
Euroopan tutkimusneuvosto myönsi tänä syksynä tavoitellun Starting Grant -rahoituksen kaikkiaan kahdelletoista suomalaishankkeelle. Helskeen “Paternal participation in early caregiving: From policy reforms to social diffusion (PAPACARE)” on yksi kolmesta sen Suomessa rahoittamasta yhteiskuntatieteellisen tai humanistisen alan tutkimushankkeesta.
