Suomen koulutustason kehityssuunta ja Saaristomeren luonnon tulevaisuus herättävät tutkijoissa huolta, mutta molempiin haasteisiin voidaan löytää ratkaisuja, todettiin 20.-21.8. järjestetyillä Seilin tiede- ja kulttuuripäivillä.
Seilin saaristomaisemissa kokoonnuttiin jälleen elokuussa yhteiskunnallisen keskustelun ja kulttuurielämysten äärelle. Kolmatta kertaa järjestetyillä Seilin tiede- ja kulttuuripäivillä kysyttiin tänä vuonna, miten Suomen koulutustaso saadaan nousuun, ja mitä voimme tehdä saaristoluonnon hyvinvoinnin parantamiseksi.
Ensimmäisen päivän ohjelmassa keskityttiin ratkomaan koulutukseen ja oppimiseen liittyviä ajankohtaisia kysymyksiä. Aamupäivän tutkijapuheenvuoroissa tarkasteltiin niin kielen oppimista, sukupuolen merkitystä koulutuksessa kuin tekoälyn nopeasti tuomia muutoksia koulumaailmaan.
Yliopistotutkija Tellervo Härkki puhui generatiivisen tekoälyn hyötyparadoksista ja korosti, kuinka tekoälyn käytön yleistymisen myötä oppilaiden kyky arvioida tietoa nousee yhä tärkeämmäksi tavoitteeksi koulutuksessa.
– Tiedon luotettavuuden kannalta tekoälyä on turvallista käyttää silloin, kun käyttäjällä on itseään riittävästi asiantuntemusta arvioimaan tekoälyn tuotoksen tasoa, Härkki sanoi.
Torstai-iltapäivän paneelissa keskusteltiin huolestuttavasta kehityssuunnasta, jonka myötä suomalaisten nuorten oppimistulokset ovat heikentyneet ja nuorten aikuisten koulutustaso on jäänyt OECD-maiden keskiarvon alapuolelle.
Keskustelussa nousi esiin koulutustason merkitys yhteiskunnassa laajemmin, ja panelistien mukaan koulutusjärjestelmän ongelmat tunnistetaan myös yrityksissä. Osaamisvaje näkyy esimerkiksi yritysten kyvyssä rekrytoida soveltuvaa osaamista omaavaa henkilökuntaa.
Keskustelijat olivat yksimielisiä siitä, että koulutusjärjestelmien ongelmien ratkaisemiseen ei riitä pelkästään poliittinen, järjestelmätason ohjaus, vaan tarvitaan myös kansalaisyhteiskunnan osallistumista.
Torstain lopulla katse kääntyi myös nuorten hyvinvointiin ja luonnon merkitykseen, kun väitöskirjatutkija Joha Järekari kertoi, miten luonto tukee turkulaisten nuorten hyvinvointia.
– Kaupunkiluonto on tärkeä osa nuorten luontosuhdetta. Turkulaiset nuoret kokevat luonnon lisäävän hyvinvointiaan ja vahvistavan merkityksellisyyden tunnettaan, korosti Järekari.
Perjantaina katseet käännettiin koulutuksesta saaristoluonnon monimuotoisuuteen ja hyvinvointiin, sekä ihmisen luontosuhteeseen.
Puheenvuoroissa käsiteltiin ihmisen ja luonnon yhteishyvinvointia, kestävää saaristomatkailua sekä sitä, miten historiallinen tieto voi muuttaa käsitystämme luonnon monimuotoisuudesta.
Professori Nora Fagerholm tarkasteli ihmisen ja saariston yhteishyvinvointia ja korosti varsinkin luontoyhteyden merkitystä, sillä luontoyhteyden kadotessa katoaa myös empatia luontoa ja planeettaamme kohtaan. Parantaaksemme luonnon hyvinvointia tarvitsemme luontokokemuksia ja läheistä suhdetta luontoon jo nuoresta pitäen.
– Luontosuhdehypoteesin mukaan varsinkin lapsena koettu luontoyhteys on keskeinen aikuisuuden luontoyhteyden ja luonnonsuojeluhalun kannalta. Tutkiessamme erityisesti Saaristomeren luontoa, maisema-arvoa ja ihmisen suhdetta tähän ympäristöön, tärkeinä kehityskohteina esiin nousivat esimerkiksi pienen mittakaavan matkailun lisääminen sekä ympärivuotisen asutuksen lisääminen saaristossa, Fagerholm kertoi.
Tutkijatohtori Esko Sorakunnas jatkoi keskustelua tarjoamalla näkökulmia ekologisesti kestävään saaristomatkailuun. Matkailulla ja luonnonsuojelulla onkin Sorakunnaksen mukaan ristiriitainen suhde.
– Matkailu usein kuluttaa luontoa, mutta toisaalta matkailu tukee luonnonsuojelualueiden perustamista ja vaikuttaa kävijöiden luontosuhteeseen. Luonto on saaristoon suuntautuvassa matkailussa myös tärkeä vetovoimatekijä.
Luontohaittoja onkin saaristossa pyritty ehkäisemään esimerkiksi luonnossa liikkuvien matkailijoiden paremmalla opastamisella ympäristön huomioimiseksi. Monet matkailuyritykset myös tekevät erilaisia biodiversiteettitekoja, esimerkiksi valitsevat tarjoamansa retkikohteet niin, että lintujen pesintä alueella voidaan rauhoittaa.
Paneelissa muistutettiin siitä, että saaristoa voidaan meillä pitää luonnon globalisaation eturintamana, sillä Saaristomereen rantautuvat muualta Euroopasta uudet lajit ensimmäisenä alueena Suomessa.
Luonnon hyvinvointia ja erityisesti Saaristomerta uhkaavat monenlaiset ympäristömuutokset, mutta panelistit pitivät uhkien selättämistä yhä mahdollisena. Konkreettisina tekoina tulisi esimerkiksi kiireellisesti hillitä Saaristomeren rehevöitymistä sekä huomioida myös suojaamattomien alueiden ennallistaminen ja parantaminen suojeltujen alueiden lisäksi. Toimet tulisi ulottaa paikalliselta ja kansalliselta tasolta aina EU:n tasolle.
Historian ja arkeologian tutkijatohtori Otto Latva kertoi perjantaina erikoisista meriolennoista, kuten merimunkki ja meripiispa, joihin liittyviä havaintoja dokumentoitiin ja kuvitettiin 1500-luvulla merenelävistä kertoviin teoksiin. Latvan mukaan näitä ihmisen ja kalan mielikuvituksellisia yhdistelmiä on saatettu käyttää myös aikansa propagandan välineinä.
Latva puhui aiemmin perjantaina lisäksi siitä, mitä vanhat sanomalehtiaineistot ovat paljastaneet luonnon monimuotoisuuden muutoksista ja niihin liittyvistä käsityksistämme ja miten eri aikakausien lehtiartikkeleja tutkimalla on myös saatu uutta tietoa eri lajien esiintyvyysalueiden ja kannan suuruuden muutoksista eri puolilla Suomea.
Tapahtuman järjestivät Turun Yliopistosäätiö, Turun yliopisto, Liedon Säästöpankkisäätiö ja Sakari Alhopuron säätiö.
