Teknologian kehittyessä ihmisen ja koneen suhde puhuttaa entistä enemmän. Turun yliopistolla marraskuussa järjestetyssä Robot and AI Ethics: Dialogue Between Europe and East Asia -seminaarissa pureuduttiin tekoälyn ja robotiikan tulevaisuuteen.
Seminaarissa tarkasteltiin aihepiiriä monikansallisista ja monitieteisistä näkökulmista. Turun yliopiston ja sen Itä-Aasian tutkimuskeskuksen sekä Turku AI Societyn yhteistyönä järjestämässä keskustelutilaisuudessa puhuivat suomalaisten tutkijoiden lisäksi vieraat Etelä-Koreasta, Kiinasta ja Japanista.
Korea Advanced Institute of Science And Technologyn professori Chihyung Jeon esitteli Etelä-Koreassa vuonna 2015 esitettyä Grandma’s Robot -tosi-TV-sarjaa. Siinä maaseudulla asuvalle yksinäiselle mummolle rakennetaan avuksi olutta juova seuralaisrobotti ja raskaita taakkoja kantava mekaaninen avustaja.
Viihteellinen TV-sarja peilaa Jeonin mukaan erinomaisesti robottien kasvavaa merkitystä muuttuvassa korealaisessa yhteiskunnassa. Korealaisten mielikuvissa ja tulevaisuudentoiveissa roboteilta ja tekoälyltä kun odotetaan suuria. Syntyvyys on jatkuvassa laskussa ja yksinäisyydestä kärsivä vanhempi väestö voi aina vain huonommin.
– Pitävätkö robotit meistä huolta tässä ikääntyvässä ja jatkuvista katastrofeista kärsivässä yhteiskunnassa, summasi Jeon monia korealaisia mietityttävän kysymyksen.
Seminaarin järjestäjiä ja puhujia. Etualalla keskellä tilaisuudessa puhuneet professorit Chihyung Jeon, Eijun Senaha ja Zhuo Zou.
Robotiikan käännekohtia
Taloudelliset ja poliittiset panostukset robottien ja tekoälyn kehitykseen ovat kasvaneet niin Koreassa kuin muissakin Itä-Aasian maissa. Kehitystä ovat vauhdittaneet lähihistorian merkittävät käännekohdat.
Jeon nosti esille kaksi tapahtumaa, jotka herättivät Koreassa kansallista keskustelua robotiikan tulevaisuudesta: vuonna 2014 uponneen Sewol-laivan epäonnistuneen pelastusoperaation sekä vuonna 2016 go-lautapelin maailmanmestarin päihittäneen AlphaGo-keinoälyn.
– AlphaGon menestys oli uutta aikakautta määrittävä käännekohta. Se herätti keskustelua tekoälystä ja robotiikasta aivan uudella tavalla, totesi Jeon. Yhdestä pelastusrobottimallista puolestaan on tullut jopa eräänlainen kansallinen merkkihenkilö, joka on esimerkiksi kantanut talviolympialaisten soihtua.
Kiinalaisen Fudanin yliopiston professori Zhuo Zou puolestaan tarttui toisenlaiseen käännekohtaan: tietokoneiden laskentateho ei enää voi kehittyä entiseen tahtiin ja tietotekniikan kehitykselle on haettava uusia, luovempia suuntia.
Esimerkiksi Zoun oman tutkimuksen tavoitteena onkin löytää tapoja korvata nykyinen esineiden internet itsenäisesti oppivilla, älykkäillä laitteilla, jotka eivät tarvitsisi jatkuvaa yhteyttä pilvipalveluun. Tavoitteena on parantaa käyttäjien yksityisyydensuojaa, vähentää laitteiden viivettä ja virrankulutusta sekä tehdä tekoälyteknologiasta entistä näkymättömämpää.
– Uraauurtavimpia ja vaikuttavimpia keksintöjä ovat ne, joista tulee huomaamaton osa arkielämäämme, tiivisti Zou.
Varteenotettavat keinoälyn sovellukset eivät ole enää pitkään aikaan olleet vain tieteisfiktion kuvastoa. Älykkäiden ja itsenäisesti toimivien laitteiden kehityksessä on tehty suuria harppauksia, mutta suuria kysymyksiä ihmisen ja koneen suhteesta on edelleen ratkaisematta.
Robottikissa kommentoi äänekkäästi seminaarin esityksiä.
Ihminen ja kone
Itä-Aasiaa ja Suomea yhdistää vankka tietotekninen osaaminen ja jatkuvasti kasvava innostus keinoälyä ja robotiikkaa kohtaan. Pelkän teknisen kehityksen ehdoilla toimiminen voi kuitenkin olla tuhoisaa. Tekoälyn tulevaisuuteen on suhtauduttava suunnitelmallisesti ja eettisiä kysymyksiä punniten.
Esimerkiksi koneoppimisen kehityksen merkittävät eettiset haasteet koskevat sitä, kuinka ennakkoluulot ja kyseenalaiset käsitykset voivat siirtyä tekoälyn tietoisuuteen sellaisenaan. Hokkaidon yliopiston etiikan ja filosofian tutkimuskeskuksen professori Eijun Senaha kiinnitti omassa puheenvuorossaan huomiota naisia muistuttaviin asiakaspalvelurobotteihin ja siihen, kuinka tulevaisuuden robotiikkakin voi heijastella vanhakantaisia käsityksiä esimerkiksi sukupuolirooleista.
Ihmiset eivät vielä oikein tiedä, kuinka suhtautua inhimillisesti käyttäytyviin robotteihin ja tekoälyihin. Vuorovaikutuksesta koneiden kanssa on kuitenkin väistämättä tulossa merkittävämpi osa ihmisten elämää.
Jeon ja Zou pohtivatkin sitä, kuinka mielekkäänä ihminen todella pitää työntekoa tai keskustelua koneen kanssa. Nykyään ihmismäisten robottien älylliset ja fyysiset rajoitteet tulevat nopeasti vastaan ja turhauttavat ihmisiä. Tilanne voi kuitenkin muuttua jo yllättävänkin pian.
Teksti: Mikko Suhonen
Kuvat: Mikko Suhonen, Andy Kelly / Unsplash