Oikeustieteellisen tiedekunnan Tutkija valokeilassa -uutissarjassa esittelyvuorossa on väitöskirjatutkija Lottaliina Pokkinen.
Nimi: Lottaliina Pokkinen
Tehtävä tiedekunnassa: Väitöskirjatutkija
Tutkinnot: OTL (Turun yliopisto), LL.M. in European Intellectual Property Law (Tukholman yliopisto), OTM (Turun yliopisto) ja muusikko (pääaine viulu, Turun konservatorio).
Kiinnostuksen kohteet: Oikeustieteen opiskelijoille tarjottavan neuvottelutaidon opetuksen – sekä opetuksen sisällön että opetuksen tavan - kehittäminen ja inhimillisten taitojen vahvistaminen osana juristiprofessiota.
Kuvaile urapolkuasi. Miten olet päätynyt nykyiseen tehtävääsi?
Opiskelin aikoinaan sekä oikeustiedettä että viulunsoittoa, ja ansaitsin opiskelurahoja mm. Turun kaupunginorkesterin avustajana ja studiomuusikkona turkulaisten artistien levytyksillä. Kun opiskelukaverini pääsi kesätöihin musiikin tekijänoikeusjärjestö Teostoon, huomasin, että on olemassa ammatteja, joissa voi yhdistää sekä musiikin että juridiikan tuntemuksen. Ensimmäinen ”oikea” työpaikkani oli muusikkojen ammattiliitossa, missä viihdyin parikymmentä vuotta.
Muusikkojen liitossa työskennellessäni erikoistuin tekijänoikeuksiin ja tekijänoikeussopimuksiin. Koin vahvasti, että elämäntehtäväni on jakaa muusikoille ja artisteille tietoa heidän oikeuksistaan. Jossain vaiheessa huomasin, ettei pelkkä tieto riitä, vaan tarvitaan myös neuvottelutaitoja. Moni muusikko pelkäsi neuvottelemista, eikä ”hankalan tyypin” maineen pelossa halunnut puuttua epäkohtiin ollenkaan. Minä sen sijaan en pelännyt hankaliakaan tilanteita, ja jossain vaiheessa kuulin saaneeni levy-yhtiöissä hankalan neuvottelijan maineen – joitain artisteja oli jopa kehotettu olemaan tulematta puheilleni. Vasta tuolloin ymmärsin, etten itsekään ollut aikoinaan saanut oppia neuvottelutaidoissa – meille oikeustieteen opiskelijoille oli tarjolla valinnainen väittelytaidon kurssi. Oletin, että hyvä neuvotteleminen on väittelyn voittamista – ja kokemukseni työehtosopimusneuvotteluista oli vain vahvistanut tätä käsitystä.
Aloin tietoisesti kehittää neuvottelutaitojani ja kävin opiskelemassa aihetta mm. Harvardin yliopistossa. Kirjoitin aiheesta tietokirjan luoville aloille ja aloin yllätyksekseni saada kutsuja kouluttamaan myös juristeja ja muita eri alojen ammattilaisia. Siirryin päätoimiseksi yrittäjäksi, jotta voin sekä olla paremmin apuna luovan alan ammattilaisten sopimusneuvotteluissa että käyttää työaikaani kouluttamiseen. Samalla kehittyi kiinnostus tehdä aiheesta väitöskirja nimenomaan juristiprofession näkökulmasta.
Juristin ammatti ”neuvotteluagenttina” asiakkaan ja neuvottelujen toisen osapuolen välissä on melko ainutlaatuinen. Ja vaikka neuvottelutaidon opetusta nykyään tarjotaan osana perustutkinto-opintoja, opetuksen sisältö ja tapa vaihtelevat, eikä yliopistoilla ole aiheesta yhteisiä pedagogisia linjauksia. Julkaistujen raporttien mukaan neuvottelutaidot koetaankin juristin työssä merkittävästi tärkeämmiksi kuin mihin yliopisto-opinnot antavat valmiuksia.
Olen todella onnekas, kun sain ensimmäisen tutkimusartikkelini julkaisemisen jälkeen määräaikaisen tutkijapaikan täältä Calonialta.
Millaisten projektien parissa työskentelet parhaillaan?
Tällä hetkellä työstän artikkeliväitöskirjani toista osatutkimusta ja siihen liittyvää kyselytutkimusta ammatissa toimiville juristeille ja asianajajille. Samalla valmistelen oikeustieteen perustutkinto-opiskelijoille tarjottavaa, tutkittuun tietoon perustuvaa neuvottelutaidon kurssia, joka on tarkoitus toteuttaa Calonialla loppuvuonna 2026.
Ovatko kiinnostuksen kohteesi muuttuneet opiskelujesi jälkeen?
Olen aina luottanut ”sydämen ääneen” ja mennyt kohti sitä, mikä innostaa ja kiinnostaa. Ainakin tässä vaiheessa uraani voin todeta, että punainen lanka on ollut läsnä koko ajan. Työni on aina liittynyt ihmisoikeuksiin ja oikeudenmukaisuuteen, mutta myös luovuuteen, tiedon levittämiseen ja ihmisten välisiin yhteyksiin. Oikeudenala tosin on vaihtunut immateriaalioikeuksista oikeussosiologiaan.
Jos et olisi tutkija, missä ammatissa olisit?
Lapsena ajattelin pitkään, että minusta tulee isona opettaja. Voisin hyvin olla ala-asteen luokanvalvoja.
Mikä sinua inspiroi?
Väitöskirjatyö inspiroi minua päivittäin – vaikka läsnä on usein myös epätoivon tunteita. Työ tuntuu merkitykselliseltä ja on hienoa voida kehittyä tutkijana, osana tutkijayhteisöä. Olen todella iloinen ja ylpeä siitä, että saan tehdä tätä tutkimusta juuri Turun yliopistossa.
Väitöskirjatyön ulkopuolella inspiroidun luovuudesta – erityisesti musiikista ja kirjallisuudesta - ja hyvää energiaa ympärilleen levittävistä ihmisistä. Näin aikoinaan Suomen kansallisoopperan ja -baletin henkilökunnasta tehdyn dokumentin, jossa erään osaston ihmiset kertoivat sammuttavansa kerran päivässä valot, nostavansa peilipallon kattoon ja perustavansa työhuoneelleen yhden biisin mittaisen discon. Samaa olen pyrkinyt ylläpitämään itsekin – tosin ehkä vain kerran viikossa ja ilman peilipalloa.
