Zombi – tuhon ja toivon sanansaattaja
Haitin surullisista, yksinäisistä ja rauhallisista plantaasiorjista tuli 1960-luvun Hollywoodissa raaka tappajajoukko, joka himoaa vain lisää ihmisuhreja.
Zombie walk -tapahtumat, joissa kuka tahansa voi naamioitua zombiksi ja kulkea zombijoukossa pitkin katuja, ovat yleistyneet ympäri maailmaa.
Ihmiset pakenevat verenhimoisia, tyhjäkatseisia zombeja. Vanhemmat suojelevat lapsiaan, miehet vaimojaan. Ruudulla verenhimoisia epäkuolleita yritetään tuhota ties millä aseilla.
Kostonhimoiset zombit jähmettävät viikoittain tuhansia ihmisiä kotisohville television ääreen. Ihmiset lukevat selviytymisoppaita zombimaailmanlopun varalle tai kehittelevät itselleen zombihahmon, joka vaeltaa kaupungilla toisten zombien kanssa. Miksi?
Folkloristiikan tutkijatohtori Kirsi Hänninen näkee zombiviihteen suosion taustalla useita toisiinsa kietoutuvia seikkoja.
– Ihmiset haluavat nähdä tuhoa ja pahaa, kunhan se ei tule liian lähelle. Yliluonnollisina olentoina zombit ovat sopivan etäällä. Nykyajan kyltymättömät, ihmislihaa himoitsevat zombit voidaan ajatella kulutushysteriakritiikkinä.
Toisaalta zombien on katsottu kuvaavan työvoimaa. Klassinen, haitilainen zombi on hyväksikäytetty orja, joka lopulta kuolee isäntänsä kulutettua hänet loppuun.
– Osittain samaa kapitalismikriittistä työvoimakuvastoa on nykyajankin zombiviihteessä. Etenkin Resident Evil -elokuva- ja pelisarjan on tulkittu käsittelevän ihmisten käyttämistä epäeettisesti globaalien organisaatioiden kasvottomana, työntarkoituksesta ja työnantajasta vieraantuneena työvoimamassana. Toisaalta nykyzombit kuvaavat myös siirtotyöläisyyttä.
Yhdeksi zombiviihteen suosion syyksi on ajateltu muistisairauksien yleistyminen.
– Zombit on nähty Alzheimerin taudin vertauskuvana. Dementoitumisen loppuvaiheessa ruumis jatkaa elämää ja toimintoja, vaikka kognitiivisia kykyjä ei enää ole. Itsenäisyys ja omien päätösten tekeminen katoavat, ja jäljelle jää nälästä riippuvaisuus.
Perinteitä kunnioittavaa elämää
Zombiviihteessä Hännisen mukaan merkittävää on myös zombien ja ihmisten välille muodostuva vastakkainasettelu ja sen myötä ihmisten yhteisöllisyys.
– Kun koko ihmiskunta on vaarassa zombiepidemian levitessä, ei yksilön sosiaalisella, kulttuurisella tai etnisellä taustalla ole väliä. Lisäksi zombiviihteessä korostuu ydinperheajattelu: kaikkein lähimmistä on huolehdittava, Hänninen toteaa ja jatkaa:
– Toisaalta esimerkiksi Walking Dead -sarjassa ihmisen muuttuvat pahoiksi, suojelun tilalle tulee vallanhimo ja keskeiseksi nousee eettinen peruskysymys yksilön uhraamisesta yhteisön puolesta.
Zombimaailmanlopun lähestyessä perinteiset taidot ovat tarpeen. Ihmisten on pärjättävä arkaaisissa oloissa ilman moderneja terveydenhuoltopalveluita ja 24/7-ravintoloita. Haavojen ompelu, metsästys ja ruoan laitto, jopa synnytyksen on osattava hoitaa itse
– Zombiviihteessä keskeisessä asemassa oleva survivalismi eli selviytymistaistelu voidaan nähdä kaipuuna perinteisiä arvoja kunnioittavaa elämäntapaa tulos- ja teknologiakeskeisessä yhteiskunnassa. Joillekin sama asia on downshiftausta, toiset puhuvat maallemuutosta.
Kirsi Hänninen esitelmöi zombi-viihteestä folkloristiikan oppiaineen 50-vuotisjuhlaseminaarissa Tuhon ja kuoleman lumo, joka järjestettiin 7. marraskuuta vanhan kansan jakoajalla, jolloin vainajat liikkuivat aktiivisesti ja taudit levisivät helposti.
Teksti: Viliina Tolvanen
Kuvat: e_monk (flickr), Tuomas Hovi