Innovaatioekosysteemit uudistavat alueiden taloudellista kehittämistä ja muuttavat julkisen sektorin roolia (Väitös: VTL Sami Niemelä, 15.6.2018, taloustiede)
Skandinavian arktisten alueiden kehitystä väitöstutkimuksessaan tarkastelleen VTL Sami Niemelän mukaan tehokas tapa vastata arktisen toimintaympäristön haasteisiin on julkisen sektorin toiminnan muokkaaminen muiden sektoreiden toimintaa mahdollistavaksi verkostotoimijaksi. Uusia mahdollisuuksia aluetalouden kehittämiseen tarjoavat etenkin erilaiset innovaatioekosysteemit, joissa yritykset, julkinen sektori, tutkimuslaitokset ja muut toimijat kehittävät uusia palveluja ja tuotteita tiiviissä yhteistyössä.
Turun yliopiston tiedote 7.6.2018
Nykyisessä, kansainvälisen kilpailun olosuhteissa alueellisen talouskehityksen tukeminen vaatii julkiselta sektorilta uudenlaista roolia. Alueellisen kehittymisen voidaan nähdä riippuvan alueellisen innovaatiojärjestelmän toimivuudesta ja innovaatiotoiminnan edistäminen onkin nopeasti noussut päätöksentekijöiden keskeiseksi kiinnostuksen kohteeksi. Alueiden talouskehityksessä on kuitenkin tapauskohtaisia eroja – erityisesti pohjoisilla alueilla aluekehitykseen ajatellaan liittyvän poikkeuksellisia haasteita.
Kaupungistuminen on kiinteä osa taloudellisen toimintaympäristön muutosta. Suurimpien kaupunkiseutujen taloudellinen merkitys on jo keskikokoisten kansantalouksien suuruusluokkaa. Taloudellisen toiminnan keskittyminen metropolialueille johtaa luonnollisesti toiminnan hiipumiseen toisilla alueilla. Tämä kehityssuuntaa haastaa tarkastelemaan julkisen vallan mahdollisuuksia vaikuttaa itse ilmiöön, mutta myös sen seuraamuksiin.
Innovaatioekosysteemit aluekehityksen alustana
Alueiden taloudellista kehittymistä on Suomessa ohjattu kolmen pääpolitiikan mukaan. Teollistamispolitiikan ja keskusjohtoisen aluesuunnittelupolitiikan jälkeen Suomessa on siirrytty 1990-luvun alussa kehittämisohjelmien ja -hankkeiden vaiheeseen. Kehittämisohjelmien aikakausi on tarkoittanut painopisteen siirtymistä tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaan, mikä osaltaan on tukenut alueellisten innovaatiojärjestelmien kehittymistä.
Sami Niemelä tarkasteli tutkimuksessaan erityisesti alueellisen kehittämistoiminnan uudelleen organisoitumista innovaatioekosysteemeiksi ja ekosysteemimallin suhdetta alueiden taloudellisen kehittymiseen. Esimerkiksi Oulun seudulla innovaatiotoiminta oli aikaisemmin keskittynyt korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten lisäksi muutamiin suuriin teknologiayrityksiin, mutta rakennemuutoksen synnyttämiin tarpeisiin vastattiin alueella kehittämällä monialaista palvelu- ja toimijaverkostoa vauhdittamaan uusien yritysten toimintaa.
– Uudessa roolissaan julkinen valta tukee ja mahdollistaa yksityisen sektorin markkinaehtoisen toiminnan myönteistä kehitystä. Aluetalouden kehittämistoiminnassa korostuvat suorien tukirahoitusten tai julkisten investointihankkeiden sijaan julkisen sektorin toimet eri toimijoiden yhteistyön mahdollistamiseksi. Käytännössä tämä voi tarkoittaa vaikkapa erilaisten yhteistoimintafoorumien organisointia tai julkisten palveluprosessien avaamista osaksi liiketoiminnan kehittämistä, Niemelä selventää.
Arktinen alue on aluetalouden äärimmäisin haaste
Vaikka kiinnostus arktisiin teemoihin on tasaisesti kasvanut viimeisten vuosien aikana, on arktinen toimintaympäristö säilynyt jokseenkin täsmentymättömänä tutkimuskohteena. Niemelä analysoi osana monitieteistä tutkimuskokonaisuutta arktista aluetta taloudellisena toimintaympäristönä sekä aluekehityksen erityisenä haasteena.
– Arktisella alueella sijaitsevat luonnonvarat tai jääalueiden supistumisen myötä avautuvat uudet laivareitit herättävät luonnollisesti kiinnostusta. Tällöin arktiset alueet näyttäytyvät resurssivarantona ja arktisuus tulkitaan hyödyntämistä hidastavana tai vaikeuttavana tekijänä. Varantoihin perustuva talouspolitiikka on varsin yksinkertaista kannattavuuslaskentaa, mutta tässä monitieteisessä tutkimuksessa on rakennettu kattavampi kuva pohjoisen periferian kontekstista. Pohjoismaiden arktisilta alueilta löytyy jokseenkin ainutlaatuisia innovaatiokeskittymiä, kuten esimerkiksi Oulun innovaatioallianssi tai Tromssan arktisen yliopiston ympärille rakentunut kehittämisverkosto, joissa on pyritty samanaikaisesti sekä ratkaisemaan pohjoisten erityisolojen tuottamia ongelmia että luomaan pohjoiseen sijaintiin perustuvia menestystarinoita, Niemelä painottaa.
Aluevaikutusten taloustieteellisen analysointiin kehittymässä mielenkiintoisia työvälineitä
Aluekehitykseen liittyvien toimenpiteiden vaikutusten arviointia varten on taloustieteessä kehitetty erilaisia laskentatyövälineitä. Yleisen tasapainon numeeristen mallien suosio on kasvanut tietoteknisen kehityksen ja lisääntyneen tiedonkeruun myötä. Vaikka numeeristen tasapainomallien alkuperäiset sovellusalueet liittyivät esimerkiksi verojärjestelmän tai ulkomaankaupan muutosten vaikutusten tarkasteluun, ovat mallit osoittautuneet varsin käyttökelpoisiksi aluetaloudellisessa tarkastelussa.
Tutkimuksessaan Sami Niemelä tarkasteli laskentamallien soveltuvuutta innovaatiotoimintaan liittyvän talouspolitiikan tarkasteluun.
– Teknologinen muutos on hyvin todennäköinen, usein jopa toivottukin, reaktio johonkin julkisen vallan toimenpiteeseen ja tällöin on olennaista, että laskentamalli huomioi kehittämistoiminnan synnyttämän dynamiikan. Oppimisen ja tietämyksen mallintaminen on ymmärrettävästi varsin hankalaa, mutta hyviä vaihtoehtoja on olemassa, Niemelä huomauttaa.
***
VTL Sami Niemelä esittää väitöskirjansa Essays on Regional Economic Development and Innovation Ecosystems in the Arctic Context julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 15.6.2018 klo 12 (Turun kauppakorkeakoulu, LähiTapiola-sali, Rehtorinpellonkatu 3, Turku). Vastaväittäjänä toimii professori Hannu Tervo (Jyväskylän yliopisto) ja kustoksena emeritus professori Matti Virén (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen.
VTL Sami Niemelä on syntynyt vuonna 1974 ja kirjoitti ylioppilaaksi Tornion yhteislyseon lukiossa vuonna 1993. Niemelä suoritti korkeakoulututkintonsa (VTL) Turun yliopistossa vuonna 2003. Väitöksen alana on taloustiede. Niemelä työskentelee yliopettajana Oulun ammattikorkeakoulussa.
Väittelijän yhteystiedot: p. 0400 520246, sami.m.niemela@oamk.fi
Väittelijän kuva: https://apps.utu.fi/media/vaittelijat/niemela_sami.jpg
Väitöskirja on julkaistu sähköisenä: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-7241-8