Kansanedustajien sosiaalipoliittiset näkemykset koventuneet 1990-luvulta lähtien (Väitös: OTT Sirpa Posio, 13.6.2018, sosiaalipolitiikka)
Sosiaalipoliittiset näkemykset ovat koventuneet 1990-luvulta lähtien. Toimeentulotukiasiakkaan velvollisuuksien ja kontrolloinnin merkitys on kasvanut asiakkaan oikeuksien ja yksityisyyden jäädessä vähemmälle huomiolle. Näin toteaa kansanedustajien valtiopäiväkeskustelussa esittämiä näkemyksiä toimeentulotukiasiakkaan yksityisyydestä ja kontrolloinnista sosiaalipolitiikan väitöstyössään tutkinut oikeustieteen tohtori Sirpa Posio.
Turun yliopiston tiedote 7.6.2018
Posio tutki Turun yliopistoon tekemässään väitöstutkimuksessa vuosien 1997 ja 2014 välisenä aikana valtiopäivillä muotoutunutta kuvaa toimeentulotukiasiakkuudesta. Posio selvitti valtiopäiväasiakirjojen näkökulmasta puolueiden kansanedustajien käsityksiä toimeentulotukiasiakkaan yksityisyydestä ja kontrolloinnista.
– Puolueiden määrittelemässä toimeentulotukiasiakkaan ja hyvinvointivaltion välisessä suhteessa on havaittavissa eroja puolueiden välillä. Puolueilla on erilainen näkökulma kysymykseen, missä määrin asiakkaalta voidaan edellyttää omaa vastuuta sosiaalisten ongelmiensa ratkaisemisessa ja minkä laajuinen on julkinen hyvinvointivastuu, Posio tiivistää.
Näkökulmaero heijastuu Posion mukaan myös kansanedustajien käsityksissä toimeentulotukiasiakkaan yksityisyyden ja kontrolloinnin painosta.
– Toimeentulotukiasiakkaalla on periaatteessa oikeus päättää, mitä tietoja viranomaiselle antaa. Toimeentulotuki on kuitenkin viimesijainen sosiaaliturvan muoto ja sitä saadakseen hakijan on osoitettava taloudellista tilaansa koskevilla asiakirjoilla, että hänellä ei ole käytettävissään muita riittäviä tuloja tai varoja. Tämän yksityisyyden ja kontrolloinnin välisen jännitteisen ja ristiriitaisen suhteen ratkaiseminen kuuluu lainsäädäntövaltaa käyttävän eduskunnan tehtäviin, Posio sanoo.
Tutkimuksessaan Posio havaitsi, että puolueissa esiintyi ennen kaikkea niukkojen taloudellisten resurssien mutta myös ideologisten syiden vuoksi kritiikkiä viimesijaista sosiaaliturvaa kohtaan.
– Pääasiallisesti 1990-luvun alun lama sekä globalisaation vauhdittuminen ja Suomen EU:n jäseneksi liittyminen kovensivat kansanedustajien sosiaalipoliittisia arvoja ja asenteita. Tiukka poliittinen puhetapa vahvistui vuoden 2008 finanssikriisin synnyttämien haasteiden myötä, Posio sanoo.
Posio havaitsi myös, että uudenlaisten tiukempien taloudellisten olosuhteiden seurauksena puolueiden poliittis-ideologiset näkemykset ovat lähentyneet toisiaan.
– Kaikki suomalaiset puolueet ovat sitoutuneet tasa-arvon, sosiaalisen oikeudenmukaisuuden, solidaarisuuden ja yksilön oikeuksien vaalimiseen. Näitä perinteisen pohjoismaisen hyvinvointivaltion perusarvoja ennen kaikkea oikeisto, mutta enenevässä määrin myös muut puolueet, pyrkivät toteuttamaan korostamalla paitsi aktivointia, työntekoa ja yksilön vastuullisuutta myös itsemääräämistä, osallisuutta ja yhteisöllisyyttä, Posio kertoo.
Posion analyysi osoitti, että kaikissa puolueissa pidettiin työnteon edistämistä poliittisen päätöksenteon keskeisenä tehtävänä. Puolueiden lähtökohdat poikkesivat kuitenkin toisistaan, minkä vuoksi niiden kannanotot sosiaalipoliittisten toimenpiteiden merkityksestä toimeentulotukijärjestelmän kannustimiin sekä kansalaisten yhdenvertaisuuteen ja hyvinvointiin erosivat toisistaan.
– Oikeisto suhtautui vasemmistoa ja Vihreitä hyväksyvämmin siihen, että työnteon taloudellista kannattavuutta voitiin viime kädessä lisätä yksilöihin kohdistuvien sanktioiden ja pakon avulla. Vasemmiston ja Vihreiden tapana oli puolestaan luottaa jonkin verran oikeistoa enemmän asiakkaan omaan haluun osallistua työmarkkinoille ja yhteiskunnan toimintaan. Siksi ne korostivat oikeistoa useammin työn tekemisen ja vastaanottamisen edistämisessä positiivisten kannustimien käyttöä, Posio sanoo.
Posion mukaan asiakkaan ja yhteiskunnan oikeuksissa ja velvollisuuksissa tulee pyrkiä tasapainoiseen kokonaisuuteen. Tällöin asiakkaalla on paitsi velvollisuus edistää omaa työllistymistään myös oikeus kohtuullisen elintason takaavaan toimeentuloturvaan ja tarkoituksenmukaisiin hyvinvointipalveluihin. Julkisen vallan tulee puolestaan aktiivisella toiminnalla pyrkiä turvaamaan asiakkaalle mahdollisuudet ja toimintavalmiudet käytännössä täyttää hänelle asetetut aktiivisuuden kriteerit ja velvoitteet.
***
OTT Sirpa Posio esittää väitöskirjansa Kontrollin ongelmallisuus: Toimeentulotukiasiakkaan yksityisyyden ja kontrolloinnin määräytyminen valtiopäiväasiakirjojen valossa vuosina 1997–2014 julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa keskiviikkona 13.6.2018 klo 12 (Turun yliopisto, Publicum, Pub 5 -luentosali, Assistentinkatu 7, Turku).
Vastaväittäjänä toimii professori Mikko Mäntysaari (Jyväskylän yliopisto) ja kustoksena professori Heikki Ervasti (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen.
OTT Sirpa Posio on syntynyt vuonna 1972 ja kirjoitti ylioppilaaksi Liedon lukiossa vuonna 1991. Posio suoritti korkeakoulututkintonsa Turun yliopistossa vuosina 2000 (OTK), 2003 (OTL) ja 2008 (OTT). Väitöksen alana on sosiaalipolitiikka.
Väittelijän yhteystiedot: p 0400789269 sirpos@utu.fi
Väittelijän kuva: https://apps.utu.fi/media/vaittelijat/posio_sirpa.jpg
Väitöskirja on julkaistu sähköisenä: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-7235-7
**
Kaikki Turun yliopiston tiedotteet: www.utu.fi/tiedotteet