Kansainvälisen oikeuden uudet foorumit eivät ole kyenneet takaamaan poliittisten oikeuksien toteutumista, toteaa Turun yliopistossa väittelevä tutkija Shorena Nikoleishvili.
Kansainvälisen oikeuden kiemurat ovat nousseet mediassa esiin myös laajalle yleisölle viime vuosina, kun maailmanpoliittinen tilanne on käynyt yhä turbulentimmaksi.
Kansainväliseen oikeuteen kuuluu myös kansojen oikeus irtautua ja perustaa oma valtionsa. Tämä on osa valtioiden itsemääräämisoikeutta.
Käytännössä tämän – erityisesti entisille siirtomaille kuuluvan – oikeuden soveltaminen on osoittautunut haastavaksi. Oikeus irtautua jää usein täyttymättä, toteaa Turun yliopiston väitöskirjatutkija LL.M Shorena Nikoleishvili. Hän on tutkinut aihetta väitöskirjassaan, joka tarkastetaan Turun yliopistossa maanantaina 22. huhtikuuta.
Kansalla itsellään on kansainvälisessä oikeudessa vain rajallisesti mahdollisuuksia vedota sille muodollisesti kuuluvaan itsemääräämisoikeuteen.
”Kansainvälisen oikeuden perinteiset keinot riitojen ratkaisuun ovat vain tunnustettujen valtioiden hyödynnettävissä”, Nikoleishvili sanoo.
Kun oikeus on pirstaloitunut ja kansainvälisten tuomioistuinten määrä kasvanut, on kansoille tarjoutunut uudenlaisia mahdollisuuksia vaatia etujensa turvaamista. Uudet oikeudelliset foorumit eivät kuitenkaan ole kyenneet takaamaan poliittisten oikeuksien toteutumista.
Sen sijaan foorumit ovat keskittyneet jo olemassa olevien valtioiden velvollisuuksiin tai kansalle kollektiivina kuuluvien taloudellisten etujen turvaamiseen. Nämä edut ovat kuitenkin alisteisia jo tunnustettujen valtioiden täysivaltaisuudelle. Se korostaa valtioiden alueellista koskemattomuutta, ei niinkään kansoille kuuluvaa oikeutta irtautua.
Lähempi tarkastelu paljastaa, että erityisesti entisissä neuvostotasavalloissa irtautumisen muotoihin ovat vaikuttaneet historiallisten perintöjen ja valtadynamiikan monimutkainen vuorovaikutus. Venäjän federaation kaltaisten entiteettien vaikutus perustuu imperialismin käsitteisiin.
Käsitys sivistystehtävästä vaikuttaa edelleen separatistiliikkeiden muovautumiseen.
Nikoleishvilin tutkimus tarjoaa kriittisen analyysin kansainvälisestä oikeudesta, joka koskee valtioiden irtautumista. Lisäksi tutkimus valaisee kansainvälisen oikeuden epäselvyyksiä ja taustalla vaikuttavaa valtadynamiikkaa.
Tapaustutkimusten ja historiallisten ennakkotapausten kautta tutkimus luo syvempää ymmärrystä kansainvälisen oikeuden monitahoisista säännöksistä.
LL.M Shorena Nikoleishvili esittää väitöskirjansa ”Resistance to change. An international legal argument of secession: Potentials and limitations of international Law” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa maanantaina 22.04.2024 klo 12.00 (Turun yliopisto, Calonia, CAL 1, Caloniankuja 3, Turku).
Vastaväittäjänä toimii professori Wouter G. Werner (Vrije Universiteit Amsterdam, Alankomaat) ja kustoksena apulaisprofessori Mikko Rajavuori (Turun yliopisto). Tilaisuus on englanninkielinen. Väitöksen alana on kansainvälinen oikeus.