OTM Hannu Itälä tutki väitöskirjassaan aggressiivista verosuunnittelua. Se on lain harmaalla alueella tapahtuvaa toimintaa, jonka torjunta vaatii tarkkuutta.
OTM Hannu Itälä tarkastelee väitöskirjassaan rajat ylittävään yksityiseen sijoitustoimintaan ja varallisuudenhallintaan kohdistuvia veronkiertonormeja.
Nykyisellään nämä normit muodostavat hajanaisen ja osin epäselvän kokonaisuuden. Niiden oikeudellisia piirteitä ei ole aiemmin systemaattisesti tutkittu, Itälä osoittaa.
– Koska kysymys on järjestelmätason heikkouksien hyödyntämisestä, aggressiiviseen verosuunnitteluun on tarkoituksenmukaisinta puuttua lainsäätäjän toimesta erityisin veronkiertonormein, Itälä sanoo.
Itälä tarkastelee tutkimuksessaan aggressiivisen verosuunnittelun määritelmää. Kyse on toiminnasta, jossa hyödynnetään järjestelmällisesti verojärjestelmän heikkouksia.
– Erityisnormit voivat olla tehokkaita työkaluja aggressiivisen verosuunnittelun torjunnassa, mutta niiden käyttö edellyttää tarkkaa muotoilua ja oikeasuhteisuutta, Itälä sanoo.
Normien muotoilussa onkin otettava huomioon EU-oikeuden asettamat rajoitteet, jotta ne eivät riko perusvapauksia tai johda kiellettyyn valtiontukeen.
Kysymys on rajat ylittäviin tilanteisiin suunnatuista erityisnormeista. EU-oikeuden perusvapaudet ja valtiontukisäännökset rajaavat sitä, miten ja milloin erityisiä veronkiertonormeja voidaan soveltaa.
– EU-oikeus rajoittaa erityisten veronkiertonormien käyttöalaa merkittävästi. Siksi normien muotoilun yhteydessä on arvioitava huolellisesti niiden EU-oikeudellista yhteensopivuutta.
Fakta
Verosuunnittelulla pyritään saavuttamaan veroetuja, jotka ovat lainsäätäjän tarkoittamia tai muutoin hyväksymiä.
Aggressiivisella verosuunnittelulla tavoiteltavat veroedut eivät ole lainsäätäjän tarkoittamia. Ne ovat lain sanamuodon mukaisia, mutta ristiriidassa verojärjestelmän rakenteen kanssa.
Veronkierrolla tarkoitetaan keinotekoisia toimenpiteitä, joilla pyritään saavuttamaan verolainsäädännön tarkoituksen vastaisia etuja. Toisin kuin aggressiiviseen verosuunnitteluun, veroviranomaiset tai tuomioistuimet voivat tyypillisesti puuttua veronkiertoon.
Ensimmäinen kattava teoria erityisistä veronkiertonormeista
Väitöskirjassa kehitetään ensimmäistä kertaa teoria erityisten veronkiertonormien oikeudellisista ominaisuuksista ja luokista pohjautuen niiden tavoitteisiin ja sääntelyteknisiin piirteisiin.
Tutkimus analysoi muun muassa väliyhteisölakia, korkovähennysrajoituksia ja sijoitussidonnaisten vakuutusten verokohtelua.
– Tutkimuksessa muodostetaan teoria erityisten veronkiertonormien ja niiden sisältämien säännösten vero-oikeudellisista ominaisuuksista. Näitä ominaisuuksia hyödynnetään erityisten veronkiertonormien ja niiden sisältämien säännösten tyypittelyssä, Itälä sanoo.
Erityisiin veronkiertonormeihin kiinnitetään huomiota varsinkin rajat ylittävän yksityisen sijoitustoiminnan ja varainhallinnan näkökulmasta.
Tämä on jäänyt aggressiivista verosuunnittelua käsittelevässä vero-oikeudellisessa tutkimuksessa vähemmälle huomiolle esimerkiksi monikansallisten yritysten verosuunnitteluun verrattuna.
Itälän tutkimuksessa tämä näkyy useissa sijoitustoimintaa ja varainhallintaa käsittelevissä oikeustapauksissa sekä käytännön esimerkeissä.
Tutkimusta voidaan pitää Suomessa ensimmäisenä systemaattisena erityisiä veronkiertonormeja käsittelevänä oikeudellisena analyysinä, joka osoittaa, miten näitä normeja voidaan käyttää tehokkaasti aggressiivisen verosuunnittelun torjuntaan EU-oikeuden rajoissa.
Itälä antaa lainsäätäjälle konkreettisia välineitä verojärjestelmän oikeudenmukaisuuden ja kestävyyden vahvistamiseen muuttuvassa kansainvälisessä toimintaympäristössä.
Tutkimus on samalla ajankohtainen puheenvuoro siitä, miten verojärjestelmän oikeudenmukaisuutta ja toimivuutta voidaan parantaa tehokkaasti ja oikeudellisesti kestävällä tavalla.
OTM Hannu Itälä esittää väitöskirjansa ”Erityiset veronkiertonormit Suomessa: Tarkastelussa rajat ylittävän sijoitustoiminnan ja varallisuudenhallinnan tuloverotusta koskevat erityiset veronkiertonormit ja EU-oikeuden asettamat rajoitukset” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa lauantaina 14.6.2025 klo 12.15 (Turun yliopisto, Calonia, Cal1-luentosali, Caloniankuja 3, Turku). Vastaväittäjänä toimii dosentti Matti Urpilainen (Tampereen yliopisto) ja kustoksena professori Jaakko Ossa (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on oikeustiede.
