Turun yliopistossa aloitti huhtikuun alussa Suomen ensimmäinen biodiversiteettitieteiden laitos. Samaan aikaan tutkijat laativat julkaisun luonnon monimuotoisuuden ja uudistavan kehityksen välisestä suhteesta. Sekä laitoksen perustaminen että uusi julkaisu heijastavat biodiversiteettitutkimuksen kehitystä biologisesta painotuksesta kohti monitieteisempää lähestymistapaa.
Ihmisen toiminta ja kulttuuriset käytännöt ovat keskeinen osa biodiversiteettiä, ilmenee Turun yliopiston biodiversiteettitieteiden laitoksen ja Luonnonvarakeskuksen yhteistyössä toteuttamasta julkaisusta.
Tutkijat tarkastelivat luonnon köyhtymistä uudistavien eli regeneratiivisten elävien järjestelmien näkökulmasta. Turun yliopiston tutkijatohtori Anu Veijalaisen mukaan tällöin paikallista elinvoimaa ja -kykyä pyritään vahvistamaan siten, että ihmisten ja muun luonnon monimuotoisuus ja hyvinvointi lisääntyvät alueen ominaispiirteitä kunnioittaen.
– Tämä ei korvaa esimerkiksi elinympäristöjen ennallistamista, vaan täydentää ekologisia toimia huomioimalla ihmisen erottamattomana osana luontoa, Veijalainen sanoo.
Biodiversiteetin ja paikallisen regeneraation rajapinnalla
Uusi biodiversiteettijulkaisu vastaa tarpeeseen tilanteessa, jossa regeneraatio on noussut yhä useammin esiin kestävyyteen liittyvässä keskustelussa ja käytännön toiminnassa. Kiinnostus on lisääntynyt, koska ihmisen toiminnan pitkäaikaiset vaikutukset ovat heikentäneet monia elämää ylläpitäviä luonnonjärjestelmiä eikä pelkkä haitallisten vaikutusten vähentäminen enää riitä: tarvitaan myös elinympäristöjä ennallistavia ja uudistavia toimia.
Turun yliopiston ja Luonnonvarakeskuksen toteuttamassa julkaisussa regeneratiivisella kehityksellä tarkoitetaan lähestymistapoja, joilla pyritään vahvistamaan elävien järjestelmien kykyä uusiutua ja sopeutua muutoksiin paikkalähtöisesti. Julkaisu tarkastelee, miten biodiversiteetin vahvistaminen ja regeneratiivinen kehitys voivat tukea toisiaan käsitteellisellä tasolla.
Julkaisun keskeinen havainto on, että biodiversiteetin ymmärtäminen dynaamisena ilmiönä helpottaa sen liittämistä regeneratiivisen kehityksen suunnitteluun. Tällöin biodiversiteetti ei näyttäydy vain erillisinä lajeina ja ekosysteemeinä, vaan biologisten, sosiaalisten ja kulttuuristen tekijöiden vuorovaikutuksia kuvaavana ominaisuutena.
Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija ja dosentti Matti Salon mukaan luonnon monimuotoisuuden ymmärtämiseksi voi ajatella, miten erilaisia tai samanlaisia eri eliöt ovat, miten niiden tavat olla vuorovaikutuksessa keskenään ja elottoman luonnon kanssa vaihtelevat ja miten kaikki tämä jakautuu tilassa ympärillämme.
– Koska monimuotoisuus on luonnon ominaisuus, sen tasolla on erilaisissa tilanteissa erilainen ekologinen merkitys. Usein voidaan kuitenkin nähdä, että korkea monimuotoisuus lisää luonnon järjestelmien tuottavuutta ja niiden kykyä puskuroida ympäristömuutoksia, Salo kertoo.
Julkaisu nostaa esiin myös biokulttuurisen monimuotoisuuden, jossa keskeistä on luonnon ja kulttuurin välinen vuorovaikutus. Erityisesti paikallisissa ympäristöissä ihmisten tavat muokata elinympäristöjä ja harjoittaa elinkeinoja voivat vaikuttaa biodiversiteettiin sekä myönteisesti että kielteisesti.
– Ehdotamme, että biodiversiteetti ymmärretään elävien järjestelmien ominaisuutena. Tällainen lähestymistapa voisi tukea käytännön suunnittelun ja päätöksenteon muutosta nopeammin kuin pyrkimys vaikuttaa muutokseen ihmisten luontosuhteen syvenemisen kautta, Veijalainen kertoo.
Julkaisun mukaan regeneratiivinen kehitys ei automaattisesti johda myönteisiin ekologisiin vaikutuksiin, vaan biodiversiteetin vahvistaminen edellyttää edelleen selkeästi määriteltyjä ja tavoitteellisia toimia. Käsitteellinen keskustelu biodiversiteetin ja regeneraation rajapinnoista voi kuitenkin tukea sellaisten työkalujen ja arviointitapojen kehittämistä, jotka huomioivat paremmin luonnon ja yhteiskunnan välisen vuorovaikutuksen.
Monitieteinen näkökulma biodiversiteettiin
Tuoreessa julkaisussa korostuu tarve yhdistää ekologinen tieto yhteiskunnallisiin ja kulttuurisiin näkökulmiin ilman, että biodiversiteetin ekologinen perusta sivuutetaan. Tämä lähestymistapa vastaa uuden biodiversiteettitieteiden laitoksen ja laajemmin Turun yliopiston biodiversiteetti ja kestävyys -monitieteisen teeman tavoitetta tarkastella biodiversiteettiä ja siinä tapahtuvia muutoksia useista tieteenaloista käsin.
Biodiversiteettitutkimuksen professori Ilari E. Sääksjärvi Turun yliopistosta kertoo, että luonnon köyhtymisen hidastaminen on edelleen mahdollista. Se vaatii kuitenkin onnistuakseen laajaa muutosta, joka kattaa kaikki yhteiskunnan sektorit, tasot ja toimijat.
– Luonnon monimuotoisuuden ja uudistavan kehityksen suhdetta luotaava tutkimus viitoittaa tietä uudenlaiselle biodiversiteettitutkimukselle, jonka tavoitteena on kehittää työkaluja luonnon köyhtymisen hidastamiseksi. Tutkimus laajentaa kenttää, jota on perinteisesti lähestytty erityisesti luonnontieteellisestä näkökulmasta, vaikka tarve monitieteiselle lähestymistavalle on ollut jo pitkään tiedossa, Sääksjärvi sanoo.
