Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen ja Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulun tutkijoiden toteuttamassa MAKE-hankkeessa selvitettiin fossiilitalouden jälkeisen kestävän yhteiskunnan rakennetta ja toimintoja sekä maaseudun paikkaa uudenlaisessa yhteiskunnassa.
Fossiilitalous on aiheuttanut ilmastonmuutoksen ja siitä on siksi luovuttava. Koko nykyinen kulutusvetoisen talouskasvun maailmanmalli on rakennettu fossiilitalouden perustalle. Siitä luopuminen muuttaa ruoka-, energia-, yhdyskunta- ja liikkumisjärjestelmiä. Samalla se tekee hallinto- ja kulutuskeskuksina toimivat kaupungit entistä riippuvaisemmaksi maaseudusta.
Tutkimuksessa tehtiin laaja kirjallisuuskatsaus ja haastateltiin 60 asiantuntijaa. Hankkeen rahoitti Maaseutupolitiikan neuvosto maa- ja metsätalousministeriön MAKERA:n varoista.
Visiot puuttuvat
Hankkeen johtajana toiminut tutkimusjohtaja Tuomas Kuhmonen Tulevaisuuden tutkimuskeskuksesta yllättyi yhteiskuntatason visioiden vähyydestä.
– Vaikka fossiilitaloudesta luopumisen pakko on ollut pitkään tiedossa, kokonaisvaltaisia visioita fossiilitalouden jälkeisestä yhteiskunnasta ei ole tehty juuri lainkaan, Kuhmonen kertoo.
Tutkijoiden mukaan monet nykyiset tiekartat ja ”ruvetaan olemaan kestäviä” -tyyliset tavoiteohjelmat tai julistautumiset hiilineutraaliksi tietyllä tavalla lasketun sertifikaatin turvin eivät edusta muutoksen reunaehdot ja systeemiset lainalaisuudet tunnistavia visioita.
Hankkeessa laadittiin laajan aineiston perusteella seitsenkohtainen visio. Visiossa 1) fossiilisista panoksista ja tuotteista on luovuttu ja ne on korvattu uusiutuvilla, 2) luonnonvarat ovat paikallisessa tai ainakin kansallisessa hallinnassa, 3) kertakäyttötaloudesta on siirrytty kestokäyttötalouteen, 4) yhteiskunnan perustana ovat hajautunut bio- ja kiertotalous sekä paikallisyhteisöt, 5) kohtuutalous on korvannut kulutustalouden, 6) luontokin kukoistaa ihmisen rinnalla ja 7) muutokseen sisältyvistä väistämättömistä kriiseistä selvitään omavaraisena ja muutoskykyisenä.
Kasvutaloudesta kohtuutalouteen
Nykyinen talousmalli perustuu jatkuvaan talouden ja kulutuksen kasvuun, joka ei tapahdu irrallaan materiaalisesta todellisuudesta. Tutkijoiden mielestä globaalitalouden BKT ei voi nelinkertaistua seuraavan 40 vuoden aikana ilman merkittävää ympäristökuormituksen kasvua. Vaikka fossiilienergia ja -materia saataisiin korvattua uusiutuvalla energialla ja materialla, kulutustason kasvun vaikutukset luonnonkirjolle ovat tuhoisia. Tämän vuoksi kestävyyssiirtymä edellyttää nykyisen talousmallin kriittistä tarkastelua.
Kohtuutalous olisi talous- ja yhteiskuntamallina kasvutaloutta paikallisempi, omavaraisempi, monimuotoisempi ja modulaarisempi. Kohtuutalouden sisältöjä voisivat olla esimerkiksi velkavetoisen kasvun ja finanssitalouden ansaitsemattomien tuottojen rajoittaminen, perustarpeiden tyydyttämisen turvaaminen, ympäristöoikeudenmukaisuus, paikalliset järjestelmät (ruoka, energia), yhteisöllisyys, ekosysteemeistä huolehtiminen, omavaraistalous, jakamistalous ja uudet työmuodot.
– Maaseudulla on hyvät edellytykset toimia nykyistä paikallisemmin järjestäytyneen kohtuutalouden ja todellisen kestävyysmurroksen edelläkävijänä. Tälle pohjalla kannattaa rakentaa uutta toimintaa ja viestintää, suosittaa akatemiatutkija Annukka Näyhä Jyväskylän yliopistosta.
Luonnonvarat ja maaseutu keskiössä
Fossiilitaloudesta luopuminen ei ole mahdollista ilman uusiutuvien luonnonvarojen hyödyntämistä, mutta toisaalta uusiutuviin luonnonvaroihin perustuva talousmalli ei voi kasvaa rajattomasti. Luonnonvarojen omistaminen ja hallinta on tulevaisuudessa yhteiskunnan toimintakyvyn vakuutus, korostavat tutkijat.
Ulkomaisilla omistajilla – kuten erilaisilla rahastoilla, suuryrityksillä tai valtiollisilla toimijoilla – ei ole intressiä pitää huolta Suomen yhteiskunnasta, talouden ja ympäristöstä.
– Siksi luonnonvarojen kuten metsien, peltojen ja vesien siirtymistä ulkomaiseen omistukseen pitää voimakkaasti rajoittaa, ja säilyttää niiden omistus paikallisena ja moniarvoisena, painottaa väitöskirjatutkija Irene Kuhmonen Jyväskylän yliopistosta.
Maaseudulle avautuu murroksessa ennennäkemättömiä mahdollisuuksia sekä liiketoiminnan ja asumisen että ekologisen, yhteisöllisen ja kohtuullisen elämäntavan saroilla. Maaseutu on tutkijoiden mukaan kuitenkin vaarassa ajautua epämääräiseksi resurssi- ja suojeluperiferiaksi, ellei sillä ole vahvaa horisontaalista toimijuutta ja valtaa ”omissa asioissaan”.
– Maaseudun tulee löytää oma tiensä ja määritellä ennakoiden oma paikkansa fossiilitalouden jälkeisessä yhteiskunnassa, korostaa Tuomas Kuhmonen.
Maaseudun toimijuus on hajallaan pienissä yhteisöissä ja organisaatioissa, ja sen vahvistaminen vaatii uudenlaisia verkostoja ja toimintamalleja, ehkä jopa uusia poliittisia organisaatioita. Lisäksi tulee luoda uusia kestäviä vaihtoehtoja mahdollistavia rakenteita sekä vahvistaa maaseudun toimijoiden tulevaisuudenuskoa, jotta tulevaisuusinvestointeja uskalletaan tehdä.
