Oikeustieteilijöiltä 5 konkreettista ja tutkimukseen perustuvaa suositusta nuorten oleskelulupaprosessien hoitamiseen

Turun yliopiston tutkijat ovat julkaisseet politiikkasuosituksen koskien nuorten oleskelulupaprosesseja. Tutkimus on osa Suomen Akatemian strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamaa SILE-hanketta (Silent Agents Affected by Legislation).

Tutkimuksessa selvitettiin oleskelulupaprosessia koskevia kysymyksiä: miten oleskelulupaa hakeneet nuoret on huomioitu prosessin aikana, miten heitä on kuultu ja missä asioissa, millaista tietoa he ovat saaneet oleskeluluvan hakemisesta sekä mistä he ovat saaneet tietoa. Lisäksi kysyttiin, millaisia kehittämisehdotuksia nuorilla on tiedonsaannin ja oleskelulupaprosessin osalta.

Tutkimusta varten haastateltiin 15–22-vuotiaita nuoria, jotka olivat tulleet Suomeen alaikäisenä vuosina 2015–2022. Suurin osa nuorista oli tullut Suomeen yksin, hakenut ja saanut kansainvälistä suojelua. Osalla oleskelulupaprosessi oli vielä kesken, mutta he olivat käyneet jo turvapaikkapuhuttelussa. Osa osallistujista oli tullut kiintiöpakolaisina ja osa perheenjäsenen oleskeluluvalla.

Tutkimuksen toteuttivat väitöskirjatutkija Oona Alitalo, tutkijatohtori Johanna Vanto, väitöskirjatutkija Nea Peltoniemi sekä professori Anne Alvesalo-Kuusi oikeustieteellisestä tiedekunnasta.

Nuorten tulee saada luotettavaa tietoa oleskelulupaprosessista

Tutkimuksessa kävi ilmi, että nuorten kontaktit viranomaisiin olivat hyvin erilaisia nuoren oleskelulupatyypistä riippuen. Epävarmuus oleskeluluvan saamisesta ja prosessin pituus koettiin hankalimmiksi asioiksi oleskelulupaprosessissa.

Tiedon saaminen oleskelulupaprosessista oli hyvin vaihtelevaa. Parempaa tiedottamista erityisesti odotusajasta ja turvapaikkapuhuttelusta kaivattaisiin. Viranomaisten aktiivisuus paikkansa pitävän tiedon jakamisessa onkin ensiarvoisen tärkeää.

Kaikissa tutkimuksessa tehdyissä haastatteluissa tuli esiin, että jo tehdyn oleskelulupapäätöksen tiedoksianto oli toisinaan kestänyt todella pitkään.

– Puhuttelun jälkeen nopean päätöksen tekemiseen ja tiedoksiantoon kannattaa panostaa, Alitalo sanoo.

Kaikki puhuttelussa olleet kuvasivat jännittäneensä puhuttelua hyvin paljon. Nuorten olisikin tärkeää saada puhuttelutilanteesta etukäteen tietoa esimerkiksi siitä, millaisia asioita kysytään, millaisessa tilassa puhuttelu järjestetään sekä ketkä ovat paikalla puhuttelussa.

Tulkkauksen laatu vaikutti suuresti siihen, miten nuoret kokivat puhuttelutilanteen. Nuoret kertoivat tulkkien ammattitaidossa olevan paljon vaihtelua ja painottivat korkealaatuisen tulkkauksen merkitystä. Tulkkauksen laadusta ja luotettavuudesta olisi huolehdittava.

– Eri murrealueelta oleva tulkki ei välttämättä ollut nuorille ymmärrettävä tai ei riittävästi ymmärtänyt, mitä nuori yritti kertoa, Alitalo sanoo.

Viisi suositusta:

1. Nuorten oleskeluluvan hakijoiden mahdollisuuksia saada luotettavaa tietoa tulee lisätä. Erityisesti viranomaisten tulee panostaa paikkansapitävän tiedon välittämiseen turvapaikkaprosessista ja turvapaikkapuhuttelusta.
2. Nuorten mahdollisuuksia esittää matalalla kynnyksellä kysymyksiä oleskelulupaprosessin asiantuntijoille (esimerkiksi Maahanmuuttoviraston viranomaisille) koko prosessin ajan tulee lisätä.
3. Sopivan tulkin valintaan on kiinnitettävä huomiota.
4. Nuorten turvapaikkapuhuttelun toteutuksen tulee olla joustava, ja siinä tulee huomioida nuoren omat toiveet.
5. Oleskelulupapäätöksen odotusajan pituuden tulee olla mahdollisimman lyhyt. Erityisesti tulee kiinnittää huomiota nopeaan päätöksentekoon ja tiedoksiantoon turvapaikkapuhuttelun jälkeen.

SILE-hanke (Silent Agents Affected by Legislation) on Helsingin yliopiston, Turun yliopiston ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen yhteinen hanke, jossa työskentelee joukko yhteiskuntatieteilijöitä, oikeustieteilijöitä ja eläinten hyvinvointitutkijoita. Yhtenä SILE-hankkeen tavoitteena on kehittää toimintamalleja, joita voidaan soveltaa niin kutsuttujen hiljaisten toimijoiden kuulemiseen. Hiljaisilla tarkoitetaan tässä heitä, jotka ovat syrjässä itseään koskevien lakien valmistelusta, ja joiden näkökulma ei tule lainvalmistelussa riittävästi huomioiduksi.