Vakava sairastuminen johtaa pitkäaikaisiin ansiotulojen menetyksiin – maahanmuuttajat kärsivät Suomessa syntyperäisiä enemmän
Vakava sairastuminen voi vähentää työntekijältä ansiotuloja tuhansilla euroilla vuodessa. Muutos on selvästi voimakkaampi maahanmuuttajilla kuin syntyperäisillä suomalaisilla. Näin osoittaa Turun yliopiston ja Työterveyslaitoksen tutkijoiden tuore tutkimus Journal of Migration and Health -lehdessä.
Tutkimuksessa hyödynnettiin suomalaisia, koko työikäisen väestön kattavia valtakunnallisia rekisteriaineistoja. Tutkimukseen valikoitujen työntekijöiden tietoja koottiin sekä ennen vakavaa sairastumista tai tapaturmaa että sen jälkeen. Äkillisinä terveyshaittoina otettiin huomioon muun muassa sydänkohtaukset, syövät, vakavat vammat ja akuutit mielenterveyskriisit.
Useimmissa aiemmissa tutkimuksissa analyysit ovat perustuneet henkilön itsensä kuvaamaan terveydentilaan. Nyt tehdyssä tutkimuksessa terveyshaitan tietopohjana ovat sairaalarekisterit ja vahvistetut lääketieteelliset diagnoosit. Tämä antoi mahdollisuuden verrata tarkasti ansiotulojen muutoksia ajan kuluessa.
– Tulokset osoittavat, että vakava terveyshaitta johtaa selkeään ja pitkäaikaiseen ansiotulojen laskuun sekä maahanmuuttajilla että syntyperäisillä. Keskimäärin maahanmuuttajat menettävät terveyssokin jälkeen lähes 4 000 euroa vuodessa, kun taas syntyperäisten työntekijöiden menetys on noin 2 600 euroa, Turun yliopiston väitöskirjatutkija Waseem Haider tutkimuksen lippulaiva INVESTistä sanoo.
Hän lisää, että vaikka Suomen terveydenhuolto- ja sosiaaliturvajärjestelmä lieventää taloudellisia vaikutuksia, se ei täysin suojaa ansiotulojen menetyksiltä.
Tutkimus kertoo syntyperäisten ja maahanmuuttajien välisen erojen selittyvän pääsääntöisesti työolosuhteilla, maahanmuuttajataustalla on vähäisempi merkitys. Maahanmuuttajat työskentelevät useammin fyysisesti raskaissa, matalapalkkaisissa tai epävarmoissa töissä, joissa on yleisempää, että terveysongelmat keskeyttävät työllisyyden ja hidastavat toipumista.
Suurimmat ansiotulojen laskut havaittiin ammateissa, joissa korostuu ruumiillinen työ ja matala osaamistaso, riippumatta henkilön syntyperästä. Tutkimus toi esille eroja myös sukupuolittain.
– Syntyperäisten työntekijöiden keskuudessa miehet ja naiset kärsivät ansiotulojen menetyksistä suunnilleen yhtä paljon. Sen sijaan maahanmuuttajien joukossa miehet kohtasivat selvästi suurempia menetyksiä kuin naiset. Tämä näyttää heijastavan sitä, että maahanmuuttajamiehet keskittyvät fyysisesti raskaisiin ja epävakaisiin töihin, joissa sairastuminen johtaa herkemmin ansiotulojen pienenemiseen, Haider sanoo.
Tulokset haastavat käsityksen, jonka mukaan maahanmuuttajien usein parempi terveyden lähtötilanne suojaisi heitä pitkäaikaiselta taloudelliselta haitalta.
– Vaikka maahanmuuttajat olisivat aluksi terveempiä, vakava sairastuminen myöhemmässä elämänvaiheessa voi yhdessä epävarman työllisyyden ja rajallisten työpaikkajärjestelyjen tai kuntoutusmahdollisuuksien kanssa johtaa pitkäaikaisiin ansiotulojen menetyksiin, Haider sanoo.
Tutkimus tuo esille tarpeen politiikkatoimille, jotka ulottuvat perinteistä terveydenhuoltoa pidemmälle. Keskeisiä keinoja vähentää sairastumisen pitkän aikavälin taloudelliset menetykset ovat työn laadun parantaminen, työterveyspalvelujen vahvistaminen sekä yhdenvertainen pääsy tuloturvaan ja kuntoutukseen.
– Työntekijöiden toipumisen tukeminen ei ole vain terveysasia vaan olennainen osa oikeudenmukaisen ja kestävän työmarkkinan rakentamista, Haider sanoo.
Tutkimuksen toteuttivat väitöskirjatutkija Waseem Haider ja professori Elina Kilpi-Jakonen Turun yliopiston johtamasta tutkimuksen lippulaiva INVESTistä sekä Työterveyslaitoksen vanhempi tutkija Laura Salonen.
