Kun yritys toimii kansainvälisesti, on ratkaistava, mikä valtio saa verottaa sen tuloja. Yrityksen rekisteröintipaikka, kiinteä toimipaikka (kuten toimisto tai pitkäaikainen työmaa) tai johtopaikka voivat antaa valtiolle oikeuden verottaa yrityksen tuloja kokonaisuudessaan tai osittain. Väitöskirjassani tutkin erityisesti, miten yrityksen johtopaikkaa käytetään tuloverovelvollisuuden kriteerinä.
Kansainvälisessä toiminnassa sijainti on tärkeää: yritys toimii fyysisesti maissa, joissa sen kannattaa olla läsnä liiketoiminnan kannalta, esimerkiksi myymälän tai tehtaan muodossa. Koronapandemian myötä työnteko ei kuitenkaan ole enää sidottu tiettyyn paikkaan, vaan etätyöt ovat yleistyneet. Ei ole harvinaista, että työntekijä oleskelee eri maassa kuin yrityksen muut toiminnot. Tämä koskee myös yrityksen johtajia.
Aiemmin oli useimmiten selvää, että yritys tuli verovelvolliseksi maissa, joissa sillä on pysyvää toimintaa. Yritykselle saattoi olla hyödyllistä, että sillä on toimisto asiakkaiden lähellä Ruotsissa, joten se avasi toimiston Ruotsiin. Johtajien osalta tilanne on kuitenkin erilainen.
Kun työ- ja johtotehtävät eivät enää välttämättä vaadi fyysistä läsnäoloa yrityksen tiloissa, johtajat voivat muuttaa toiseen maahan omista syistään. Johtaja voi haluta esimerkiksi muuttaa maaseudulle Ranskaan, vaikka työnantajalla ei ole siellä muuta toimintaa. Muuttaessaan johtajat voivat kuitenkin luoda yritykselle verovelvollisuuden maahan, jossa yrityksellä ei ole liiketoiminnallisia intressejä.
Tutkimukseni tarkentaa johtopaikan käsitettä: minkälainen toiminta tuloverotuksen näkökulmasta luokitellaan verovelvollisuuden kannalta olennaiseksi johtotoiminnoksi? Lisäksi tarkastelen, minkälaisia tuloverovelvoitteita johtopaikkaan voi liittyä ja minkälaisiin veroseuraamuksiin velvoitteet voivat johtaa. Näiden näkökulmien kautta pyrin vastaamaan kysymykseen: onko yrityksen tuloverotuksen kannalta merkitystä, asuuko johtaja tietyssä maassa omasta halustaan vai yrityksen liiketoiminnan vuoksi? Aihepiiri on ajankohtainen kansainvälisesti, ja odotettavissa on päivitettyä ohjeistusta muun muassa etätyöskentelyn verotukseen liittyen. Odotan innolla, että pääsen myös vertaamaan nykyistä verotuskäytäntöä uunituoreisiin ohjeisiin tai lakimuutoksiin.
Sanna-Maria Hellsten
Kirjoittaja on Turun kauppakorkeakoulun yritysjuridiikan laitoksen väitöskirjatutkija, itsenäinen verokonsultti sekä yrittäjä, joka haluaisi muuttaa auringon alle luomatta yrityksilleen veroriskiä.
