Koulun arjen moninaistuminen, inkluusiokehitys ja rakenteelliset uudistukset ovat tehneet opettajan työstä entistä haastavampaa ja vaikuttavat opettajan työhyvinvointiin.
Työperäinen väsymys, kiire ja riittämättömyyden tunne voivat pitkällä aikavälillä jopa heikentää koulun perustehtävän toteutumista. Tutkimukset osoittavat myös, että opettajien alan vaihtamisen riski on kasvanut merkittävästi.
Kun opettaja voi hyvin, hän jaksaa kohdata oppilaat, kehittää opetustaan ja osallistua koulun yhteiseen kehittämiseen. Siksi työhyvinvointi ei ole vain yksilön jaksamisen kysymys, vaan koulun toimintakyvyn ja oppilaiden hyvinvoinnin perusta. Koulujen käytäntöjä tulisi kehittää tutkimukseen pohjaten, jotta opettajien työhyvinvointia voitaisiin tukea.
Työhyvinvointiin vaikuttavat yksilöön, työyhteisöön, johtoon ja organisaatioon liittyvät tekijät
Työhyvinvointi muodostuu siitä, kokeeko työntekijä, että työn vaatimukset ja omat voimavarat ovat tasapainossa. Se heijastuu fyysiseen ja psyykkiseen jaksamiseen ja liittyy yksilön ominaisuuksiin, kuten elämänasenteeseen ja kykyyn toipua kuormituksesta.
Hyvinvointi ei kuitenkaan synny yksin näistä, vaan rakentuu yksilön, työyhteisön, johdon ja organisaation vuorovaikutuksessa. Siksi työhyvinvoinnin tukeminen edellyttää kokonaisvaltaista lähestymistapaa.
Työhyvinvointiin vaikuttavat muun muassa työmäärä, johtaminen, yhteisön tuki ja työn merkityksellisyys. Yksi vähemmälle huomiolle jäänyt tekijä on eettinen stressi – koettu ristiriita työn arvojen ja käytännön välillä. Opettajalle se voi näyttäytyä esimerkiksi tilanteena, jossa hän haluaisi tukea oppilasta, mutta aika ei riitä.
Tutkimuksissa on tunnistettu opettajan hyvinvointia vahvistavia tekijöitä, kuten johdon ja vertaisten tuki, oikeudenmukaisuus ja moniammatillinen yhteistyö, mutta käytäntöjen kehittämistä on tehty vielä vähän.
Opettajan työ edellyttää nykyään uudenlaista osaamista
Viime vuosien koulutuspoliittiset ja yhteiskunnalliset muutokset – kuten oppimisen tuen uudistukset, opetussuunnitelmien päivitykset ja hyvinvointialueuudistus – ovat lisänneet opettajien työn vaatimuksia. Opettajan osaaminen ei enää yksin riitä vastaamaan oppilaiden moninaisiin oppimisen ja hyvinvoinnin tarpeisiin, vaan työ edellyttää uudenlaista pedagogista ja yhteisöllistä osaamista ja tiiviimpää yhteistyötä.
Muutokset ovat monin tavoin perusteltuja, mutta myös kuormittavia, etenkin jos rakenteellista tukea ja resursseja ei vahvisteta vastaamaan uusia vaatimuksia. Koulujen välillä on kuitenkin eroja: osa on onnistunut rakentamaan toimivia käytäntöjä ja moniammatillisia yhteistyömalleja, jotka vahvistavat opettajien jaksamista ja osaamista, kun taas toisaalla opettajat kokevat jäävänsä yksin kasvavien odotusten keskellä.
Moniammatillinen yhteistyö, jaettu vastuu ja yhteinen tavoite vahvistavat työhyvinvointia
Moniammatillinen yhteistyö opettajien, koulunkäynnin ohjaajien, kuraattorien, psykologien ja muiden ammattilaisten välillä on keskeinen keino vastata oppilaiden moninaisiin tarpeisiin ja tukea opettajien jaksamista. Jaettu vastuu ja yhteinen tavoite vähentävät kuormitusta, vahvistavat osaamista ja lisäävät sitoutumista kouluyhteisöön.
Toimiva yhteistyö ja jaettu asiantuntijuus tarjoavat tukea tilanteisiin, joissa yksittäisen opettajan osaaminen ei yksin riitä. Se myös mahdollistaa ennaltaehkäisevän, yhteisöllisen työn koko kouluyhteisön hyväksi.
Onnistunut yhteistyö edellyttää yhteistä ymmärrystä tavoitteista, selkeitä rakenteita ja riittäviä resursseja. Ilman niitä yhteistyö voi jäädä hajanaiseksi tai jopa lisätä kuormitusta. Siksi koulun kehittämisessä on tärkeää vahvistaa yhteistyön rakenteita, roolien selkeyttä ja yhteisöllisiä käytäntöjä.
Opettajien työhyvinvointi ei voi olla koulun kehittämisen sivuroolissa. Tarvitaan tutkimukseen perustuvia ja arjessa toimivia ratkaisuja, jotka tukevat opettajia moninaistuvassa koulussa. Opettajan työhyvinvointi on osa koulun toimintakykyä ja tulevaisuutta – ei vain yksittäisen opettajan jaksamisen kysymys.
Jaanet Salminen, Nina Haltia, Miia Laasanen ja Minna Kyttälä
Kirjoittajat toteuttavat yhdessä Työsuojelurahaston rahoittamaa “Miten ope jaksaa moninaistuvassa koulussa? Opettajan työhyvinvointia tukevia tutkimusperustaisia käytäntöjä opetustyöhön ja johtamiseen” (OPEMO) -hanketta.
Jaanet Salminen on erityispedagogiikan yliopistonlehtori Turun yliopiston opettajankoulutuslaitoksella ja Sote-akatemiassa. Hän työskentelee myös tutkijana Suomen Akatemian Strategisen tutkimusneuvoston “Koulutuksen tulevaisuus” -lippulaivahankkeessa (EDUCA).
Nina Haltia on yliopistotutkija Turun yliopiston kasvatustieteiden laitoksella.
Miia Laasanen on tutkimuspäällikkö Turun yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan Sote-akatemiassa.
Minna Kyttälä on erityispedagogiikan professori Turun yliopiston kasvatustieteiden laitoksella.
