Kysymyksiin vastaavat sosiaalityön yliopisto-opettaja Veera Niemi ja sosiaalityön yliopistonlehtori Jarkko Rasinkangas.
1. Keitä asunnottomuus koskettaa Suomessa?
Suomessa virallisesti lasketuista asunnottomista noin 15 prosenttia on alle 25-vuotiaita, noin 80 prosenttia miehiä ja noin 20 prosenttia ulkomaalaistaustaisia. Muilta osin Suomen asunnottomien sosiodemografisista piirteistä on tiedetty aiemmin hyvin vähän.
Omat tutkimuksemme osoittavat muun muassa, että noin 40 prosentilla asunnottomista on biologisia lapsia, joko ala- tai täysi-ikäisiä, kanssa tai muualla asuvia. Noin 25 prosenttia asunnottomista sai tuloja palkkatyöstä vähintään kuuden kuukauden aikana vuodesta.
2. Miten asunnottomien määrä on kehittynyt Suomessa lähihistoriassa?
Suomi on maailmankuulu siitä, että olemme onnistuneet vähentämään asunnottomuutta 1980-luvun lopun noin 18 000 asunnottomasta nykyiseen noin 4 600 asunnottomaan. Suomi oli Tanskan ohella Euroopan ainoa maa, jossa asunnottomuus väheni jopa koronapandemian aikana.
Kaksi viimeisintä kansallista asunnottomuustilastoa ovat olleet poikkeuksellisia, sillä asunnottomuus on lisääntynyt. Asunnottomuus on kasvanut 34 prosenttia verrattuna vuoden 2023 tilastoon, jolloin asunnottomuus oli historiallisesti alhaisimmillaan. Lisäys johtuu todennäköisesti ainakin osittain asuntojen hintojen ja elinkustannusten noususta sekä viimeaikaisista leikkauksista sosiaalietuuksiin ja sosiaali- ja terveyspalveluihin. Asunnottomista 29 prosenttia on pitkäaikaisasunnottomia.
3. Millaisia syitä asunnottomuuden taustalla on?
Asunnottomuutta selittävät rakenteelliset tekijät, kuten taloudellinen eriarvoisuus sekä kohtuuhintaisten asuntojen riittämättömyys ja rajoitettu saavutettavuus.
Systeemisiä syitä ovat esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmän tai kaupunkisuunnittelun tahattomat seuraukset. Tällaisia ovat esimerkiksi tavat, joilla kaupunkien vuokratalojen asunnonhakijoita priorisoidaan.
Kohtuuhintaisen asuntokannan korjaustoimet saattavat nostaa asumiskustannuksia ja vaikeuttaa siten matalatuloisimpien asukkaiden mahdollisuuksia jatkaa asumista kodeissaan.
4. Johtuuko asunnottomuus päihde- tai mielenterveysongelmista?
Ei johdu. On paljon asunnottomia, jotka eivät kärsi päihde- tai mielenterveysongelmista, esimerkiksi Tanskan tilastojen mukaan 16 prosenttia asunnottomista ei kärsi kummastakaan. Valtaosa vakavistakaan päihde- tai mielenterveysongelmista kärsivistä ihmisistä ei koskaan joudu asunnottomiksi.
Näiden sairauksien esiintyvyys on asunnottomien keskuudessa muuta väestöä korkeampi, mutta on paljon tutkimusnäyttöä siitä, että päihde- tai mielenterveysongelma voi esiintyä jo ennen asunnottomuutta. Toki päihde- tai mielenterveysongelma voi myös alkaa tai pahentua vasta asunnottomuuden myötä.
Silloinkin, kun päihde- tai mielenterveysongelma vaikuttaa asunnon menettämiseen, kyse on pikemmin sosiaali- ja terveyspalvelujen riittämättömyydestä tai heikosta vaikuttavuudesta. Kyse voi olla myös erilaisiin elämäntilanteisiin sopivien asumisvaihtoehtojen puutteista.
5. Miten asunnottomuutta voidaan vähentää?
Asunnottomien määrä seuraa laajempaa sosiaali-, asunto- ja talouspoliittista tilannetta. Panostukset hyvinvointiin ja eriarvoisuuden vähentämiseen vähentävät myös asunnottomuutta. Suomen ainutlaatuisen onnistumisen keskeinen syy on ollut se, että yli puoluerajojen ja yli vaalikausien on määrätietoisesti sitouduttu tavoitteeseen poistaa asunnottomuus.
Euroopan valtioiden toimivimpien asunnottomuusstrategioiden keskeisiä elementtejä ovat Asunto Ensin -periaate, selkeä tavoitteiden asettelu ja tiedonkeruu sekä vahva lakisääteinen oikeus asumiseen. Myös laadukasta yksilötasoista työtä tarvitaan. Vaikka yhteiskunnassa ei olisi yhtään asunnotonta, ennaltaehkäisevää työtä ei voisi lopettaa.
6. Mikä on asunto ensin -periaate?
Asunto Ensin -periaatteen mukaan asuminen on perusoikeus, eikä sitä saa sitoa esimerkiksi tietynlaisten tukimuotojen vastaanottamiseen. Asunnottomuuden päättyminen ei ole tällöin ”palkinto” mahdollisesta kuntoutumisesta tai elämänmuutoksesta, vaan perustava edellytys sille, että nämä voivat olla edes mahdollisia.
Perinteisessä asunnottomuuspalvelujen porrasmallissa asiakas etenee asteittain ensisuojista yksityisempiin ja vähemmän kontrolloituihin tuen ja asumisen muotoihin. Hyvinvointi, mahdollinen kuntoutuminen ja itsenäisen asumisen saavuttaminen ovat tällaisessa järjestelmässä hyvin vaativaa kenelle tahansa.
7. Onko asunnottomuutta mahdollista poistaa kokonaan?
Kaikissa maailman maissa on tällä hetkellä sekä pitkäaikaisesti että tilapäisesti asunnottomia. Pitkäaikaisasunnottomuus on kuitenkin mahdollista poistaa kokonaan ja lyhytaikainen asunnottomuus minimoida sekä luoda turvalliseksi.
8. Onko asunnottomuus ihmisen oma vika?
Ei ole. Asunnottomuudelle on tunnistettu ensisijaisesti rakenteellisia ja systeemisiä selittäviä tekijöitä, ja toissijaisesti yksilöllisiä selittäviä tekijöitä, kuten päihde- ja mielenterveysongelmat, rikollisuus ja taloudenhallinnan vaikeudet.
Nämä toissijaiset tekijät eivät niinkään selitä asunnottomuutta, vaan pikemmin ohjaavat sitä, ketkä yksilöt joutuvat rakenteellisten ja systeemisten tekijöiden mahdollistaman asunnottomuuden kohteiksi.
9. Onko osa asunnottomuudesta itse valittua elämäntapaa?
Asunnottomuuden selittäminen ”valitulla asunnottomuudella” on tyypillinen puolustautuva oletus sellaisten tahojen keskuudessa, jotka eivät tunne asunnottomuuden tutkimuskirjallisuutta. Nekin poikkeustilanteet, jotka voivat ulkoapäin vaikuttaa itse valituilta, ovat lähes aina yksilön elämäntilanteessa valintoja vielä vaarallisempien tai saavuttamattomampien vaihtoehtojen joukosta.
10. Miksi olette kiinnostuneet tutkimaan asunnottomuutta?
Asunnottomuus on yhä äärimmäinen ihmisoikeusongelma 2020-luvun Suomessa. Sitä on pystytty erityisesti Suomessa ratkaisemaan useiden vuosikymmenten määrätietoisella rakenteellisella työllä.
Ajankohtainen taloudellinen tilanne ja Euroopan laajuinen asumisen kohtuuhintaisuuden kriisi ovat kuitenkin vaarassa vaikeuttaa tilannetta nopeasti uudelleen. Vahva yhteistyö monitieteisen tutkimuksen ja sosiaali-, terveys- ja asuntosektoreiden kesken on välttämätöntä vaikuttavan asunnottomuuden poistamistyön jatkumiseksi.
Teksti: Rosa Lampela
Kuva: Suvi Harvisalo
