Toiminnallinen terveys on osa ihmisen kokonaisterveyttä. Se on käsitteenä melko uusi, mutta asiasisältönä varsin jokapäiväinen. Toiminnallinen terveys tarkoittaa yksilön kykyä selviytyä päivittäisistä toiminnoistaan kotona ja lähiympäristössä, kykyä huolehtia itsestään sekä harrastaa ja elää täysipainoista elämää. Siihen liittyviä keskeisiä teemoja ovat liikkuminen, itsenäinen selviytyminen, kuntoutuminen, mielen tasapaino ja elämä mahdollisen pitkäaikaisen sairauden kanssa.
Toiminnallisen terveyden huomioinnin tulisi olla lähtökohtana aina, kun edistetään potilaan hoitoa tai terveyttä. Sen tarkastelu ei liity vain tilanteisiin, joissa yksilö on toipumassa jostakin toimenpiteestä, vaan se on läsnä jokaisen yksilön arjessa joka päivä. Toiminnallisen terveyden hoitaminen ja sen heikentymisen ennaltaehkäiseminen vaatiikin osaamista kaikilta terveysalan ammattilaisilta.
Toiminnallisen terveyden ylläpitäminen edellyttää yksilöltä motivaatiota, tietoa ja taitoa
Ihminen on luotu liikkumaan ja toimimaan aktiivisesti yhteiskunnassa. On arvioitu, että ihminen kävelee elämänsä aikana noin kolme kertaa maapallon ympäri. Tämä kävely ja muu liikkuminen sujuu monilla arjessa huomaamatta, ja siksi toiminnallinen terveys mielletään usein itsestäänselvyydeksi. Sen merkitys korostuu vasta, kun liikkuminen muuttuu kankeaksi tai kivuliaaksi.
Toiminnallinen terveys vaihtelee elintapojen, itsehoidon, ikääntymisen ja mahdollisten terveysongelmien myötä, minkä vuoksi sitä on tärkeää arvioida säännöllisesti. Ihminen voi vahvistaa omaa toiminnallista terveyttään, mutta se edellyttää motivaatiota, tietoa ja taitoa tehdä oikeita valintoja ja ratkaisuja arjessa oman terveytensä hyväksi. Toiminnallista terveyttä on, vaikka ihmisellä olisi pitkäaikaisia terveysongelmia. Ihminen tarvitseekin tukea ja ammattilaisten toteuttamaa hoitoa sekä ohjausta huolehtiessaan omasta toiminnallisesta terveydestään.
Vaikka kaikkia terveysongelmia ei voida täysin parantaa, tavoitteena kuitenkin on, että ihminen kykenee elämään monipuolista ja mahdollisimman itsenäistä elämää. Ammatillisen hoitamisen lisäksi yksilön oma vastuu toiminnallisesta terveydestä korostuu yhä enenevissä määrin. Siksi onkin tärkeää, että ihmisillä on käytössään ajantasainen ja paras mahdollinen tieto oman terveytensä edistämiseksi. Kyse on siis laajemmasta terveysturvasta, jossa pyritään vähentämään terveyttä heikentäviä tekijöitä ja vahvistamaan yksilön omia resursseja hyvinvoinnin ylläpitämiseksi.
Jalkaterveydellä on tärkeä rooli toiminnallisessa terveydessä
Toiminnallisen terveyden yksi keskeinen tekijä on jalkaterveys. Usein luullaan virheellisesti, että jalkaongelmat ovat yksinkertaisia. Jos päkiässä on kipua, niin ajatellaan, että vika on päkiässä. Niin ei kuitenkaan aina ole. Päkiän alueen kipu voi johtua monesta eri syystä. Syynä päkiäkipuun voivat olla esimerkiksi jalkaterän tai varpaiden asentomuutokset tai toiminnalliset häiriöt, hermopinne, tai nivelrikko.
Päkiän alueella voi olla myös kovettumaa eli paksuuntunutta ihoa. Terveessä jalassa tällaista kovettumaa ei ole. Kovettuma on aina ihon keino puolustautua epänormaalia painetta, puristusta ja hankausta vastaan. Epänormaali tilanne jalkaterään syntyy, kun jalkaterän toiminnot häiriintyvät pienten lihasten epätasapainon tai toimimattomuuden vuoksi, rajoittuneen nilkan liikelaajuuden takia tai vaikkapa sopimattomien kenkien käytön seurauksena.
Vaikka kovettuma tuntuu hyvin pieneltä ja vähäpätöiseltä asialta, se on itse asiassa erittäin vaarallinen, jos yksilö sairastaa esimerkiksi diabetesta tai nivelreumaa ja kärsii alaraajojen ääreishermoston toiminnan heikkenemisestä. Kovettumakohta kuormittuu kävelyn aikana aina liiallisesti, aiheuttaen suuria painepiikkejä kävelyn vaiheiden aikana. Kun yksilön jalassa on suojaavan tunnon häiriöitä, hän ei tunne kipua jalassaan ja siksi ei myöskään huomaa kovettuman aiheuttamaa painetta jalkapohjassa. Ei ole yksi, eikä kaksikaan kertaa, kun kovettuman hoidon yhteydessä huomataan, että kovettuman alla on alkava jalkahaava. Haava, joka on syntynyt paineen ja heikon verenkierron sekä tuntopuutosten takia.
Tämä esimerkki varsin tavanomaisesta vaivasta osoittaa, miten monesta eri suunnasta pientäkin vaivaa pitää osata tutkia ja tuntea potilaan terveyshistoria. Oikean syyn löytämiseksi on monipuolisesti tiedettävä, miten jalkaterä toimii ja ymmärrettävä, miten jopa kolmiulotteisissa liikeketjuissa tapahtuvat muutokset liittyvä toisiinsa ja mitä muutoksista seuraa.
MS-tautia ja nivelreumaa sairastavilla henkilöillä on heilläkin paljon liikkumista vaikeuttavia alaraajaterveyden vaivoja, joihin ei terveydenhuollossa kiinnitetä riittävästi huomiota. Samoin ikääntyneet henkilöt kertovat, että heidän jalkaterveyden tarpeisiin ei kyetä vastaamaan ja he joutuvat sen takia joko kärsimään jalkavaivoistaan tai ostamaan itse esimerkiksi jalkaterapiapalveluita. Terveyspalvelujärjestelmässä onkin tarve suunnitella, miten vastata väestön muuttuviin ja kasvaviin jalkaterveyden tarpeisiin.
Liikkumaan kannustavat ympäristöt tukevat toiminnallista terveyttä
Niin yksilön hyvinvoinnin kuin sosiaalisten suhteidenkin näkökulmasta on olennaista, että koti- ja kaupunkiympäristö ovat toiminnallista terveyttä ylläpitäviä ja liikkumaan kannustavia. Valitettavan usein erityisesti ikääntyneiden pitkäaikaisen hoidon ympäristöt ovat sairaalamaisia ja rakennettu hoitotyön tarpeet edellä, ei niinkään iäkkään henkilön liikkumisen näkökulmasta.
Ikääntyneiden hoidon ympäristöjä voidaan kuitenkin muuttaa yhteiskehittämisen keinoin. Tuomalla yhteen asukkaat ja heidän läheisensä sekä hoitotyön ammattilaiset ja tutkijat, voidaan suunnitella liikkumista edistäviä käytännönläheisiä ratkaisuja. Ideoidut ja toteutetut liikkumista edistävät ratkaisut eivät yleensä ole kustannuksiltaan suuria. Itse asiassa keinot ovat melko usein koko ajan läsnä yksiköissä, mutta niiden käyttöönotto vaati vain tutkijan lempeää tönäisyä ja kannustusta.
Nyt on aika toimia
Toiminnallisen terveyden hoito ja arviointi sekä riittävän osaamisen varmistaminen vaativat vahvaa yhteistyötä. Esimerkkinä toimivasta alueellisesta yhteistyöstä on akateeminen kumppanuutemme Satakunnan hyvinvointialueen kanssa. Satakunnassa olemme testanneet hoitotyöntekijöille alaraajaterveyden täydennyskoulutusta ja todenneet sen tehokkaaksi keinoksi vahvistaa heidän tietoja ja taitojaan. Lisäksi olemme yhdessä rakentaneet keinoja vahvistaa hoitotyöntekijöiden osaamista potilaiden painehaavojen ja sairaalakaatumisten ehkäisyssä. Edelleen olemme pyrkineet edistämään hoidon laatua vahvistamalla hoidon jatkuvuuden rakenteita ja syventämällä koulutuksen avulla hoitotyön ammattilaisten näyttöön perustuvaa toimintaa.
Tänä päivänä ja tulevaisuudessa toiminnallinen terveys tai terveys ylipäänsä ei ole vain sote-organisaatioiden vastuulla, vaan se liittyy yhteiskuntien ja jopa koko maailman tulevaisuuteen. Toiminnallinen terveys koskettaa koko väestöä ja siten liittyy yhteiskunnan kaikkiin rakenteisiin ja ratkaisuihin, kuten vaikkapa kaupunkisuunnitteluun.
Tuki- ja liikuntaelimistön vaivojen määrän ennakoidaan kasvavan maailmanlaajuisesti niin paljon, että tulevaisuudessa joka kolmas maailman kansalainen tulee jossain vaiheessa elämäänsä tarvitsemaan kuntoutumista tukevaa hoitoa tai terapiaa. Siksi nyt onkin tärkeää varmistaa, että emme ajaudu tämänkaltaiseen tilanteeseen, vaan rakennamme kestäviä ja ennaltaehkäiseviä menetelmiä väestön toiminnallisen terveyden varmistamiseksi kaikissa ikäryhmissä.
Tämä työ vaatii ammattilaisten välistä yhteistyötä, tieteellistä tutkimusta, tutkimukseen pohjautuvaa koulutusta, mutta ennen kaikkea yksilöiden aktiivista otetta omaan elämäänsä.
Tämän hetken yhteiskunnassa, jossa terveyspalveluita käytetään paljon nimenomaan toiminnallisen terveyden vaivojen takia, on tarpeen tehdä kauaskantoisia uusia avauksia kattamaan koko ajan kasvavaa tutkimustiedon ja ammattilaisten osaamisen tarvetta.
Minna Stolt
Kirjoittaja on hoitotieteen professori. Puheenvuoro pohjautuu hänen 2.12.2025 pitämäänsä professoriluentoon.
