Turun yliopistossa toteutettiin vuosien 2023–2024 aikana ennakointiprosessi, jonka avulla kartoitettiin yliopiston vaihtoehtoisia tulevaisuuksia. Prosessi alkoi toimintaympäristön kartoituksella, jonka pohjalta muotoilimme yliopistossa toteutettavan Delfoi-tutkimuksen. Osallistimme tutkimukseen Turun yliopiston eri yksiköissä toimivia henkilöitä hallinnosta tutkijoihin ja opiskelijoihin, yhteensä 54 henkilöä. Delfoin väitteet koskivat yliopiston eri aspekteja tutkimuksesta opetukseen, hallinosta infrastruktuuriin, sekä monta muuta osa-aluetta.
Hankkeemme oli kansainvälisestikin tarkasteltuna ainutlaatuinen ja sen tuloksia julkaistiin keväällä 2026 tulevaisuudentutkimuksen arvostetussa Futures-lehdessä. Olemme esitelleet tuloksia eri yhteyksissä, ja ne ovat herättäneet mielenkiintoa eri tahojen keskuudessa tutkijoista instituutioihin.
Delfoi-tutkimuksessa esitettiin väitepareja yliopiston eri osatekijöiden tilasta vuonna 2040. Vastaajia pyydettiin arvioimaan näiden väitteiden esittämien tulevaisuuskuvien todennäköisyyttä ja toivottavuutta. Lisäksi pyysimme kommentoimaan vastauksia – ja nämä kommentit olivatkin aivan keskeisiä tutkimustulosten kannalta.
Toivottavuutta ja todennäköisyyttä – sekä niiden kääntöpuolet
Kiinnostavimpiin löydöksiimme kuului, että tutkimuksessa löydettiin sekä väitteitä, joita pidettiin todennäköisinä muttei toivottavina, että väitteitä, joita pidettiin epätodennäköisinä mutta toivottavina.
Todennäköisinä muttei toivottavina pidettiin tilanteita, joissa yliopistoa ohjaa markkinavetoinen tutkimus, joka palvelee lähinnä taloutta; tilanteita, joissa hallinto on erittäin keskittynyttä, eivätkä yksiköt itse voi tehdä juurikaan niitä koskevia päätöksiä; tilanteita, joissa yksityinen rahoitus pyörittää tutkimusta; sekä tilanteita, joissa kasvokkain tapahtuvaa vuorovaikutusta ei juurikaan ole.
Toisaalta epätodennäköisinä mutta toivottavina pidettiin tilanteita, joissa uteliaisuus ohjaa tutkimusta; tilanteita, joissa yliopisto toimii oleellisena osana ympäröivää yhteiskuntaa; tilanteita, joissa yksiköillä on paljon autonomiaa päätöksenteossa; sekä tilanteita, joissa julkinen rahoitus on vahva perusta yliopiston toiminnalle.
Määrittely ja toteutus ratkaisevassa asemassa
Pelkästään peilikuvia väitteistä ei löytynyt. Eräs mielenkiintoinen näkemys oli, että yliopiston kansainvälisyyden toivottavuus ja todennäköisyys riippuu täysin siitä, miten tämä tarkalleen määritellään ja toteutetaan. Kansainvälisyyttä pidettiin pääasiassa hyvänä osana yliopiston toimintaa, kunhan erinäiset vastaajien esittämät ehdot toteutuvat.
Toimijuus koetaan eri asteisena eri asioissa
Lopuksi voisin nostaa esiin, miten vastauksen heijastelivat – melko yllättäen, koska tätä ei suoraan kysytty – sitä, mihin yliopistolaiset näkevät voivansa vaikuttaa. Muun muassa monitieteisyyden kehitys, vaikkakin se vaatii institutionaalisia muutoksia, nähtiin seikkana, johon henkilöstön omat valinnat vaikuttavat ratkaisevasti.
Toisaalta hallintoa ja rahoituksen määrittymistä ei pidetty asiana, joihin yliopistolaiset voivat teoillaan vaikuttaa. Yliopistolaiset siis näkevät oman toimijuutensa eri asteisena erilaisissa ja -tasoissa asioissa yliopistoa koskien.
Veli Virmajoki
Kirjoittaja on dosentti sekä tulevaisuuden tutkimuskeskuksen erikoistutkija. Hän tutkii korkeakoulujen, tutkijoiden, tieteen sekä työn tulevaisuuksia.
