Väitös (kardiologia): LL Rikhard Björn

LL Rikhard Björn esittää väitöskirjansa ”Surgical aortic valve replacement-Challenges in short and long-term management” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 16.1.2026 klo 12.00 (Tyks, T-sairaala, Johan Haartman -luentosali, Hämeentie 11, Turku).

Vastaväittäjänä toimii dosentti Otso Järvinen (Tampereen yliopisto) ja kustoksena professori Tuomas Kiviniemi (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on kardiologia.

Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:

Aorttaläpän vikojen ainoa parantava hoito on läpän korjaus tai läpän vaihto mekaaniseen tai biologiseen tekoläppään. Aortan tekoläppäleikkauksen hoitotulokset ovat lähtökohtaisesti hyvät, mutta tekoläppäleikkaukseen liittyy myös riskejä. Molemmissa tekoläpissä on veren hyytymisen riski, joka altistaa aivoinfarktille. Biologisessa tekoläpässä riski esiintyy pääosin ensimmäisten kuukausien aikana leikkauksen jälkeen, mutta mekaanisessa tekoläpässä riski on elinikäinen. Aivoinfarktia pyritään estämään veren hyytymistä estävillä lääkkeillä, ja tällä hetkellä ainoa tutkitusti veren hyytymistä estävä lääke potilailla, joille on tehty mekaaninen aortan tekoläppäleikkaus, on varfariini.

Väitöskirjassani tutkin aortan tekoläppäleikkauksen jälkeisiä komplikaatioita ensimmäisen kuukauden aikana leikkauksen jälkeen sekä myöhemmin pitkäaikaisseurannassa. Tutkimuksen pääpaino oli vakavissa verenvuodoissa, aivoinfarkteissa, uudessa eteisvärinässä ja kuolleisuudessa. Tutkimuksessa pyrittiin myös selvittämään, mikä vaikutus veren hyytymistä estävillä lääkkeillä on komplikaatioiden syntyyn.

Tutkimuksessani selvisi, että eteisvärinä on yleinen komplikaatio toimenpiteen jälkeen ja että leikkauksen jälkeinen eteisvärinä altistaa myöhemmälle eteisvärinälle. Eteisvärinän havaittiin olevan myös yhteydessä kokonaiskuolleisuuteen. Tutkimuksessani havaittiin lisäksi, että vakavien verenvuotojen määrä suhteessa aivoinfarktien määrään on suurempi sekä mekaanisilla että biologisilla aortan tekoläppäpotilailla ensimmäisen kuukauden jälkeen leikkauksesta. Molemmissa potilasryhmissä leikkauksen aikaisen aspiriinilääkityksen nähtiin vaikuttavan vuototapahtumien lisääntymiseen ensimmäisen kuukauden aikana leikkauksesta. Myöhemmässä pitkäaikaisseurannassa verenvuotojen riski suhteessa aivoinfarktin riskiin pysyi korkeampana mekaanisilla aortan tekoläppäpotilailla, mutta biologisilla aortan tekoläppäpotilailla riski tuli samankaltaiseksi.

Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää aortan tekoläppäpotilaiden seurannassa ja hoidossa. Parempi ymmärrys tekoläppäleikkauksen jälkeisistä riskeistä tukee turvallisempia hoitopäätöksiä ja parantaa potilaiden hoidon tuloksia pitkällä aikavälillä.