Väitös (sosiaalityö): VTL Arja Ahonen
VTL Arja Ahonen esittää väitöskirjansa ”Vanhemman lapseensa kohdistama väkivalta - viranomaisyhteistyötä rajapinnoilla” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 30.10.2026 klo 12.00 (Turun yliopisto, Educarium, Edu 1 -luentosali, Assistentinkatu 5, Turku).
Vastaväittäjänä toimii dosentti, YTT Kaarina Mönkkönen (Kuopion yliopisto) ja kustoksena VTT Merja Anis (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on sosiaalityö.
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
Vanhemman lapseensa kohdistama väkivalta herättää toistuvasti yhteiskunnallista keskustelua. Lapsen turvallisuuden edistäminen sekä väkivallan ehkäiseminen ja estäminen ovat keskeisiä tavoitteita. Lapsen tilanteen arvioinnissa tarvitaan eri viranomaisten yhteistyötä, kun herää huoli lapseen kohdistuvasta väkivallasta.
Tarkastelen väitöskirjassa sitä, miten vanhemman lapseensa kohdistama väkivalta, turvallisuus, väkivallan ennalta ehkäiseminen ja estäminen sekä viranomaisten yhteistyö jäsentyvät valtionhallinnon ohjausdokumenteissa. Tarkastelen lisäksi sitä, miten poliisi, lastensuojelu ja terveydenhuolto käsittelevät huolta lapseen kohdistuvasta väkivallasta viranomaiskokouksissa.
Tutkimus osoittaa, että yhteisen ymmärryksen rakentaminen lapsen tilanteesta on viranomaisyhteistyössä haastavaa. Erityisesti poliisin ja lastensuojelun erilaiset tehtävät, tavoitteet ja toimintalogiikat vaikuttavat siihen, miten väkivaltaa ja lapsen tilannetta tulkitaan ja miten tilanteessa toimitaan. Viranomaiset toimivat rinnakkain sen sijaan, että ne parhaalla mahdollisella tavalla täydentäisivät toisiaan väkivallan estämiseksi.
Tutkimukseni keskeinen havainto on, että lapsen turvallisuus ja väkivallan uusiutumisen riski jäävät viranomaiskeskusteluissa vähälle huomiolle. Tämä voi johtaa väkivallan jatkumiseen, vaikeuttaa väkivaltaan puuttumista ja vaarantaa lapsen turvallisuuden. Tiedon jakaminen ei osoittautunut ongelmaksi viranomaiskokouksissa. Tutkimukseni tuo esiin konkreettisia viranomaisyhteistyön kehittämistarpeita. Jatkossa on tärkeää vahvistaa ymmärrystä vanhemman lapseensa kohdistaman väkivallan ilmiöstä sekä eri toimijoiden tuottaman tiedon yhteistä jäsentämistä ja hyödyntämistä väkivallan kierteen katkaisemiseksi.
Väitöskirja tuottaa tietoa siitä, miten poliisin ja lastensuojelun erilaiset lähtökohdat ja toimintalogiikat kohtaavat ja millaisia haasteita niiden yhteensovittamiseen liittyy tilanteissa, joissa viranomaiset käsittelevät vanhemman lapseensa kohdistamaa väkivaltaa. Tutkimus tuo esiin tilanteita, joissa viranomaisten erilaiset toimintalogiikat ja tavoitteet vaikeuttavat yhteisen käsityksen muodostamista väkivallan riskistä. Tuotettua tietoa voidaan hyödyntää viranomaisyhteistyön kehittämisessä ja yhteisen tilannekuvan vahvistamisessa siten, että lapsen turvallisuus ja etu huomioidaan mahdollisimman hyvin väkivaltaa koskevissa tilanteissa.
