Väitös (sosiologia): VTM Juha Klemelä
VTM Juha Klemelä esittää väitöskirjansa ”Cooperation Between Politicians and Administrators: A Study of Actor Identities, Action, and Interaction in Finnish Municipal Service-Sector Committees” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa keskiviikkona 14.10.2026 klo 12.00 (Turun yliopisto, Publicum, Pub 2 -sali, Assistentinkatu 7, Turku).
Vastaväittäjänä toimii professori Dag Ingvar Jacobsen (Agderin yliopisto, Norja) ja kustoksena professori Hannu Ruonavaara (Turun yliopisto). Tilaisuus on englanninkielinen. Väitöksen alana on sosiologia.
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
POLIITIKKOJEN JA VIRANHALTIJOIDEN VUOROVAIKUTUS YHTEISTYÖNÄ
Väitöskirja valottaa, millaisia toimijoita kuntalautakuntien luottamushenkilöt (poliitikot) ja viranhaltijat ovat, miten he toimivat ja miten heidän vuorovaikutuksensa jäsentyy yhteiseksi työksi – yhteistyöksi. Tutkimuksen päätehtävä on rakentaa lautakunnan yhteistyön komponenttien malli.
Tutkimus rajaa esiin yhteistyönä tarkasteltavan poliittis-hallinnollisen vuorovaikutuksen keskeisiä tekijöitä ja ilmiöitä. Lisäksi se antaa uusia teoreettisia välineitä niiden tutkimiseen. Luotu malli on sovellettavissa myös yleisenä yhteistyön perusteiden mallina.
Kunnan poliitikolla ja viranhaltijalla on kuntaminuus
Kuntaminuus tarkoittaa kokemusta siitä, millaista oma oleminen ja tekeminen on kunnan organisaatiossa. Minuus koostuu rationaalisista rooli-identiteeteistä, joita ovat: (aatteiden ja ihmisten) edustaminen, toimintakeinoihin liittyvä asiantuntijuus ja (asioiden ja ihmisten) organisoiminen. Sekä poliitikon että viranhaltijan kuntaminuus koostuu samoista rooli-identiteeteistä, mutta erilaisin painotuksin.
"Kategorinen kolminaisuus" liittää toiminnan ja kuntaorganisaation toisiinsa
Rikoksesta epäilty löytyy dekkareissa ns. "kategorisen kolminaisuuden" avulla: hänellä on motiivi, väline ja tilaisuus. Tämä kolmijako toimii analogiana myös kunnan organisaatiossa tapahtuvan toiminnan ja yhteistyön tarkastelussa. Sekä yksilön että organisaation menestyksekkääseen toimintaan vaaditaan kolme tekijää: syy/tavoite, keinot ja mahdollisuus toimia. Kuntaminätoimijan rationaaliset rooli-identiteetit, eli edustaminen, asiantuntijuus ja organisointi kiinnittävät toimijat ("mikrotason") organisaatioon ("mesotasoon").
Yhteistyö on toisen täydentämistä ja tukemista tavoitteiden saavuttamisessa
Yksilö toimii, koska hänellä on tavoitteita ja hän saa niiden tavoittelemisesta ja saavuttamisesta hyötyä ja itsetuntoa. Yksilön tavoitteellinen toiminta yhdessä toisten kanssa – yhteistyö – motivoituu yhteistyökumppanin työn ja resurssien täydentävyydestä oman työn ja resurssien suhteen sekä itsen ja yhteistyökumppanin välisestä arvostuksesta ja tuesta.
Poliitikkojen ja viranhaltijoiden yhteistyöprosessi on neuvottelua, jossa päätökset syntyvät sosiaalisin mekanismein
Päätöksentekoa jäsentävät normit sekä päätöksiä synnyttävät sosiaaliset mekanismit. Mekanismeja ovat konsensuksen tavoittelu, kompromissin haku, vaihto ja valinta (äänestys tai vaali). Mekanismein luodaan usein päätöksiä, joita ei voi suoraan johtaa yksilöiden tai ryhmien ominaisuuksista tai mielipiteistä.
Viranhaltijoiden vahva asema
Mallintamisen lisäksi tutkimus kertoo kuntayhteistyön todellisuudesta. Todellisuus on myös tulkittavissa ja osin selitettävissä mallin termein.
Kunnista kerätyssä tutkimusaineistossa viranhaltijoiden asema korostuu. Resurssien hallintaa pidetään tärkeämpänä viranhaltijoille kuin luottamushenkilöille. Luottamushenkilöiden mahdollisuudet päätöksenteon ja toiminnan ohjaamiseen riippuvat pitkälti siitä, antavatko viranhaltijat ajoissa siihen tarvittavan informaation ja tilaisuuden. Viranhaltijoiden "myötämielisyys" vaikuttaa luottamushenkilöiden valtaan. Havaintojen mukaan viranhaltijoiden luottamushenkilöille antama status ja arvostus on hieman heikompaa kuin luottamushenkilöiden viranhaltijoille antama. Informaation välittymiseen ja vaikuttamistilaisuuksiin ei kohdistu viranhaltijoiden taholta varsinaista kehittämistyötä tai -halua – osa viranhaltijoista pyrkii pikemminkin "välttelemään" luottamushenkilöitä.
Erityisen merkittävää on, että sekä luottamushenkilöt että viranhaltijat pitävät viranhaltijoiden johtajuutta luottamushenkilöiden johtajuutta vahvempana ja molemmat ryhmät myös haluavat viranhaltijoilta luottamushenkilöitä vahvempaa johtajuutta. Viranhaltijoilla on paremmat mahdollisuudet säädellä, mitä politiikan ja hallinnon välisellä "harmaalla" vyöhykkeellä tapahtuu. Päätöksenteon prosessit ja mekanismit toimivat silti rutiininomaisesti ja päätöksenteon laatuun ollaan tutkimuslautakunnissa keskimäärin tyytyväisiä.
