Väitös (taloussosiologia): VTM Sami Ahonen
VTM Sami Ahonen esittää väitöskirjansa ”Economy before the environment? Environmental policy support and political trust in times of crises” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 13.11.2026 klo 12.00 (Turun yliopisto, Educarium, Edu1-auditorio, Assistentinkatu 5, Turku).
Vastaväittäjänä toimii professori Ingemar Sevä (Uumajan yliopisto, Ruotsi) ja kustoksena dosentti Aki Koivula (Turun yliopisto). Tilaisuus on englanninkielinen. Väitöksen alana on taloussosiologia.
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
Poliittinen luottamus on merkittävä tekijä kustannuksia lisäävän ympäristöpolitiikan tuen selittämisessä. Tämä korostuu erityisesti sellaisen politiikan kohdalla, josta koituu kansalaisille suoria kustannuksia ja jonka toimeenpanossa valtiolla on keskeinen rooli, kuten hiiliverossa. Kansainvälisessä vertailussa luottamuksen merkitys näkyy voimakkaimmin korkean hallinnon laadun maissa.
Maakontekstin ohella myös vastaajan poliittinen kanta muokkaa luottamuksen vaikutusta. Useimmissa Euroopan maissa poliittinen luottamus lisää hiiliveron tukea nimenomaan vihreämpiä puolueita äänestävillä, kun taas muilla äänestäjillä yhteyttä ei juuri havaita. Suomi ja Ruotsi poikkeavat siten, että niissä luottamus lisää hiiliveron tukea erityisesti oikeistopopulististen puolueiden äänestäjien keskuudessa, kun taas vihreämpien puolueiden äänestäjillä tuki on korkealla tasolla luottamuksesta riippumatta.
Suomessa taloudellisesti haastavina aikoina poliittinen luottamus voi toimia ankkurina, joka pitää ympäristöpolitiikan tuen yllä myös silloin, kun talouspolitiikka nousee agendalla etusijalle. Luottavaiset kansalaiset suhtautuvat ympäristöpoliittiseen viestintään suopeammin, kun taas epäluottavaiset saattavat reagoida erilaisiin politiikan perusteluihin jopa kielteisesti. Lisäksi havaittiin, että Suomessa eri syyt vähentää hiilipäästöjä vetoavat eri tavoin: energiariippuvuuden vähentäminen EU:n ulkopuolisista maista, kuten Venäjästä, nousi suosituimmaksi ja tehokkaimmaksi perusteluksi tieliikenteen päästökaupan politiikkatuen lisäämiselle.
Tutkimus laajentaa aiempaa poliittisen luottamuksen ja ympäristöpolitiikkatuen yhteyden tutkimusta tarkastelemalla tekijöitä, jotka muovaavat tätä yhteyttä: maatason institutionaalista kontekstia, yksilön ideologiaa ja politiikkatoimen ominaisuuksia. Lisäksi väitöskirjan Suomeen keskittyvä osio tarjoaa uutta tietoa siitä, miten poliittinen luottamus vaikuttaa ilmastopolitiikan tuen muutokseen ja pysyvyyteen kriisiaikoina, sekä siitä, miten luottamus vaikuttaa ilmastopoliittisten viestien vastaanottoon.
Tutkimuksen yhteiskunnallinen viesti on, että tehokaskin ympäristö- ja ilmastopolitiikka voi kohdata vastustusta, jos kansalaiset eivät luota poliittisiin instituutioihin. Luottamus voi lieventää politiikkaan liitettyjä koettuja taloudellisia riskejä. Samalla tulokset valottavat myös mahdollisia syitä ympäristöpolitiikan viestinnän epäonnistumiselle. Tämä tieto on hyödyllistä politiikkatoimien suunnittelijoille, viestijöille ja toteuttajille sekä laajemmin koko poliittiselle järjestelmälle ja kansalaisille. Tutkimus lisää myös ymmärrystä siitä, miten luottamus voi ankkuroida ympäristöpolitiikan tukea tulevissa yhteiskunnallisissa kriiseissä, joiden määrää ilmastonmuutoksen ja luontokadon ennakoidaan kasvattavan.
Samalla tutkimus haastaa akateemista yhteisöä: poliittisen luottamuksen vaikutuksia ei voi yleistää suoraan maasta tai vastaajaryhmästä toiseen, sillä ne vaihtelevat huomattavasti. Työ nostaa esiin tarpeen huomioida tämä moninaisuus tulevassa tutkimuksessa. Samalla työ korostaa sitä, miten poliittista luottamusta mitataan ja tulisi mitata laajoissa kansainvälisissä kyselytutkimuksissa.
