Lintujen saalistus rysillä ja kalanviljelylaitoksilla aiheuttaa konfliktin kalatalouden ja luonnonvaraisten eläinten välille
Kestävä kalatalous edellyttää elinkeinon ja villieläinten vuorovaikutusten huomioimista. Kalanviljelyssä ja rysäkalastuksessa syntyy ihmisen ja luonnon välille konflikti, kun kaloja syövät linnut, kuten merimetsot ja harmaahaikarat, saalistavat kasvatettavia kaloja tai rysäsaalista. Tutkimuksessa seurattiin valvontakameroiden avulla lintujen vierailuja ja mitattiin niiden kalanviljelykasseille ja rysiin kohdistamaa saalistuspainetta Suomen rannikkoalueella.
Tutkimuksessa havaittiin, että lintujen aiheuttama saalistuspaine vaihteli merkittävästi kalanviljelylaitosten välillä: joillain laitoksilla ei vieraillut lainkaan lintuja, kun taas toisilla linnut söivät päivittäin jopa satoja kaloja.
Harmaahaikaroita havaittiin eniten, ja ne saalistivat 2–5 kertaa enemmän kaloja kuin merimetsot, joita on usein pidetty kalanviljelyn huomattavimpina vahinkoeläiminä. Saalistusmäärät vähenivät kalan koon kasvaessa, vaikka merimetsot pystyivät saalistamaan myös suurikokoisia kaloja. Kaloja saalistavat petolinnut vierailivat laitoksilla harvoin ja niitä kiinnostivat vain suurikokoiset kalat. Lintujen pesimäalueiden läheisyys ei vaikuttanut saalistuspaineeseen.
Merimetsopopulaatiot ovat kasvaneet voimakkaasti koko Itämeren alueella ja ne ovat levittäytyneet koko Itämeren alueelle. Merimetso esiintyy nykyisin runsaana koko rannikkoalueellamme ja sen yleistymisen on koettu elinkeinonharjoittajien keskuudessa haittaavan rannikkokalastusta ja vähentävän saaliita.
Erityyppisten rysien kameraseuranta paljasti, että merimetsot sukeltelevat ja saalistavat usein avorysissä aiheuttaen näin kalansaalistappioita. Sen sijaan pinnan alla pyydystävät rysätyypit eivät kiinnosta merimetsoja samalla tavoin.
Tutkimuksessa analysoitiin myös rysä- ja verkkokalastajilta EU:n monitorointiohjelmassa säännöllisesti kerättyä kalastuksenseuranta-aineistoa. Seuranta-aineisto koostuu yleisimpien saalislajien kalanäytteistä, joista analysoimme lintujen aiheuttamat haavaumat ja jäljet. Lintujen aiheuttamat haavaumat olivat saaliskaloissa harvinaisia – niitä löytyi alle 0.5 % näytekaloista. Jälkiä löytyi useammin rysä- kuin verkkosaaliista.
Tutkimuksessa mitattiin lintujen kaupalliselle kalastukselle ja kalanviljelylle aiheuttamien välittömien vahinkojen määrää ensimmäistä kertaa Itämeren rannikolla.
Lintujen aiheuttamat haitat vaihtelivat suuresti paikallisesti sekä rysäkalastuksessa että kalanviljelyssä. Joitain haittoja pystytään lievittämään huomioimalla paikalliset olosuhteet ja käyttämällä niihin sopivia rysätyyppejä tai suojamenetelmiä. Tieteellinen tutkimustieto on tärkeää ihmisen ja luonnon välisen konfliktin liennyttämisessä ja vahinkojen vähentämiseen tai hyväksymiseen tähtäävien poliittisten ratkaisujen suunnittelussa.
Tutkimus toteutettiin yhteistyössä Luonnonvarakeskuksen kanssa ja sen päärahoittaja oli ympäristöministeriö. Tutkimus sai osarahoitusta Euroopan meri-, kalatalous- ja vesiviljelyrahaston Kalastuksen kehittämisohjelmasta (KaKe), jota koordinoi Luonnonvarakeskus.
