”Pääskysen laulu ja hiljaiset surut” on kirja äideistä ja tyttäristä, eletystä elämästä, sairauksista ja kuolemasta, muistoista ja muistamisesta yli sadan vuoden ajalta.
Naisten historiaan sekä kirjoittamisen kulttuurihistoriaan erikoistunut yliopistonlehtori, dosentti Maarit Leskelä-Kärjen uutuuskirja kertoo historian unohtaman Krohnin tarinan.
Minna Krohn (1841–1917) oli opettaja ja Helsingin ensimmäisen suomalaisen tyttökoulun johtaja, Julius Krohnin puoliso sekä kolmen lapsen äitipuoli ja kahden, Aino Kallaksen ja Aune Krohnin, äiti. Elämänsä viimeiset vuosikymmenet hän kamppaili horjuvan mielenterveytensä kanssa.
Vaikka Krohn yleni johtotehtäviin, ei hänen elämänsä ollut ”menestystarina”. Hänestä on jäänyt elämään kuva masentuneena, sänkyyn sidottuna äitinä. Kun Minna Krohn nostetaan historiasta esiin kokonaisena ihmisenä, hänen elämäntarinansa saa uusia sävyjä. Lähteinään Leskelä-Kärki on käyttänyt muun muassa laajaa, säilynyttä kirjeenvaihtoa.
Pääskysen laulu ja hiljaiset surut (Avain) syventyy Krohnin elämään sekä äitien ja tytärten välisten suhteiden kulttuurihistoriaan. Millaisena kirjailijatyttäret näkivät äitinsä? Miten kipeä ja monimutkainen suhde vaikutti heidän elämäänsä ja tuotantoonsa?
Toisen elämästä kirjoittaminen on aina myös oman elämän reflektointia, Leskelä-Kärki sanoo.
– Minna Krohnin elämäkerrassa kysymys omaelämäkerrallisuudesta nousee esiin vahvemmin kuin aiemmissa teoksissani, sillä tarkastelen myös omia muistojani äidistäni suhteessa Minna Krohnin ja tämän tytärten tarinaan. Palaan asiaan vasta teoksen loppupuolella, koska haluan pitää teoksen keskiön Minna Krohnin elämäntarinassa.
