Humanistisessa tiedekunnassa on käynnissä neljä hanketta, jotka ovat saaneet Koneen Säätiön Metsän puolella -rahoitusta. Tutkija Maarit Soukan mukaan on hienoa, että yhteiskunnassa on nyt paljon metsäkeskustelua, ja siihen saadaan lisää humanistisia näkökulmia.
Miten metsien merkitykset ovat muuttuneet suomalaisessa kaunokirjallisuudessa? Entä miten metsien muuttuva rooli näkyi sydänkeskiajan Italiassa?
Muun muassa näitä kysymyksiä tarkastellaan humanistisen tiedekunnan hankkeissa, jotka ovat saaneet Koneen Säätiön Metsän puolella -rahoitusta. Se tukee syvällisiä, oivaltavia ja rohkeita hankkeita laajasti metsään liittyvistä aiheista. Tavoitteena on lisätä moniäänistä yhteiskunnallista keskustelua metsien monista merkityksistä.
Esiin nousee ääniä, jotka eivät ole aiemmin päässeet kuuluville metsäkeskusteluissa. Hankkeet tarkastelevat menneisyyden kerrostumia, nykyhetken moninaisia perspektiivejä ja polkuja tulevaisuuteen.
Tekeillä on myös tutkijoiden yhteinen kirja metsäpuheen historiasta.
Metsä tekstien kätköissä
Dosentti Harri Uusitalon tutkimushanke Metsä tekstien kätköissä. Suomalaisten metsäsuhteen kehitys ekolingvistisen filologian katsannossa tutkii suomalaisten metsäsuhteen historiallista kehitystä ekolingvistisen tutkimuksen eli ihmisen ja luonnon suhdetta valaisevan kielentutkimuksen keinoin. Lisäksi filologisessa tutkimuksessa tarkastellaan eri-ikäisiä vanhoja tekstiaineistoja niiden historiallisessa ja kulttuurisessa kontekstissa.
Tarkastelun kohteena on erityisesti se, millaisena metsäsuhde näyttäytyy kielen sanastossa ja rakenteissa eri aikoina. Tutkimus valaisee, miten tekstien historialliset ja kulttuuriset kontekstit ovat vaikuttaneet kieleen ja sitä kautta ihmisten metsäsuhteeseen.
– Ensimmäiset hankkeessa tuotetut artikkelit ovat parhaillaan vertaisarvioitavana, Uusitalo kertoo.
Hankkeen vanhin aineisto on 1500-luvulta, ja se koostuu Mikael Agricolan uskonnollisista teksteistä. Metsä-sanan käyttö antoi suomenkielisille ihmisille ymmärrettävän kontekstin, kun esimerkiksi Raamatun tekstien luontotyypit olivat suomalaisille täysin vieraita.
– Muun muassa eksoottisia eläimiä on käännetty suomeksi metsä-alkuisina. Esimerkiksi gasellista tuli metsävuohi ja viiriäisestä metsäkana. Tämä ei ole ollut mikään yleiseurooppalainen tapa, vaan nimenomaan suomentajan valinta.
1600-luvulta alkaen aineistoon tulee mukaan vanhoja sanakirjoja ja paljon kasvisanastoa.
– On kiinnostavaa tarkastella, kuinka tulokaslajeina Suomeen esimerkiksi Amerikasta päätyneitä kasvilajeja on nimetty aikojen saatossa. Monet niistä ovat puutarhakasveja, joten hankkeessa kasvikuntaa tulee sivuttua kokonaisuutena laajemminkin kuin vain luonnonvaraisina metsäkasveina.
Aineisto kertoo sen ajan luontosuhteesta, johon muuten vaikea päästä käsiksi, Uusitalo toteaa.
Muun muassa eksoottisia eläimiä on käännetty suomeksi metsä-alkuisina.
– Harri Uusitalo
1700-luvun lakiteksteistä koostuvassa aineistossa puolestaan näkyy metsätermien varhainen kehitys.
Uusitalo halusi ottaa mukaan mahdollisimman kattavan ja laajan otoksen erityyppisiä tekstiaineistoja. Pitkälläkin aikaperspektiivillä sopivien suomenkielisten tekstien valikoima on hyvin rajallinen.
– Metsät on nykyään monimutkainen yhteiskunnallinen aihe, jossa ekologiset, kulttuuriset, taloudelliset näkökulmat risteävät ja aiheuttavat konflikteja. Sen ymmärtämiseksi tarvitaan historiallisia näkökulmia.
Ei metsää puilta
– On todella hienoa, että yhteiskunnassa on nyt paljon metsäkeskustelua, ja että saamme siihen lisää humanistisia näkökulmia, sanoo kirjallisuudentutkija Maarit Soukka.
Hänen Ei metsää puilta. Metsän muuttuvat merkitykset suomalaisen metsätalouden murrosajan kaunokirjallisuudessa on yksi Metsän puolella -rahoitusta saaneista hankkeista.
Mukana hankkeessa ovat myös erikoistutkija Ralf Kauranen, tutkijatohtori Reeta Holopainen, projektitutkija Katri Aholainen, väitöskirjatutkija Tiia Kähärä ja väitöskirjatutkija Carita Roivas.
Hankkeessa tutkitaan metsäsuhteita kaunokirjallisuudessa sotienjälkeisenä metsätalouden murrosaikana sekä sitä, miten kirjallisuus osallistuu keskusteluun ja neuvotteluun metsän merkityksistä.
Runoudessa näkyy henkilökohtainen suhde puihin.
– Maarit Soukka
Kaunokirjallisuus on hankkeen tutkijoiden mukaan erityinen metsäsuhteiden tarkastelun kohde, koska se sitoo metsät tunteisiin, mielikuviin, kieleen ja tapoihin puhua metsästä.
Tarkastelun kohteena on tekstejä eri genreistä, runoutta, proosaa, sarjakuvaa, lastenkirjallisuutta sekä eräkirjallisuutta.
– Eri kirjallisuuden lajeissa puhutaan metsästä hyvin eri tavoin. Proosassa kuvataan esimerkiksi tukkilaiselämää ja metsätaloutta. Runoudessa taas metsätalous ei juurikaan näy, siellä sen sijaan näkyy henkilökohtainen suhde puihin.
Teollistumisen ja kaupungistumisen aikana luonnon merkitys korostui. Kirjallisuudessa näkyi usein kaipuu lapsuuden maisemiin, esimerkiksi menetetyn Karjalan alueelle.
Puut olivat isossa roolissa, kun metsäteollisuus kasvoi ja sotakorvauksiin tarvittiin varoja.
– Tuolloin Suomessa oli yllättävänkin sopuisa konsensus siitä, että metsää on pakko kaataa. Ympäristöherätys oli vasta viriämässä, mutta ei vielä niin selvästi pinnalla.
Uusitalon ja Soukan tutkimushankkeet tukevat toisiaan, vaikka tutkijat suunnittelivat hankkeensa toisistaan tietämättä. On syntynyt tutkimus- ja opetusyhteistyötä.
– Opiskelijat olivat innoissaan viime keväänä järjestetystä monitieteisestä kurssista. Syntyi todella hyviä kurssitöitä. Onnistuimme selkeästi järjestämään ajatuksia herättävän kurssin, Uusitalo sanoo.
Metsäsanoista metsätekoihin
Professori Minna Maijalan johtamassa Seedling. Metsäsanasta metsätekoihin -hankkeessa on tutkittu erityisesti metsäalan toimijoiden yhteistä Metsien Suomi -viestintäkampanjaa.
Miten siinä edistetään metsätaloutta muunlajisten eliöiden kautta? Entä millaisia rooleja metsille annetaan, mitä ideologioita ne heijastavat?
– Ihmiskeskeinen näkökulma korostuu, eläimet esitetään hyötyjinä tai sopeutujina. Niillä ei ole yksilöllistä näkökulmaa. Uhanalaisia lajeja käytetään viherpesun välineenä, sanoo tutkimushankkeen suunnitellut tutkijatohtori Salla-Riikka Kuusalu.
Mukana tiimissä ovat myös professori Veronika Laippala, yliopistonlehtori Attila Krizsán, tutkimusassistentti Telma Peura ja projektitutkija Assi-Jutta Kuusela.
– Talousmetsät esitetään suomalaisuuden ja monimuotoisuuden turvaamisen kautta, mikä on ristiriitaista metsätalouden hakkuutavoitteisiin nähden. Samaan aikaan luonnonmetsien rooli häipyy.
Kaikkein vähimmälle huomiolle metsäkeskustelussa jäävät eläimet ja eliöt.
– Salla-Riikka Kuusalu
Kuusalu on taustaltaan ekologi, ja hänellä on sekä englannin että biologian aineenopettajan pätevyydet.
– Puut ovat pääasiallinen syy, miksi metsää omistetaan, vaikka metsä on paljon muutakin kuin puut, koko ekosysteemi.
Nyt Kuusalu tutkii metsäkeskustelun argumentatiivisia strategioita Suomi24-keskustelun palstalta kerätystä aineistosta. Miten eri näkökantoja metsäkeskustelussa perustellaan? Seedling-hankkeen tutkimusten pohjalta tuotetaan ekokriittisen lukutaidon opas, joka tuo avaimia metsäkeskustelun ymmärtämiseen.
– Kaikkein vähimmälle huomiolle metsäkeskustelussa jäävät eläimet ja eliöt, kaikki se muu kuin puut. Jos metsä hakataan ja istutetaan uudet puut, se ei ole enää sama ekosysteemi. Meillä on hyvin vähän sellaisia metsiä, joita ei olisi kertaalleen jo hakattu.
Puhetta metsistä
Dosentti Teemu Immosen hanke on nimeltään Puhetta metsistä. Metsä epistemologisena välineenä sydänkeskiajan Etelä-Italiassa.
Mukana ovat olleet myös FT Anni Hella ja tutkimusavustaja FM Jutta Laitila. Lisäksi tutkimusryhmään kuuluu yliopisto-opettaja Outi Kaltio Helsingin yliopistosta.
– Olen tutkinut graduvaiheesta saakka Etelä-Italian uskonnollista historiaa. Sydänkeskiajalla niin kutsutulla erakkohengellisyydellä oli iso rooli. Erakot vetäytyivät tyypillisesti metsiin, ja vaikuttivat sieltä kristillisiin yhteisöihin, Immonen kertoo.
Hankkeen aikaperspektiivi on 900-luvun puolivälistä 1200-luvun alkuun. Tuona ajanjaksona Euroopan ilmasto lämpeni, ja suuria metsiä raivattiin pelloiksi ja asutuskeskuksiksi, Immonen kertoo. Se näkyi tavassa, jolla metsistä puhuttiin.
– Tuolloin metsät tulevat uudelleen tärkeiksi. Antiikin filosofiasta ja kansankertomuksista nousevat puhetavat otetaan uudelleen käyttöön. Metsä symboloi myös kristillistä yhteisöä: sen puista rakennetaan talo, seurakunta.
Sydänkeskiajalla niin kutsutulla erakkohengellisyydellä oli iso rooli.
– Teemu Immonen
Kansankertomuksissa toistuva teema oli lasten katoaminen, ja metsä sijoitettiin näihin kertomuksiin. Metsä alkoi symboloida pimeää paikkaa, josta kuljetaan kohti valoa.
– Esimerkiksi antiikin kreikan sana hylē (ὕλη) tarkoittaa paitsi metsää, myös ainetta tai materiaa, josta muokataan erilaisia asioita. Tämä ilmenee voimakkaasti varhaiskeskiajan kristillisten ajattelijoiden teksteissä. Myös latinan sana silva merkitsee paitsi metsää myös raaka-ainetta tai ainesta, jota voidaan muokata. Kristillisissä teksteissä tähän voi liittyä myös ajatus muuttumisesta paremmaksi.
Teksti: Rosa Lampela
