Suomessa kaupunkilaisillakin on yleensä lyhyt matka luontoon, mutta maailmalla miljoonat ihmiset elävät tiivisti rakennetuissa suurkaupungeissa, joissa luontokokemukset ovat harvinainen ylellisyys. Ricardo Correian mukaan tällä voi olla vaikutusta myös siihen, miten koemme ajan kulun.
Apulaisprofessori Ricardo Correia johtaa uutta NATURETIME-hanketta, jossa tutkitaan, miten koemme ajan luonnossa verrattuna kaupunkiympäristöön.
– Aikaisempi tutkimus viittaa siihen, että luonnossa vietetty aika koetaan myönteisellä tavalla pidempänä ja ajankulku erilaisena kuin kaupunkiympäristössä. Tarkoituksemme on nyt selvittää, voisiko luontoympäristöjen määrän lisääminen kaupungeissa antaa meille kokemuksellisesti lisää aikaa, joustavamman aikaperspektiivin ja siten parantaa ihmisten hyvinvointia, Correia kertoo.
Hanke on saanut hiljattain arvostetun ERC Consolidator Grant -rahoituksen, joka mahdollistaa tutkimuksen laajentamisen useampaan vaiheeseen.
Ensimmäinen vaihe toteutetaan virtuaalitodellisuudessa, sillä laboratorioympäristössä erilaisia maiseman ulottuvuuksia voidaan hallita tarkasti.
– Virtuaaliympäristössä pystymme mittaamaan ja vaihtelemaan erilaisia maiseman ominaisuuksia, kuten puiden ja muun vihreyden määrää, biologista monimuotoisuutta tai eri ympäristöjen äänimaisemaa, ja vertailemaan, millainen vaikutus eri ympäristöillä on esimerkiksi tutkittavien kokemukseen ajan kulumisesta. Vertailemme myös luontokokemusten keston ja liikkumisen vaikutusta tutkittavien kokemuksiin, Correia kertoo.
Seuraava askel on hyödyntää tätä tietoa aidossa ympäristössä. Laboratoriossa saadut tulokset vahvistetaan testaamalla niitä todellisessa ympäristössä. Lopulta tutkijoiden tavoite on pystyä ennustamaan, miten ihmiset kokevat ajan kulun erilaisissa kaupunkiympäristöissä.
– Voisimme esimerkiksi Turussa mitata eri kaupunginosien vihreyden määrää ja äänimaisemaa, ja pyrkiä ennustamaan miten eri ympäristöt vaikuttavat asukkaisiin. Tavoitteenamme on kehittää malleja, joita voitaisiin lopulta hyödyntää myös tulevaisuuden kaupunkisuunnittelussa.
Luonnonsuojelun onnistuminen vaatii ihmisen psykologian ymmärtämistä
Correia kertoo aina olleensa utelias selvittämään asioita ja kyseenalaistamaan erilaisia ilmiöitä.
– Olen aina sanonut, että haluan joko astronautiksi tai tutkijaksi. Sain kokeilla astronautin elämää viikon mittaisella lasten avaruusleirillä, mutta tutkijanura oli kuitenkin luontevampi jatko ekologian opintojen jälkeen, Correia naurahtaa.
Correian ensimmäiset tutkimusaiheet liittyivät erityisesti lajien suojeluun. Kiinnostus ihmisen ja luonnon välisistä vuorovaikutuksista kypsyi vähitellen eri tutkimusprojekteissa, ensin Portugalissa peltometsäviljelyyn liittyvässä hankkeessa, väitöskirjaa tehdessä Iso-Britanniassa ja myöhemmin väitöskirjavaiheen jälkeen Brasiliassa.
– Brasiliassa työskentelin projektissa, jossa pyrimme osoittamaan suojelualueiden merkitystä yhteiskunnalle, samalla kun käynnissä oli voimakasta poliittista painetta erilaisia suojeluhankkeita vastaan. Suojelualueita supistettiin ja suojelustatuksia alennettiin tai poistettiin, koska niiden uskottiin hidastavan sosio-ekonomista kehitystä. Aloin yhä vahvemmin oivaltaa, kuinka tärkeää on ymmärtää, miten ihmiset suhtautuvat ympäristöönsä ja miten he haluavat toimia sen suhteen.
Suomessa arvokas kaupunkiluonto on kaikkien ulottuvilla
Ihmisen luontosuhde ja vuorovaikutus luonnon kanssa kiinnostavat Correiaa edelleen, ja ne ovat uudenkin tutkimushankkeen keskeinen teema. Hankkeen toinen näkökulma, luontokokemusten suhde ihmisen aikaperspektiiviin, heräsi Correialle pandemiavuosien poikkeusolojen aikana.
Tiukkojen rajoitusten, lockdownien, aikana päivien rytmi katosi ja aika tuntui muuttuvan sumuisemmaksi.
Koronapandemian alkaessa Correia oli tullut juuri isäksi ja aloittanut samoihin aikoihin työskentelyn Suomessa.
– Perheeni asui vielä Turkissa, ja koin korona-aikaa kahdessa eri maassa. Turkin rajoitukset olivat Suomea ankarammat, eikä tiukimpien sulkutoimien aikana sallittu edes asunnosta poistumista. Suomessa ulkoilu sallittiin, ja korona-ajan elämä rajoitusten aikana oli täällä paljon helpompaa. Havahduin siihen, miten suuri merkitys luonnossa olemisella oli koko hyvinvoinnille, mutta erityisesti kokemukselle ajan kulumisesta.
Correian mukaan Portugaliin ja monien muidenkin maiden suuriin kaupunkeihin verrattuna Suomessa kaupungit ovat myös vehreitä, ja luonto löytyy läheltä.
– Täällä Turussakin on luontoa keskellä kaupunkia, mutta samaa ei voi sanoa monista maailman kaupungeista. Esimerkiksi Välimeren maissa monet isot kaupungit on rakennettu niin tiiviisti, että luontokokemuksia voi joutua hakemaan kaukaa tai jopa kokonaan kaupungin ulkopuolelta.
Jos luontoon päästäkseen on matkustettava kymmeniä kilometrejä, luontokokemuksista tulee ylellisyys, johon kaikilla kaupunkien asukkailla ei ole tasapuolisia mahdollisuuksia tai varaa. Monissa kaupungeissa luonnon läheisyys voi myös olla yhteydessä eri kaupunginosien sosioekonomiseen asemaan.
– Oleellista tulevaisuuden kaupunkisuunnittelussa olisikin huomioida oikeudenmukaisuuden näkökulma. Jos kaupunkiympäristöön halutaan lisätä luontoa, priorisoidaanko alueita, joilta luontokokemusten mahdollisuuksia puuttuu? Mihin kaupunginosiin luonnonläheisiä ympäristöjä tehdään, ja ovatko ne saavutettavia kaikille kaupunkilaisille?
Yhtenä hankkeen tavoitteena onkin laatia konkreettisia suosituksia tällaisten päätösten tueksi, ja tarjota malleja siitä, minkälaiset ympäristöt kaupungeissa voisivat lisätä ihmisten luontokokemuksia, vaikuttaa ihmisen ajan kokemiseen ja lopulta parantaa sekä ihmisen luontosuhdetta että kokonaisvaltaista hyvinvointia.
– Tutkimuksemme hypoteesina on, että ympäristömme, ajantajumme ja käyttäytymisemme ovat vahvasti sidoksissa toisiinsa. Vaikuttamalla yhteen osaan, eli luontokokemuksiin, voisimme mahdollisesti luoda positiivisen kierteen, joka sekä parantaa hyvinvointia että edistää ihmisen kestävää suhdetta luontoon, Correia sanoo.
Halu olla mukana vaikuttamassa ihmisen ja ympäristön hyvinvointiin onkin Correialle yksi tärkeimpiä motivaattoreita.
– Edistämämme muutos ei ehkä ole niin suuri kuin toivoisin, mutta se, että saa tehdä jotain merkityksellistä ja ainakin yrittää saada aikaan muutosta, vie eteenpäin. Itselleni on tärkeää myös mahdollisuus tukea nuoria tutkijoita. Tutkijan uraa leimaa jatkuva epävarmuus ja kiristyvä kilpailu, ja omallakin urallani ollut hetkiä, jolloin en ole ollut varma, voinko jatkaa tutkimusta. Nyt pystyn oman työni ohella tarjoamaan ainakin muutamaksi vuodeksi työrauhaa tutkimusryhmässäni nuoremmille tutkijoille. Sekin tuntuu merkitykselliseltä, Correia sanoo.
Teksti: Liisa Reunanen
Kuvat: Suvi Harvisalo
