Turun yliopiston Lapin tutkimuslaitos Kevo tarjoaa globaalisti ainutlaatuiset puitteet tutkimukselle ja opetukselle. Opiskelijoille Kevo antaa mahdollisuuden tutustua subarktiseen luontoon ja soveltaa luennoilla opittua teoriaa käytäntöön tavalla, mikä on mahdollista ainoastaan luonnossa. Maaliskuussa Turun yliopiston biologian opiskelijat pääsivät kenttätöihin Kevon talvisiin maisemiin osana talviekologian kurssia.
Toistakymmentä biologian opiskelijaa suuntasi viikoksi Turun yliopiston tutkimusasema Kevolle Utsjoelle 24.-28.3.2025 tutustumaan lumiolosuhteisiin sekä eläinten ja kasvien olosuhteisiin ja esiintymiseen maastossa.
Aikaisemmin talvella opiskelijat osallistuivat luento-opetukseen Turussa niin, että perillä Kevolla oli mahdollisuus keskittyä käytännön kenttä- ja laboratoriotöihin.
Kevolla opiskelijat tutustuivat kurssitöiden kautta lintujen, nisäkkäiden kuten poron, kasvien ja niihin kytkeytyneiden mikrobien elämään talvella sekä siihen, miten lumen suojaava vaikutus auttaa eläimiä ja kasveja selviytymään lapin haastavissa olosuhteissa.
– Paksumpi lumi suojaa kasveja talvella, mutta toisaalta myöhään sulaessaan lyhentää kasvukautta. Lumen alta mitattiin muun muassa valon määrää ja lämpötilaa eri syvyyksiltä ja tarkasteltiin kenttäkerroksen kasvillisuutta lumenviipymiltä sekä tuulenpieksämiltä. Viikon aikana teimme maastossa havaintoja ja keräsimme aineistoa kurssitöitä varten, jotka esiteltiin perjantaina, kertoo professori Kari Saikkonen.
– Kurssilla pääsimme näkemään, että luonto on hyvin elävä täällä pohjoisessakin talvella. Koska talvet tuntuvat olevan koko ajan leudompia Etelä-Suomessa, niin tämä subarktinen ympäristö korostuu vielä enemmän. Kenttäkurssilla saa konkreettisesti oppia, miten asioita tehdään. Saa arvokasta käytännön kokemusta ja samalla voi myös löytyä ihan uusia kiinnostuksen kohteita. Tämä talviekologian kurssi oli ihan huippu ja mahtava kokea, kiitteli kurssille osallistunut Elina Tainio.
Samoilla linjoilla ovat kurssilla mukana olleet Severi Heikkilä ja Jere Kallio.
– Ehdottomasti suosittelen tätä kaikille opiskelijoille, nämä kenttäkurssit ovat ainutlaatuisia kokemuksia. Pääsee kokemaan mitä työskentely kentällä oikeasti on. Ja näissä kenttäkursseissa usein yhdistetään ekologia ja fysiologia. Esimerkiksi meillä on tuo mikrobityö, niin ymmärtää sen, että biologia ei todellakaan ole pelkästään sitä suuntausta, mihin itse erikoistuu, vaan on hyvä osata vähän kaikkea, Heikkilä sanoo.
– Näkemällä ja tekemällä oppii oikeasti. Ihan eri asia varta vasten tulla tänne, kuin mennä vain luennolle kuuntelemaan. Nämä ovat tosi hauskoja kokemuksia, Jere Kallio lisää.
Moni talviekologian kurssin osallistujista oli päässyt Kevolle jo aikaisemminkin osallistuessaan kesällä subarktisen ekologian kenttäkurssille. Opiskelijat pitivät myös vapaa-ajalla tehtyjä retkiä ja koettuja luontoelämyksiä ikimuistoisina.
– Tämä talviekologian kurssi ja subarktinen täydentää hyvin toisiaan. Hauska nähdä samoja asioita, mutta nyt talvella. Se on tosi erilaista. Täällä on myös vapaa-ajalle lähiluonnossa todella paljon tekemistä. Kävimme esimerkiksi Jesnalvaaralla, missä oli todella nättiä, Kallio kertoo.
– Lintuharrastajana voin suositella sitä, että Lapissa on aika uniikki linnusto, sekä talvella että kesällä. Täällä on paljon lajeja, mitä ei tavanomaisesti Etelä-Suomessa näe. Itselle tunturihaukan näkeminen oli käytännössä koko elämän unelman täyttymys. Uskallan kyllä sanoa, jos ei nyt joku dementia iske, niin muistan lopun ikääni kyseisen havainnon. Se lensi vielä suoraan pään yläpuolelta, niin oli kyllä hieno kokemus. Suosittelen muutenkin perustavanlaatuista patikointia tuolla vaaroilla ja tuntureilla. Maisemat täällä ovat todella henkeäsalpaavia, Heikkilä toteaa.
– Tässä lähiympäristössä on hienoja paikkoja, esimerkiksi Jesnalvaara ja lumenviipymät, joita ei kohta meillä todennäköisesti ole. Palsasuotkin ovat aika lähellä. Jos tänne tulee niin kannattaa tulla pian ja ihailla näitä paikkoja, joita ei ehkä kohta voi enää nähdä tällaisina, kuin ne nyt ovat, Tainio lisää.
Kurssiin mahtui myös unohtumattomia elämyksiä. Varmastikin yksi mieleenpainuvimmista kokemuksista opiskelijoille oli moottorikelkkamatka Kevolta Skalluvaaran poroerotuspaikalle sekä öiset revontulet.
Opiskelijapalaute oli innostunutta: parasta olivat kenttätyöt, retket ja ulkona liikkuminen, mahdollisuus oman datan keräämiseen ja käytännön kokemuksen saaminen talviekologian tutkimusmenetelmistä ja laboratoriotyöstä, monipuolinen kurssisisältö ja opettajien monipuolinen osaaminen. Myös yhteistyö muiden kanssa sekä saamelaiskulttuuriin tutustuminen saivat kiitosta.
– Lapissa on paljon asioita, joita ei oikein voi tehdä tai ymmärtää muualla kuin paikan päällä, eräs kurssin osallistujista totesi.
Jutun kuvat: Viivi Saikkonen (retki- ja laboratoriokuvat) ja Essi Niemelä (revontulet aseman yläpuolella)
Teksti: Liisa Reunanen
