Naapuruston sosioekonominen huono-osaisuus saattaa heikentää pikkulapsiperheiden ruokavalion laatua sekä lisätä lasten ylipainon riskiä. Lisäksi vanhempien minäpystyvyys näyttäisi olevan yksi tärkeä tekijä lasten ruokatottumusten kehittymisessä, selviää Turun yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa tehdyssä väitöskirjassa. Tutkimus tuo uutta tietoa yksilöllisistä, vanhemmuuteen ja asuinympäristöön liittyvistä tekijöistä lasten ruokailutottumusten taustalla.
Ylipaino lisääntyy maailmanlaajuisesti jo varhaislapsuudesta alkaen. Lihavuuteen johtavat haitalliset elintavat, kuten ruokailutottumukset, alkavat muokkautua varhaislapsuudessa. Aiemmat tutkimukset osoittavat, että lapsen syömiskäyttäytymisen piirteet sekä vanhemmuuteen ja sosioekonomiseen asuinympäristöönliittyvät seikat ovat yhteydessä ylipainon riskitekijöiden kehittymiseen varhaislapsuudesta alkaen.
Eri tasojen välisiä yhteyksiä ruokavalion kokonaislaatuun ja painoon ei ole kuitenkaan ennen tutkittu.
Väitöskirjatutkimuksessaan FM Saija Tarro pyrki tutkimaan varhaislapsuuden ruokailutottumuksiin ja painoon liittyviä yksilö-, perhe, ja naapurustotason tekijöitä ja niiden keskinäisiä suhteita. Tutkimus perustuu Hyvän kasvun avaimet -seurantatutkimuksen aineistoon.
Väitöstutkimuksen mukaan lasten ruokavalion laatu ja painoindeksi olivat yhteydessä sekä yksilö-, perhe- ja naapurustotason tekijöihin. Pienten lasten vanhempien ruokavalion laatu oli selkeästi huonompi sosioekonomisesti huono-osaisilla asuinalueilla, ja vanhempien ruokavalion laatu oli edelleen yhteydessä lasten ruokavalion laatuun. Lisäksi huono-osaisilla alueilla asuvilla ja suuren ruokahalun omaavilla lapsilla oli suurempi ylipainon riski verrattuna hyväosaisilla alueilla asuviin ikätovereihinsa.
– On hyvin mahdollista, että hyväosaiset asuinalueet tarjoavat terveellisempiä ruokaympäristöjä verrattuna huonompiosaisiin asuinalueisiin, mikä voi kasvattaa terveyseroja lapsiperheissä. Tällä on mahdollisesti kauaskantoisia kansanterveydellisiä seurauksia, koska ruokatottumusten tiedetään siirtyvän sukupolvelta toiselle. Asuinalueet tarjoavat hyvinkin erilaisen elintarvikevalikoiman ja siten kaventavat mahdollisuuksia ruokavalion parantamiseen tai ruokasuositusten noudattamiseen, sanoo Tarro.
Vanhemman minäpystyvyys vaikuttaa myös
Myös vanhemman minäpystyvyyden on havaittu olevan yhteydessä lapsen terveyskäyttäytymiseen, kuten kasvisten ja hedelmien käyttöön, mutta vanhemman minäpystyvyyden ja lapsen kokonaisruokavalion yhteyttä ei ole aiemmin tutkittu. Minäpystyvyys voidaan määritellä henkilön luottamuksena siihen, että hän onnistuu toimimaan tai käyttäytymään tietyllä tavalla ja selviytymään tilannekohtaisista haasteista.
Väitöstutkimus toi uutta tietoa ja osoittaa, että äidin korkeampi minäpystyvyyden tunne oli yhteydessä lasten korkeampaan ruokavalion laatuun. Vanhemman minäpystyvyys on osa-alue, jota ei nykyään neuvoloissa seulota. Tämä tutkimus tuo uudenlaisia näkökulmia neuvolatyöhön.
– Asuinalueiden sosioekonomiseen eriarvoisuuteen olisi kiinnitettävä huomiota osana kaupunkisuunnittelua ja terveellisiin ravitsemusvalintoihin kannustavien ympäristöjen luomista tulisi edistää. Lisäksi perheitä tulisi ohjata ja voimaannuttaa tekemään terveellisiä valintoja, pohtii Tarro
***
FM Saija Tarro esittää väitöskirjansa ”Early childhood diet quality and risk of overweight – associations with individual, family and neighbourhood factors” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 29.9.2023 klo 12.00 (Turun yliopisto, Medisiina C, Osmo Järvi -luentosali, Kiinamyllynkatu 10, Turku).
Yleisön on mahdollista osallistua väitökseen myös etäyhteyden kautta.
Vastaväittäjänä toimii professori Maijaliisa Erkkola (Helsingin yliopisto) ja kustoksena dosentti Hanna Lagström (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on kansanterveystiede.
Väittelijän yhteystiedot: sapatar@utu.fi
