Yritysten välisillä markkinoilla olisi Suomessa hyvät valmiudet dataekosysteemien rakentamiseen, mutta datan jakamiseen suhtaudutaan vielä melko varauksellisesti. Sujuvalla yhteistyöllä ja muun muassa valmiita sopimusmalleja hyödyntämällä organisaatiot voivat päästä kuitenkin hyvin alkuun.
Sitran tulevaisuussanaston määritelmän mukaan dataekosysteemi tarkoittaa useista dataverkostoista koostuvaa verkostoa, jossa toimijat tekevät yhteistyötä tavoitteenaan jakaa ja käyttää dataa verkoston sisällä sekä edistää innovointia ja uutta liiketoimintaa. Turun kauppakorkeakoulun Centre for Collaborative Research CCR -yksikön tutkimusjohtajat Marikka Heikkilä ja Taina Eriksson olivat mukana DIMECCin koordinoimassa InDEx (Industrial Data Excellence) -teemaohjelmassa 2019-2022, joka keskittyi digitalisoimaan Suomen teollisuutta ja rakentamaan datayhteisöä sekä yhteistä data-alustaa.
Konsortiotutkimuksessa tunnistettiin datapohjaisten liiketoimintamallien kehittämisen haasteita ja kokeiltiin yhdessä yritysten kanssa tiedon jakamisen mahdollistavien sopimusten toimivuutta.
- Käytännössä datapohjainen liiketoiminta tarkoittaa sitä, että kun yritykset tuottavat laitteita ja palveluita teollisille yrityksille, asiakkaan prosesseista syntyy dataa siitä, miten laitteet toimivat ja miten niitä käytetään. Tätä dataa hyödynnetään systemaattisesti uudenlaisten palvelujen kehittämisessä ja tarjoamisessa, Eriksson sanoo.
Tutkimus tehtiin yhteistyössä Sitran kanssa, jonka luoma datatalouden sääntökirja ja mallisopimuspohja todettiin hyväksi lähtökohdaksi yritysten sopiessa datan jakamisen säännöistä. Yhteisessä tutkimuksessa olivat mukana Konecranes, Fastems ja Danfoss.
- Alkuun teimme kartoituksen siitä, missä vaiheessa suomalaiset valmistavan teollisuuden yritykset ovat datan hyödyntämisessä liiketoiminnassa ja uuden bisneksen tekemisessä ja datan jakamisessa. Kävi ilmi, että suurimpia haasteita ovat liiketoimintamallin kehittäminen ja toisaalta myös sopimukselliset asiat: mistä ja miten arvoa tuotetaan sekä miten dataa saadaan jakaa, kertoo Heikkilä.
Konecranesin innovaatioasiantuntija Juho Silmukarin mukaan Suomen kentässä on suurena haasteena, että dataekosysteemit eivät ole vielä lyöneet itseään läpi tai realisoituneet niin kuin ollaan visioitu. Suomessa on kuitenkin hänen mukaansa hyvät valmiudet dataekosysteemien rakentamiseen.
- Dataekosysteemilähestymisessä on pitkälti kyse siitä, miten eri yritysten kesken ja monen eri datatarjoajan toimesta pystytään tuottamaan synergiaetuja asiakkaille niin, että asiakas saa kokonaisvaltaista hyötyä. Konecranesilla on hyvä tilanne datan hyödyntämisen suhteen, sillä meillä työstetty aihetta jo vuosia. Valmiudet ovat olemassa, kertoo Silmukari.
Silmukari työskentelee Konecranesin tutkimusosaston alla toimivassa Innovation Management -yksikössä, joka on keskittynyt tutkimuksen alkupään ideoiden ja innovaatioiden edistämiseen, jalostamiseen ja validointiin. Yksikkö kerää uusia ideoita ja innovaatioita systemaattisesti oman organisaation sisältä ja käsittelee ne valmiin prosessin avulla, yrityksen strategiset tavoitteet huomioiden.
- Asiakaskentässä ja teollisessa maailmassa tekemiemme havaintojen perusteella data-applikaatiot ja erilaiset datatuotteet ja -palvelut ovat yleistyneet ja yleistyvät jatkossa entisestään. Teknologiajohtajana meitä toki kiinnostaa, miten pystymme olemaan ajan hermolla entistä paremmin tämän trendin suhteen, sillä se vaikuttaa merkittävästi siihen, mitä asiakkaat odottavat meiltä tulevaisuudessa, selittää Silmukari.
Sääntökirja ja mallisopimus yhteisten keskustelujen pohjana
Alkukartoituksen jälkeen yritykset kävivät Turun kauppakorkeakoulun tutkijoiden johdolla systemaattisesti läpi sopimusmallia erilaisissa työpajoissa. Kumppanien kesken käytiin keskusteluja muun muassa siitä, minkälaisia ehtoja, muutoksia tai haasteita mallisopimuspohjassa nähtiin, ja mitkä kohdat vaativat lisäselvittelyä. Jotta yrityksissä muodostui käsitys siitä, mitä sopimukseen tulee sisältyä, vaati se paljon datapohjaisen palvelun kehitystyötä.
- Kävimme myös keskustelut yritysten lakiosastojen kanssa siitä, miten he näkivät sopimusmallin ja sen hyödyllisyyden. Konecranes teki myös samassa hankkeessa samanaikaisesti yhteistyötä muun muassa VTT:n kanssa, joka auttoi heitä enemmän teknisessä määrittelyssä eli datan varsinaisessa jakamisessa, Heikkilä lisää.
Sitran käsikirjan ja sopimusmallin lisäksi tutkimuksessa hyödynnettiin eurooppalaisen voittoa tavoittelemattoman yhteisön International Data Spaces Associationin (IDSA) luomaa IDS-arkkitehtuurikuvausta data-arkkitehtuurin luomisessa.
- IDSA:n hankkeissa kehitetään datan jakamisen teknistä toteuttamista, eli yhteistä arkkitehtuurimallia, jota hyödyntäen yritykset voivat jakaa tietoa keskenään. Siihen sisältyy muun muassa datan käyttöoikeuksien, toiminnan hallinnoimisen ja roolien määrittelyä, avaa Heikkilä.
- Turun kauppakorkeakoulun asiantuntijoiden avulla tutkimme sopimusteknisessä mielessä tätä asetelmaa, olettaen että on monta eri yritystä, jotka tarjoavat omaa dataansa asiakkaille IDS-arkkitehtuurin kautta sekä soveltaen Sitran sääntökirjaa data-taloudelle. Keskusteluissamme nousi esiin paljon hyviä havaintoja kipupisteistä, joita yritykset näkivät datatalouteen osallistumisessa. Toisaalta löysimme myös paljon hyötyjä ja mahdollisuuksia, Silmukari lisää.
Yrityksen roolin oltava selkeä monesta toimijasta muodostuvassa datayhteisössä
Kuluttajamarkkinoilla datan jakaminen on jo selkeää, tosin varsin epätasapainoista. Valta on keskittynyt muutamalle dominoivalle toimijalle ja ne omistavat ja hallinnoivat lähes kaikkea dataa. Yrityskentällä tilanne on vielä aivan toisenlainen. Sitran johdolla pyritään yrityspuolella rakentamaan reilua datataloutta, jossa myös eettiset kysymykset on huomioitu.
- B2B-liiketoiminnassa yksittäisellä asiakkaalla on paljon suurempi merkitys koko toimintaan. Halutessaan se voi rajoittaa kehitystyötä, sillä sopimuksia on ristiin moneen suuntaan ja kokonaisuus täytyy ottaa huomioon. Kyse on sopimusten verkosta, toteaa Heikkilä.
Eriksson huomauttaa yritysasiakkaiden olevan lisäksi oman datansa suhteen paljon yksittäistä kuluttajaa suojelevaisempia. Kun hankkeen alussa tutkittiin eri organisaatioiden halua ja kyvykkyyttä osallistua datatalouteen, esille nousi selkeä huoli datan avaamisesta.
- Tämä on yksi pullonkaula kehityksessä. Yritykset suojelevat omaa dataansa voimakkaasti, sillä pelätään, että se vuotaa tai että datasta menetetään rahallinen hyöty. Haaste johtunee siitä, että kyseessä on vielä niin uusi ajattelumalli, ja se on onneksi selvitettävissä tiedon lisäämisellä, Silmukari sanoo.
Dataekosysteemistä puhuttaessa yrityksillä tulisi olla hyvin kirkkaana mielessä, millaista roolia he edustavat kokonaisuudessa. Ekosysteemissä tulee olla erikseen esimerkiksi datan tarjoaja, datan palvelutarjoaja ja datan välittäjä, joka hoitaa transaktion datavirtojen välillä. Mikäli prosessissa liikkuu datan lisäksi rahaa, vaaditaan jonkinlainen pankin tyylinen toimija. Rooleihin voi kuulua myös dataturvan tai tiedonkeruun tarjoaja.
- Monta pientä komponenttia muodostavat yhdessä dataekosysteemin. Yrityksille on usein epäselvää, mikä heidän oma roolinsa ekosysteemissä todella on. Kehitystyötä on haastavaa viedä eteenpäin, ennen kuin rooli on kirkastunut yrityksen omassa strategiassa. Yrityksen johdolta tulisi tulla visio siihen, miten yritys tahtoo toimia datataloudessa, kertoo Silmukari.
Kolmas merkittävä haaste oli käytännön liiketoimintamallin organisointi. Miten esimerkiksi mahdolliset tuotot jakautuvat, kun datataloudesta tulee liiketoimintaa?
- Aihetta sivuttiin hankkeessa paljon, mutta tämä vaatisi syvällisempää lähestymistä. Tulisi pohtia tarkemmin, miten mahdolliset tuotot, kulut ja vastuut jaetaan, kun monta yritystä osallistuu ekosysteemin ylläpitoon ja datan tuottamiseen, täydentää Silmukari.
Hankkeesta arvokasta tietoa jatkoon
Heikkilä ja Eriksson toteavat, että hankkeen aikana työpajoissa saatiin aikaiseksi hyvin avointa keskustelua ja luottamus oli hyvällä tasolla, joten keskusteluissa päästiin syvällisiin teemoihin. Heikkilän mukaan aiheesta ollaan julkaisemassa myös tutkimusartikkelia.
- Pääsimme hankkeessa luomaan sekä liike-elämälle että akateemiselle yhteisölle relevanttia tietoa. Etäaikana vuorovaikutuksen menetelmät myös monipuolistuivat ja pääsimme työpajoissa syventymään todella monimutkaisiin kysymyksiinkin, Eriksson iloitsee.
Silmukari lisää, että teknologiamielessä dataekosysteemi ja datan jakamisen tekninen puoli tuntuu olevan suhteellisen helppo kokonaisuus lähestyä.
- Oli rohkaisevaa huomata sääntökirjaharjoituksen myötä, että kelläkään osallistujalla ei noussut vastustusta, vaikka puhuimmekin hyvin uudenlaisesta ajattelumallista. Uskoisin, että asiat saadaan järjestettyä B2B-markkinoillakin, kun yritykset ovat myöntyväisiä yhteistyöhön, kiteyttää Silmukari.
Teksti: Suvi Lehto
Kuva: Shutterstock
