Kaupunkien liikenteenjakajissa, parkkipaikoilla ja tienpientareilla menestyvät etenkin kasvilajit, joilla on keltaiset tai suuret kukat ja joita pistiäiset pölyttävät.
Kaupunkiympäristöön kuuluu monenlaisia viheralueita aina metsistä ja niityistä puistoihin ja viherkattoihin. Näiden lisäksi viheralueverkostoa täydentää liikenneympäristöihin liittyvä kasvillisuus, joka muodostaa omanlaisensa elinympäristön.
Tällaiset viheralueet ovat kaupungeissa hyvin tyypillisiä, mutta niiden ekologista merkitystä pölyttäjien elinympäristöinä on tutkittu verrattain vähän.
Turun yliopiston biologian laitoksen tutkijat toteuttivat kasvillisuuskartoituksen Helsingissä, Turussa ja Tampereella kesällä 2022. Tutkijat tarkastelivat liikenneympäristöjen viheralueita, eli liikenteenjakajia, parkkipaikkoja ja tienpientareita.
– Liikenneympäristöjen kasvillisuus altistuu esimerkiksi vilkkaan liikenteen aiheuttamille ilmansaasteille, mutta voi tästä huolimatta tarjota pölyttäjille elintärkeitä resursseja, kuten kukkivia kasveja ja pesäpaikkoja rikkonaisessa kaupunkimaisemassa. Tästä syystä niillä voi olla merkittävä rooli ekologisina askelkivinä, jotka yhdistävät kaupunkien viheralueita, toteaa Turun yliopiston väitöskirjatutkija Annika Nylund.
Keltainen väri ja suuret kukat houkuttelevat pölyttäjiä
Kasvillisuuskartoituksen pohjalta tutkijat selvittivät, millaiset pölytykseen liittyvät kasvien ominaisuudet ovat yleisiä liikenneympäristöjen kasviyhteisöissä.
Tutkijat huomasivat, että kaupungistuneilla alueilla kasvoi muita lajeja useammin kelta- ja suurikukkaisia kasvilajeja sekä pistiäisten, kuten mehiläisten, pölyttämiä lajeja. Kasvien ominaisuuksien monimuotoisuus väheni, kun läpäisemättömien, rakennettujen pintojen määrä kasvoi.
– Keltainen kukkien väri houkuttelee erityisesti vähemmän erikoistuneita pölyttäjiä ja pölyttäjät kenties havaitsevat helpommin suurikukkaiset lajit. Lisäksi pistiäiset, kuten kimalaiset ja mehiläiset, vaikuttavat sopeutuneen hyvin kaupunkiolosuhteisiin, mikä voi osaltaan selittää pistiäispölytteisten kasvilajien yleisyyttä kaupungistuneilla alueilla, Nylund kertoo.
Läpäisemättömien pintojen korvaaminen kasvillisuudella voisi lisätä pölyttäjien määrää
Tutkijat havaitsivat liikenneympäristöjen viheraluetyyppien välillä myös eroja. Liikenteenjakajilla esiintyi suhteellisesti enemmän matalakasvuisia ja lyhytikäisiä kasvilajeja tienpientareisiin verrattuna.
– Liikenteenjakajat ovat tyypillisesti pieniä, ilmansaasteille alttiita ja eristyneitä elinympäristöjä, joissa matala kasvillisuus ja toistuva niitto saattavat suosia ihmisten aiheuttamiin vaikutuksiin sopeutuneita kasvilajeja, Nylund kertoo.
Tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että kaupunkiympäristössä saattavat menestyä erityisesti ne kasvilajit, joilla on tiettyjä pölytykseen liittyviä piirteitä ja jotka ovat sopeutuneet liikenteen päästöihin.
– Jos kaupungeissa korvattaisiin kasvillisuudella läpäisemättömiä pintoja, kuten asfalttia, se voisi parantaa elinympäristöjen soveltuvuutta eri pölyttäjäryhmille. Näillä viheralueilla voisi suosia erityisesti kaupunkiympäristön olosuhteita hyvin kestäviä kasvilajeja, Nylund sanoo.
Lisätietoja:
Annika Nylund, väitöskirjatutkija, Turun yliopisto, annika.e.nylund@utu.fi
Satu Ramula, yliopistonlehtori, Turun yliopisto satu.ramula@utu.fi
Oksana Skaldina, ympäristöekologi, Itä-Suomen yliopisto, oksana.skaldina@uef.fi
