Kaupunkiviljelijä saattaa olla tyytyväinen vaikkei viljelylaatikko kukoista
Kaupunkiviljely parantaa henkistä ja fyysistä hyvinvointia ja rikastuttaa paikallisen luonnon monimuotoisuutta. Turussa kesällä 2019 alkaneessa tutkimuksessa kuitenkin havaittiin, että viljelijöiden oma käsitys viljelyn tuomista hyödyistä ei vastannut tutkijoiden mittaamia ekologisia hyötyjä.
Turussa kaupunki tukee kaupunkiviljelyä tarjoamalla toiminnasta kiinnostuneille viljelylaatikoita. Turun yliopiston, Oulun yliopiston, ammattikorkeakoulu Novian ja Åbo Akademin yhteistyönä toteutetussa tutkimuksessa tutkijat vertasivat turkulaisten kaupunkiviljelijöiden itse arvioimaa viljelyn tuloksellisuutta tutkijoiden mittaamiin ekologisiin tuloksiin.
– Selvitimme myös, mitkä eri tekijät johtavat kaupunkiviljelyssä parempiin tuloksiin. Monet laatikkoviljelijät arvioivat saaneensa paljon erilaisia sosiaalisia, fyysisiä ja henkisiä hyötyjä ja samalla lisänneensä viihtyvyyttä ja monimuotoisuutta lähiympäristössään, kertoo tohtorikoulutettava Laura Tuominen Turun yliopistosta.
Viljelylaatikoita tarkastelemalla tutkijat havaitsivat, että useat viljelijät todella saavuttivat myös korkeat ekologiset tulokset: korkean lajimäärän, kasvien yksilömäärän, sadon laadun, pinta-alan ja taloudellisen arvon sekä pienemmän rikkaruohojen määrän. Toisin kuin tutkijat odottivat, korkea ekologinen tulos ei kuitenkaan vaikuttanut viljelijöiden omaan kokemukseen saaduista hyödyistä – tai päinvastoin.
– On mahdollista, että viljelijät arvioivat saavuttaneensa korkean ekologisen tuloksen, vaikka todellisuudessa näin ei aina ole. Toiminnan positiivista vaikutusta kaupunkiluonnon monimuotoisuuteen voitaisiin lisätä kasvattamalla viljelijöiden tietämystä asiasta. Tämähän on ongelman ydin luonnonvarojen hallinnassa, eli ihmisille tärkeät tavoitteet ja luonnon kannalta tärkeät tavoitteet eivät aina kulje käsi kädessä, Tuominen sanoo.
Sosiaalisuus on tärkeää kaupunkiviljelijöille
Tutkimuksen tuloksissa korostuu kaupunkiviljelyn suuri sosiaalinen merkitys. Tutkijat havaitsivat, että viljelijöiden itse arvioima tulos oli parempi, jos he olivat saavuttaneet kesän aikana enemmän sosiaalista pääomaa – saaneet positiivista palautetta, tutustuneet uusiin ihmisiin ja naapureihin sekä auttaneet muita. Kaupunkiviljelijöiden itse arvioimaan tulokseen vaikuttivat positiivisesti myös aurinkoisempi viljelypaikka, positiivinen asenne kesän alussa sekä tiheät viljelyryhmän jäsenten tapaamiset.
– Lisäksi havaitsimme, ehkä yllättäen, että niin itsearvioitu kuin ekologinenkin tulos pienenivät sitä mukaa, mitä useamman vuoden viljelijä oli harjoittanut laatikkoviljelyä, Tuominen kertoo.
Tutkimuksessa kaupunkiviljelyä tarkasteltiin sekä yhteiskuntatieteen että biologian näkökulmasta. Biologisena näkökulmana tutkijat ottivat huomioon viljelyyn osallistuvien henkilöiden välisen sukulaisuuden.
– Emme löytäneet yhteyttä kaupunkiviljelyyn osallistuneiden henkilöiden välisen sukulaisuuden ja viljelyn onnistumisen välillä. Näin ollen tulkitsemme, että esimerkiksi vastavuoroisuus ja muu sosiaalinen vuorovaikutus vaikuttavat olevan kaupunkiviljelyssä tärkeämpiä tekijöitä kuin viljelijöiden sukulaisuussuhteet, Tuominen sanoo.
Ekologiset tulokset ovat irrallaan kaupunkiviljelyn muista hyödyistä
Tutkijoiden mukaan sosiaalisten kontaktien ja yhteisöllisyyden lisääminen voisi tutkimustulosten perusteella yhä parantaa viljelytoiminnan jatkuvuutta ja kaupunkiviljelijöiden tyytyväisyyttä.
– Haasteena kuitenkin on, että kaupunkiluonnon monimuotoisuutta lisäävät ekologiset tulokset ovat irrallaan muista kaupunkiviljelyn hyödyistä. Tulevaisuudessa olisi hyvä löytää tekijöitä, jotka lisäisivät viljelyn ekologista tuloksellisuutta, sekä selvittää, kuinka itsearvioitujen ja ekologisten tulosten yhteyttä voitaisiin vahvistaa, Tuominen toteaa.
Tutkijoiden mukaan on tärkeää, että luonnonvarojen kestävää hallintaa arvioivat sekä luonnonvarojen käyttäjät itse että ulkopuoliset tutkijat. Näiden kahden tahon arviot saattavat erota toisistaan jopa merkittävästi.
– Luonnonvarojen hallintaan liittyvä tutkimus voisi myös hyötyä pitkäaikaisista tutkimuksista, jotka selvittävät, kuinka ajan kuluessa motivaatiot ja tulokset muuttuvat ja miksi. Tutkimuksemme korostaa, että on olennaista ymmärtää luonnonvarojen hallintaa paikallisella tasolla: mikä paikallisia toimijoita motivoi ja ovatko motivaatiot yhteydessä luonnonvarojen ekologisesti kestävään käyttöön, Tuominen sanoo.
Tutkimus liittyy hankkeeseen, jossa tarkastellaan ihmisten välistä yhteistyötä ja luonnonvarojen hallintaa. Tutkijat ovat kiinnostuneita erityisesti jaettujen eli yhteisessä omistuksessa olevien luonnonvarojen kestävästä hallinnasta. Tutkimusta rahoittaa Koneen Säätiö.
Kuvia medialle:
Median edustajat voivat vapaasti hyödyntää oheisia kuvia aiheeseen liittyvässä uutisoinnissaan. Kuvaaja: Laura Tuominen
> Laura Tuominen viljelylaatikon vieressä
> Viljelylaatikoita puutalon vieressä
> Viljelylaatikoita ruohikolla
Lisätietoja:
Laura Tuominen, p. 045 861 6911, laura.s.tuominen@utu.fi
