Tuore tutkimus osoittaa, että Lounais-Suomen rannikon ja sisämaan asukkaiden geneettinen perimä eriytyi varhaiskeskiajan jälkeen Ruotsista suuntautuneen muuttoliikkeen myötä. Samalla tulokset osoittavat, että Suomen alue oli jo viikinkiajalla tiiviisti kytkeytynyt Itämeren kansainvälisiin verkostoihin.
Turun yliopiston johtama uusi tutkimus tuo merkittävää uutta tietoa Suomen väestöhistoriasta rautakauden lopulla ja keskiajalla. Tutkimuksessa analysoitiin Lounais-Suomessa ja Hämeessä 1000–1200-luvuilla eläneiden ihmisten perimää ja selvitettiin, miten alueen väestö muuttui keskiajan kuluessa ja millaisia yhteyksiä ihmisillä oli Itämeren muihin alueisiin.
Tulokset paljastavat merkittävän eron rannikon ja sisämaan väestöhistoriassa. Varhaiskeskiajalla (n. 1050–1250 jaa.) Lounais-Suomen rannikon ja sisämaan asukkaat olivat geneettisesti hyvin samanlaisia, vaikka alueilla oli kulttuurisia ja taloudellisia eroja. Tämän jälkeen kehitys kulki eri suuntiin: sisämaassa säilyi geneettinen jatkuvuus nykyaikaan saakka, kun taas rannikolla väestön geneettinen koostumus muuttui keskiajan jälkeen. Ruotsista saapuneen keskiaikaisen muuttoliikkeen vuoksi länsirannikon nykyisillä suomalaisilla on enemmän skandinaavista perimää kuin samalla alueella varhaiskeskiajalla eläneillä ihmisillä.
– Havainto tukee käsitystä siitä, että ruotsalaisperäisen muuttoliikkeen voimakkain vaikutus Suomen väestöön tapahtui melko myöhään, vasta keskiajalla. Yksittäisiä ihmisiä liikkui Itämeren yli jo ennen tätä, mutta laajemmassa mittakaavassa Ruotsista Suomeen suuntautunut muuttoliike näyttää tapahtuneen vasta varhaiskeskiajan jälkeen, kertoo tutkijatohtori Ronan James O’Sullivan.
Suomesta tiiviit yhteydet Itämeren yli jo viikinkiajalla
Tutkimus osoittaa myös, kuinka tiiviisti nykyisen Suomen alue kuului Itämeren yli ulottuneisiin verkostoihin. Tutkijat etsivät koko Itämeren alueen muinais-DNA-aineistosta etäisiä sukulaispareja, joiden avulla voidaan jäljittää ihmisten liikkuvuutta. Varhaiskeskiajan suomalaisilla havaittiin yhteyksiä muun muassa viikinkiajan Ruotsiin, Gotlantiin, Latviaan ja Laatokan Karjalaan. Erityisen voimakkaita yhteydet olivat Gotlantiin, mikä vastaa käsitystä Gotlannin keskeisestä asemasta Itämeren kaupankäynnissä.
Yksi kiinnostava havainto tehtiin myöhemmältä ajalta: Kaksi Kronan-sotalaivan mukana vuonna 1675 uponnutta henkilöä jakoi yhteisiä DNA-jaksoja varhaiskeskiajan suomalaisten kanssa. Historiallisista lähteistä tiedetään, että Kronanin miehistöön rekrytoitiin väkeä myös Suomesta. Geneettiset tulokset tukevat tätä tietoa ja viittaavat siihen, että ainakin osalla laivalla palvelleista oli sukujuuria Suomessa.
– Suomi ei ollut missään vaiheessa eristyksissä muusta Itämeren piiristä. Tuloksemme osoittavat, että täällä eläneet ihmiset olivat tiiviisti osa Itämeren vilkkaita ja kansainvälisiä vuorovaikutusverkostoja, O’Sullivan huomauttaa.
Tutkimus on julkaistu ja vapaasti saatavilla Genome Biology -lehdessä.
Pääkuva: Varhaiskeskiajan muotia Suomesta. Asut perustuvat Perniön Yliskylän hautalöytöihin. Kuva: Ulla Nordfors.
Tutustu tutkimusartikkeliin:
Lisätietoa:
Tutkijatohtori Ronan James O'Sullivan
puh. +358505018224
ronan.osullivan@utu.fi
Tutkijatohtori Sanni Peltola
sanni.peltola@utu.fi
