Tekoälyn tekemä eutanasiapäätös hyväksytään heikommin kuin ihmislääkärin tekemä
Tekoälyn rooli lääketieteellisessä päätöksenteossa herättää ihmisissä eri reaktioita verrattuna ihmislääkärin toimintaan. Uusi tutkimus tarkastelee tapauksia kuvailevien tarinoiden avulla, millaisissa tilanteissa hyväksyntä eroaa ja miksi.
Ihmiset hyväksyvät vähemmän robotti- ja tekoälylääkärien tekemiä päätöksiä sammuttaa elintoimintoja ylläpitävät laitteet kuin ihmislääkärin, selviää uudesta tutkimuksesta.
Turun yliopiston johtama monikansallinen tutkijaryhmä tarkasteli koomassa olevien ihmisten eutanasiapäätöksiin kohdistuvia moraalisia arviointeja, joita suorittivat tekoälyt ja robotit sekä ihmiset. Ryhmä toteutti tutkimuskokeet Suomessa, Tsekissä ja Iso-Britanniassa lääketieteellisten tapauskuvausten avulla.
Hankkeen johtava tutkija, yliopistonlehtori Michael Laakasuo Turun yliopistosta kertoo, että ilmiötä, jossa ihmiset kohdistavat joihinkin tekoälyjen ja robottien tekemiin päätöksiin korkeampia standardeja kuin vastaaviin ihmisten tekemiin päätöksiin, kutsutaan moraaliseksi epäsymmetriaksi.
– On kuitenkin toistaiseksi tieteellinen mysteeri, että missä päätöksissä ja missä tilanteissa moraalinen epäsymmetriavaikutus tulee esiin. Ryhmämme tarkasteli erilaisia tilannetekijöitä, jotka liittyvät ilmiön esiinnousuun ja moraalisten päätösten hyväksyntään, Laakasuo sanoo.
Ihmistä pidetään kyvykkäämpänä päätöksentekijänä
Tutkimustulosten mukaan ilmiö, jossa ihmiset hyväksyivät eutanasiapäätökset harvemmin tekoälyn tai robotin tekemänä kuin ihmislääkärin, ilmeni riippumatta siitä, oliko kone neuvoa-antavassa roolissa vai varsinainen päätöksentekijä. Mikäli päätös oli pitää laitteet päällä, ei ihmisten ja robottien päätösten arvioinneissa ollut eroja. Koehenkilöt pitivät yleisesti laitteistojen sammuttamista kuitenkin parempana päätöksenä kuin sitä, että laitteet olisi pidetty päällä.
Ero hyväksynnässä eri päätöksentekijöiden välillä kuitenkin katosi tilanteissa, joissa potilas oli koehenkilöille tarjotussa tarinassa hereillä ja pyysi eutanasiaa itse esimerkiksi tappavan ruiskeen muodossa.
Tutkimusryhmä havaitsi lisäksi, että moraalinen epäsymmetriavaikutus johtuu ainakin osittain siitä, että tekoälyjä ei pidetä yhtä kyvykkäinä päätöksentekijöin kuin ihmisiä.
– Niiden kyvyt selittää ja oikeuttaa päätöksiään nähdään rajallisina, mikä voi osaltaan selittää sitä, miksi ihmiset eivät yhtä herkästi hyväksy niitä kliinisiin rooleihin.
Kokemukset tekoälystä tärkeässä roolissa
Löydökset viittaavat Laakasuon mukaan siihen, että potilaan autonomia on avainasemassa, kun puhutaan tekoälyjen soveltamisesta terveydenhuoltoon.
– Tutkimuksemme korostaa moraaliarvostelmien monimutkaista luonnetta, kun tarkastellaan tekoälyjen tekemiä päätöksiä lääketieteellisessä päätöksenteossa. Ihmiset kokevat sen osallistumisen päätöksentekoon kriittisesti eri tavalla kuin jos päätöksentekoa johtaisi ihminen, hän kertoo.
– Tutkimuksen implikaatiot ovat merkittäviä, kun tekoälyjen rooli yhteiskunnassamme ja lääketieteessä kasvaa päivä päivältä suuremmaksi. Tavallisten ihmisten kokemuksia ja reaktioita on tärkeä ymmärtää, jotta tulevaisuuden järjestelmät voidaan kokea moraalisesti hyväksyttävinä.
