Miksi osa nuorista liikkuu paljon ja osa ei juuri lainkaan Vaikuttavatko viisivuotiaan liikkumistottumukset siihen, miten hän liikkuu teini-iässä? Näitä kysymyksiä tutkin väitöskirjassani, jonka perusjoukon muodostavat kaikki Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirissä vuosina 2008–2010 syntyneet lapset. Tästä joukosta noin 1 800 perhettä tuli mukaan Hyvän kasvun avaimet -seurantatutkimukseen, jossa heitä seurataan käynnein ja kyselyin äitiysneuvolasta nuoruuteen asti.
Tutkimuksen taustalla on huolestuttava ilmiö: Vain noin viisi prosenttia suomalaisista 15-vuotiaista liikkuu UKK-instituutin suositusten mukaisesti, eli vähintään 60 minuuttia päivässä monipuolisesti, reippaasti ja osin rasittavasti. Suurin osa nuorten liikkumisesta on kevyttä, ja istumista kertyy runsaasti niin koulussa kuin vapaa-ajalla. Kyse ei ole vain suomalaisesta haasteesta, vaan ilmiö on maailmanlaajuinen.
Vain noin viisi prosenttia suomalaisista 15-vuotiaista liikkuu suositusten mukaisesti.
Tarkastelen tutkimuksessani, miten lapsuuden motoriset taidot, ylipaino ja toimintakyky ovat yhteydessä 15-vuotiaiden fyysiseen aktiivisuuteen ja paikallaanoloon. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, miten lapsi hallitsee kehoaan arjen liikkeissä. Osa lapsista osaa jo varhain esimerkiksi kiivetä, pyöräillä tai napata pallon ilmasta, kun taas toisilla nämä taidot kehittyvät hitaammin. Näillä eroilla voi olla vaikutusta siihen, kuinka paljon nuori liikkuu myöhemmin ja millaiseksi hänen jokapäiväinen aktiivisuutensa muodostuu. Samoin lapsuuden ylipaino voi vaikuttaa siihen, kuinka paljon nuori istuu tai liikkuu koulupäivän aikana tai viikonloppuna.
Yksi keskeinen tavoitteeni on selvittää, miten nuorten liikkuminen vaihtelee arkipäivien ja viikonloppujen välillä. Liikkuvatko he enemmän koulupäivinä kuin vapaapäivinä? Entä jakautuuko aktiivisuus tasaisesti pitkin päivää vai keskittyykö se vain tiettyihin hetkiin?
Näiden profiilien eli nuorten liikuntatottumusten taustalla voi vaikuttaa yksilölliset tekijät, kuten sukupuoli, paino tai perheen sosioekonominen tilanne.
Fyysistä aktiivisuutta mittasimme liikemittarilla, joka erottaa istumisen ja seisomisen. Nuoret pitivät päiväkirjaa koulu- ja vapaa-ajan rytmeistään, mikä auttaa meitä tutkijoita hahmottamaan, milloin ja miten he liikkuvat.
Tutkimuksemme täyttää tärkeän aukon: vaikka tiedämme, että liikunta on yhteydessä terveyteen, meillä on yllättävän vähän tietoa siitä, miten varhaislapsuuden motoriset taidot ja ylipaino vaikuttavat nuoruuden fyysiseen aktiivisuuteen. Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää esimerkiksi koulujen liikuntakasvatuksessa, ennaltaehkäisevässä terveydenhuollossa ja perheiden tukemisessa.
Iida Laine
Kirjoittaja on fysioterapian lehtori, TtM, väitöskirjatutkija. Hän tutkii lasten ja nuorten fyysistä aktiivisuutta, toimintakykyä ja ylipainon yhteyksiä osana Hyvän kasvun avaimet -seurantatutkimusta.
