Lasten ja nuorten ruutuaika on kasvanut merkittävästi viimeisten kolmen vuosikymmenen aikana, ja kasvu voimistui erityisesti COVID-19-pandemian alettua, ilmenee uudesta systemaattisesta tutkimuskatsauksesta.
Turun yliopiston Lastenpsykiatrian tutkimuskeskuksen uuden tutkimuskatsauksen mukaan ruudun käytön luonne on muuttunut merkittävästi vuosien aikana.
Tutkijatohtori Yuko Mori kertoo, että painopiste on siirtynyt perinteisestä television katselusta vuorovaikutteisempiin digitaalisiin laitteisiin, kuten puhelimiin ja videopeleihin.
Aiemmat tutkimukset keskittyivät pääasiassa televisioon, mutta 2010-luvun puolivälin jälkeen mukaan tulivat myös älypuhelimet ja tabletit.
– Mielenkiintoista on, että television katselu jatkoi vähenemistään jopa pandemian aikana, Mori sanoo.
Tutkimuskatsauksessa tarkastellaan ensimmäistä kertaa ruutuajan pitkän aikavälin kehitystä sekä ennen pandemiaa että sen aikana. Katsauksessa analysoitiin 60 vertaisarvioitua tutkimusta vuosilta 1991–2022, ja tarkastelun kohteena olivat 0–19-vuotiaat lapset ja nuoret.
Koulusulut lisäsivät ruutuaikaa
Ennen pandemiaa tutkimustulokset ruutuajan kehityksestä vaihtelivat, mutta useimmat viittasivat kasvuun. Pandemian jälkeen tehdyissä tutkimuksissa nousu oli selkeästi havaittavissa, sillä tutkimusten mukaan sekä kokonaisruutuaika että vapaa-ajan ruutuaika kasvoivat voimakkaasti.
Vanhemmilla lapsilla ja nuorilla ruutuaikaa kertyi keskimäärin enemmän kuin nuoremmilla lapsilla.
– Tämä heijastaa todennäköisesti kehityksellisiä tekijöitä. Nuoruus on elämänvaihe, jossa vertaissuhteet, sosiaalinen media ja romanttiset suhteet nousevat yhä keskeisemmiksi, sanoo tutkijatohtori Sanju Silwal Turun yliopistosta.
Tutkimusten mukaan ruutuaika kasvoi kaikissa sosioekonomisissa ryhmissä, mutta kasvu oli hieman voimakkaampaa korkeamman sosioekonomisen taustan perheissä. Tutkijat arvioivat tämän liittyvän parempaan pääsyyn henkilökohtaisiin digilaitteisiin.
Tarvitaan ohjeistusta terveelliseen ruudunkäyttöön
Tutkijoiden mukaan ruutuajan pitkäaikainen kasvu herättää kysymyksiä sen vaikutuksista esimerkiksi terveyteen, uneen, kehitykseen ja hyvinvointiin. Digitaaliset ympäristöt voivat altistaa nuoria myös verkkokiusaamiselle, sopimattomalle sisällölle ja epärealistisille ulkonäköihanteille.
Useat maat ovat jo ryhtyneet sääntelytoimiin nuorten digitaalisen median käytön vuoksi. Tutkijat korostavat kuitenkin, että ratkaisujen tulee perustua luotettavaan tutkimusnäyttöön.
Tähän asti suurin osa tutkimuksesta on keskittynyt ruutuajan määrään, ei siihen, millaista käyttö on tai mitä verkossa tehdään.
– Teknologia tarjoaa valtavia mahdollisuuksia, mutta siihen liittyy myös riskejä. Jotta voimme varmistaa lasten hyötyvän digitaalisista ympäristöistä, tarvitsemme jatkuvaa tutkimusta, näyttöön perustuvaa päätöksentekoa sekä perheiden, koulujen, yhteisöjen ja hallitusten yhteistyötä, Silwal sanoo.
Tutkimus rahoitettiin Suomen Akatemian INVEST-lippulaivaohjelmasta sekä Euroopan tutkimusneuvoston kautta Euroopan unionin Horisontti 2020 -tutkimus- ja innovaatio-ohjelmasta.
Tutkimuskatsaus julkaistiin Clinical Child Psychology and Psychiatry -lehdessä maaliskuussa 2026.
