Turun Sanomissa julkaistiin 5.8.2026 Katja Keron puheenvuoro, joka toi ansiokkaasti esiin tieteen vapauden suomalaisen yhteiskunnan peruspilarina. Haluamme jatkaa tätä keskustelua rajatummalla tieteen kentällä, kasvatustieteissä, erityisesti opettajankoulutuksessa ja sen tutkimuksessa.
Tutkimusperustainen opettajankoulutus on suomalainen lippulaiva, jonka merkitys on kiistaton. Suomalainen opettajaopiskelija opiskelee monitieteisissä yliopistoissa. Opiskelija tekee tutkimusopintoja teoreettisten opintojen ja opetusharjoitteluiden rinnalla. Opettajan tulee ymmärtää, miten tutkittu tieto syntyy ja miten sitä koetellaan. Hän toimii välittäjänä tieteen ja arjen maailmoiden välillä.
Tässä ajassa tutkimusperustainen opettajankoulutus on demokratian edellytys. Opettajankoulutus on joissakin maissa valjastettu tukemaan tiettyä poliittista ideologiaa tutkimusperustaisuuden sijaan; aivopesu on tunkeutunut myös opettajankoulutukseen.
Suomalainen, tutkimusperustainen opettajankoulutus kiinnostaa kansainvälisesti. Sitä arvostetaan ja siihen luotetaan – toisin kuin kotimaisen koulutuskeskustelun perusteella voisi luulla. Suomalaisen opettajankoulutuksen tutkimusperustaisuudesta ja koulutuskentän perusperiaatteista, kuten luottamuksesta, tasa-arvosta ja hyvinvoinnista, ollaan kiinnostuneita kansainvälisesti.
Opettajankoulutuksessa on vakiintunut näkemys opettajuudesta jatkumona, jossa on kolme vaihetta: valintavaihe, tutkintokoulutus ja työelämävaihe.
Opettajankoulutuksessa on ollut käytössä vuodesta 2020 tutkimusperusteinen, kansallinen kaksivaiheinen valinta. Suomalaisessa järjestelmässä, toisin kuin monessa muussa, opettajalla on laaja pedagoginen vapaus eikä opintojen loppuvaiheessa ole erillistä pätevöitymisvaihetta. Tämä nostaa valintavaiheen merkitystä koulutuksen laadun kannalta. Lisäksi kaksivaiheinen valinta osaltaan vahvistaa opettajankoulutuksen vetovoimaa. Opettajankoulutus on edelleen Suomessa vetovoimainen ala, mutta haasteita vetovoimassa on varhaiskasvatuksessa ja aineenopettajakoulutuksessa.
Opettajankoulutuksen tutkintokoulutus on tutkimusperustainen. Tutkimusperustaisuus näkyy myös koulutuksen kehittämisessä. Määrällisten koulutustarpeiden lisäksi osaamisen laadulliset tarpeet tulee tietää. Opettajankoulutuksen kansallinen tutkimusinfrastruktuuri, Turun yliopiston koordinoima FinTED palvelee tätä tavoitetta. FinTED-kehittämistyötä tehdään laajassa yhteistyössä tällä hetkellä kahdeksan yliopiston kesken. Lisäksi yhteistyötä tehdään kansallisten sidosryhmien ja kansainvälisten tutkijoiden kanssa. Tavoitteena on vahvan tutkimusinfrastruktuurin rakentaminen, joka yhdistää aineistot, paikalliset laboratoriot sekä toimijat – ihmiset.
Opettajuuden kolmas vaihe, työelämä, on suomalaisessa järjestelmässä tällä hetkellä ns. heikoin lenkki. Nyt tämä kenttä on sekava. Jotta opettajan osaamisen kehittyminen muodostaisi jatkumon ja se olisi tutkimusperustaista, työelämässä olevien opettajien koulutuksessa tulisi vahvistaa yliopistojen roolia ja koulutuksen rahoitusta. Tähän tarvitaan toimintakulttuurin muutos, jossa opettajien osaamisen systemaattinen kehittäminen nähdään tärkeänä. Opettaja ei ole koskaan valmis. Opettajan työ on yksi vaikeimmista ja tärkeimmistä ammateista.
Opettajankoulutus on todellinen tulevaisuudentekijä. Opettajankoulutuksessa tänä syksynä aloittavien opiskelijoiden suora ihmisten välinen vaikutus ulottuu sadan vuoden päähän. Opettajankoulutus luo pohjan suomalaiselle yhteiskunnalle ja sen tulevaisuuden osaamiselle.
Uuden lukuvuoden alkaessa me kaikki voimme olla vahvistamassa niin opettajien kuin opettajankouluttajien kokemaa luottamusta ja arvostusta. Samalla vahvistamme yhtä suomalaisen yhteiskunnan peruspilaria, koulutusta.
Anu Kröger
Kirjoittaja on dosentti, tiedekuntapäällikkö kasvatustieteiden tiedekunnassa ja FinTEDin operatiivinen johtaja.
Mirjamaija Mikkilä-Erdmann
Kirjoittaja on opettajankoulutuslaitoksen professori ja FinTEDin akateeminen johtaja.
Kirjoitus on julkaistu Turun Sanomissa aliokirjoituksena 15.8.2026.
