Väitös (neurologia): LL Sini Laaksonen
LL Sini Laaksonen esittää väitöskirjansa ”Clinical and paraclinical factors contributing to microglial activation in multiple sclerosis, a PET imaging study” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 22.5.2026 klo 12.00 (TYKS T-sairaala, Risto Lahesmaa -sali, Hämeentie 11, Turku).
Vastaväittäjänä toimii professori Matilde Inglese (Genovan yliopisto, Italia) ja kustoksena professori Laura Airas (Turun yliopisto). Tilaisuus on englanninkielinen. Väitöksen alana on neurologia.
Tiivistelmä väitöstutkimuksesta:
Multippeliskleroosi eli MS-tauti on keskushermoston tulehduksellinen autoimmuunisairaus, jossa elimistön oma puolustusjärjestelmä vaurioittaa hermokudosta. MS-tautia sairastaa Suomessa noin 14 000 henkilöä ja se on yksi merkittävimmistä nuorten aikuisten toimintakykyä heikentävistä neurologisista sairauksista.
Sairaus alkaa usein aaltomaisena tautimuotona, jossa potilailla esiintyy pahenemisvaiheita eli neurologisia oirejaksoja, joiden välissä oireet väistyvät täysin tai osittain. Ajan myötä MS-tauti voi muuttua etenevään muotoon, jossa potilaalla esiintyy tasaista liikunta- ja toimintakyvyn heikentymistä pahenemisvaiheista riippumatta. Nykyisin käytössä olevat lääkehoidot vähentävät tehokkaasti pahenemisvaiheiden määrää ja ne ovat vaikuttaneet suotuisasti myös sairauden pitkäaikaisennusteeseen. Kuitenkin osalla potilaista MS-tauti muuttuu edelleen eteneväksi tautimuodoksi, jonka lääkehoidon mahdollisuudet ovat rajalliset.
Keskeisenä piirteenä etenevässä MS-taudissa nähdään hermosolujen vaurioitumista. Neuropatologisissa tutkimuksissa on havaittu tulehdusmuutoksia paikallisten tulehduspesäkkeiden ympärillä ja lisäksi laaja-alaisesti aivoalueilla, jotka näyttävät magneettikuvauksessa normaalilta. Tähän ns. kytevään keskushermostotulehdukseen liittyy oleellisesti aivojen mikrogliasolujen aktivoituminen.
Mikrogliasolujen toimintaa ei pystytä tutkimaan aivojen magneettikuvauksella, jota käytetään laajasti MS-taudin diagnostiikassa ja hoidon seurannassa. Sen sijaan mikrogliasolujen aktiivisuutta voidaan tutkia aivojen PET-kuvantamisella käyttäen mikrogliasoluihin sitoutuvia radioaktiivisesti leimattuja merkkiaineita. Aiemmissa PET-tutkimuksissa on havaittu mikrogliasolujen aktivoitumisen olevan yhteydessä MS-taudin vaikeusasteeseen ja etenemiseen.
Tässä väitöstutkimuksessa selvitettiin, ennustavatko erilaiset tekijät sairauden diagnoosivaiheessa myöhempää mikrogliasolujen aktiivisuutta PET-kuvantamista hyödyntäen. Tutkimuksessa todettiin, että tietyt MS-taudin alkuvaiheessa havaittavat tekijät (valkean aineen muutosten lukumäärä aivojen magneettikuvauksessa, selkäydinnesteen löydökset ja varhainen toimintakyvyn heikkeneminen) liittyvät lisääntyneeseen mikrogliasolujen aktiivisuuteen eri aivoalueilla jopa yli kymmenen vuotta myöhemmin. Vastaavia tutkimuksia, joissa varhaisten riskitekijöiden yhteyttä myöhempään PET-kuvantamisella arvioituun mikrogliasolujen aktiivisuuteen olisi tutkittu ei ole aiemmin tehty. Tutkimuksen tulosten perusteella tehokas lääkehoito kannattaisi kohdentaa erityisesti potilaisiin, joilla esiintyy näitä varhaisia riskitekijöitä, jotta pystyttäisiin ehkäisemään myöhempää taudin vaikeutumista.
Väitöstutkimuksessa tutkittiin lisäksi 23 aaltomaista MS-tautia sairastavan potilaan aineistossa, ennustavatko kuvantamis- tai verestä mitattavat biomarkkerit MS-taudin muuntumista etenevään tautimuotoon. Tutkimus osoitti, että lisääntynyt PET-kuvantamisella todettu mikrogliasolujen aktiivisuus, kohonnut veren GFAP-merkkiaineen pitoisuus ja magneettikuvauksessa nähtävä talamuksen pienempi koko ennustivat taudin muuntumista eteneväksi MS-taudiksi viiden vuoden seuranta-aikana. Vastaavia tutkimuksia, joissa olisi osoitettu PET-kuvantamisella havaitun mikrogliasolujen aktiivisuuden asteen olevan yhteydessä etenevän MS-taudin kehittymiseen ei ole aiemmin tehty. Tutkimuksen tulokset tukevat aiempia havaintoja siitä, että mikrogliasolujen aktivoituminen on yhteydessä myöhempään taudin vaikeutumiseen ja prosessi on haitallinen MS-taudissa. PET-kuvantaminen ei sovellu mm. rajoitetun saatavuuden ja säteilyrasituksen vuoksi laaja-alaiseen kliiniseen käyttöön, mutta sitä voitaisiin hyödyntää tulevaisuudessa lääkekehityksessä biomarkkerina tutkittaessa etenevään MS-tautiin ja mikrogliasoluihin kohdentuvia lääkehoitoja.
Lisäksi tässä väitöstutkimuksessa tarkasteltiin sukupuolen vaikutusta mikrogliasoluihin sitoutuvan, laaja-alaisesti MS-taudin PET-tutkimuksissa käytetyn [11C]-PK11195 merkkiaineen sitoutumiseen. Tutkimuksessa havaittiin kyseisen merkkiaineen sitoutumisen olevan voimakkaampaa sekä terveillä että MS-tautia sairastavilla miehillä verrattuna naisiin, mikä korostaa sukupuolen merkityksen huomioimista PET-tutkimuksia suunniteltaessa ja tuloksia tulkittaessa.
