Olen viime vuosina keskittynyt tutkimaan kasvatuksellista vallankäyttöä ja hallintaa. Minua kiinnostavat kasvatuksen muuttuvat ihanteet, normit ja puhetavat sekä niistä poikkeaminen ja toisin toimiminen. Olin mukana Suomen Akatemian rahoittamassa hankkeessa Elämää reunalla: elinikäinen oppiminen, hallintavalta ja neuroottinen kansalainen (ONELLL, 2020-2024), jossa tutkimme elinikäisen oppimisen politiikan ulossulkevia ihanteita ja ei-aiottuja seurauksia.
Seuraavaksi aion tutkia, miten kriittinen kasvatus, kriittinen ajattelu ja kriittisyys määrittyvät markkinaistuvassa yliopistokoulutuksessa. Minua kiinnostaa esimerkiksi, miten kriittisyyden tavoitteet kietoutuvat markkinasuuntautuneisiin päämääriin kasvatuksellisissa diskursseissa muovaten käsitystämme siitä, mitä pidetään kriittisenä kasvatuksena. Vaikka kriittisen ajattelun vaaliminen nimetään yleisesti länsimaisissa demokratioissa korkeakoulutuksen keskeiseksi päämääräksi, on tyypillistä, ettei sitä etenkään julkisessa keskustelussa määritellä tarkemmin.
Markkinaistuvassa ja yksilöllistä menestystä korostavassa yliopistokoulutuksessa jää vähän tilaa yhteiskunta- ja ideologiakriittisille näkökulmille. Samaan aikaan esimerkiksi kasvatustieteessä yksilöpsykologiset suuntaukset dominoivat, vaikka kasvatus on aivan keskeisesti myös yhteiskunnallinen ilmiö.
Onkin tarpeen analysoida seurauksia, joita talouskasvun, työllistettävyyden ja yksilökeskeisyyden priorisoiminen korkeakoulutuksessa tuottaa. Kriittisen kasvatuksen tutkiminen on erityisen tärkeää aikana, jolloin populismi, poliittiset ääriliikkeet, salaliittoteoriat ja tieteenvastaisuus koettelevat demokratiaa ja tutkimuksen vapautta.
Tutkijan arjessa työpäiviini kuuluu useita rinnakkaisia kirjoitusprojekteja vanhoista ja uusista tutkimushankkeista, opetusta, ohjausta ja yliopiston työryhmissä toimimista. Olen myös mukana Aikuiskasvatus-lehden toimituskunnassa. Lisäksi aikaa kuluu paljon rahoitushakemusten laatimiseen.
Teen yhteistyötä erilaisissa kokoonpanoissa, mielelläni myös tieteenalarajojen yli. Kasvatustieteilijöiden lisäksi olen työskennellyt sosiologian ja kauppatieteiden tutkijoiden kanssa. Erilaiset näkökulmat auttavat katsomaan omia tutkimusaiheita uusilla tavoilla.
Kun en tutki tai opeta, vietän aikaa perheen kanssa. Haluan vapaalla unohtaa työt ja olen tarkka esimerkiksi siitä, etten hoida työasioita lomalla. Käytännössä tämä ei kuitenkaan aina onnistu, mikä tekee minut kiukkuiseksi. Olen entinen himoliikkuja, mutta nykyään arvostan myös lorvailua ja lepoa. Alan kuitenkin voida huonosti, jos en välillä käy juoksemassa. Yritän löytää aikaa myös elokuville, teatterille, musiikille ja lukemiselle, koska elämän pitää liikuttaa myös sisältä.
Terveiseni kasvatussosiologisen ja koulutuspolitiikan tutkimuksen parissa toimiville: Kun maailmassa kuohuu ja tapahtuu synkkiä asioita, on jaksettava sitkeästi uskoa, että työllä on yhteiskunnallista merkitystä. Riippumatonta tiedettä ja kriittistä tutkimusta on vaalittava, ja tutkimuksessa on uskallettava poiketa valtavirrasta, jotta avautuu uusia näköaloja.
