Tutkija valokeilassa: Elina Raitanen

Nimi: Elina Raitanen
Tehtävä tiedekunnassa: yliopisto-opettaja, väitöskirjatutkija
Suoritetut tutkinnot: OTM
Kiinnostuksen kohteet: Oikeusteoria ja -filosofia, ekologia, planeetan kestävä tulevaisuus, oikeuden, luovuuden ja taiteen merkitys yhteiskunnallisen muutoksen kietoutuneina vaikuttimina ja osallistajina.

Kuvaile urapolkuasi. Miten olet päätynyt nykyiseen tehtävääsi?

Valmistumisen jälkeen ohjaajani ehdotti jatko-opintoihin hakeutumista. Tämä tuli yllätyksenä, sillä en luottanut kykyihini, mutta ehdotus resonoi vahvasti. Ennen tutkimuksentekoon ryhtymistä kokeilin siipiäni lakimiesharjoittelijana asianajotoimistossa ja sopimuslakimiehen tuuraajana. Käväisin myös töissä Eduskunnassa.

Saatuani kolmivuotisen rahoituksen kansallisen ”Oikeus muuttuvassa maailmassa” -tutkijakoulun kautta, siirryin kokoaikaisesti väitöskirjatutkimuksen pariin. Tämä aika oli varsin avartava ja antoisa. Ymmärsin kuitenkin, että en ollut nopeasti valmis esittämään tutkimuksellisia ajatuksiani väitöskirjan laajuudessa.

Rahoituskauden loputtua lähdin kolmeksi vuodeksi tutkijan sijaisen töihin sektoritutkimuslaitokseen. Mielessäni siinsi toive tehdä väitöskirja loppuun siellä. Työyhteisö oli mitä parhain, mutta työnkuvani erosi omista tutkimusintresseistäni siinä määrin, että väitöskirjani ei tuona aikana juuri edistynyt. Sijaisuuteni loppuessa koin jonkinlaisen identiteettikriisin paitsi juristina, myös ihmisenä rakkaan läheisen menetyksen myötä. Muutin taas uudelle paikkakunnalle ja suoritin tuomioistuinharjoittelun. Sen jälkeen avautui ovi takaisin tiedekuntaan opettajan tehtäviin ja tartuin tilaisuuteen. Tämä tuntui monella tapaa varsinaiselta kotiinpaluulta.

Millaisten projektien parissa työskentelet parhaillaan?

Tällä hetkellä toimin yliopisto-opettajan sijaisena ja väitöskirjatutkijana. Väitöskirjassani tarkastelen oikeuden mahdollisuuksia ekologis-sosiaalisen eheyden ja palautumiskyvyn turvaamisen mahdollistajana. Erityiseksi kulminaatiopisteeksi on tutkimuksenteon myötä noussut oikeudellisen luontosuhteemme analyysi. Artikkeliväitöskirjan johdanto-osan kirjoitus on par’aikaa työn alla. Silloin tällöin olen myös mukana rahoitushauissa (nytkin yhdessä luovassa monitieteisessä). Olisi suuri ilo päästä pitkästä aikaa mukaan johonkin projektiin.

Ovatko kiinnostuksen kohteesi muuttuneet opiskelujesi jälkeen?

Kenties ne ovat vain avartuneet.

Jos et olisi tutkija, missä ammatissa olisit?

Koska en ehkä kuitenkaan yltäisi Mirkka Rekolan tai Jean-Paul Gaultier:n ilmaisuun, niin varmaankin olisin saattohoitolääkäri. Transformaatio, metamorfoosit, siirtymät ja tuntematon ovat aina kiehtoneet minua. Yhteiskunnassamme haavoittuvuus, minkä ymmärrän yhtäältä sekä elämän ja olemassaolon väkevyytenä että samanaikaisena haurautena ja katoavuutena, tekee olemassaolostamme maapallolla kaunista ja ainutlaatuista. Nykyään haavoittuvaisuus on mielestäni liiaksi patologisoitu ja eristetty elämästä intellektualisoinnin ja diagnoosien välityksellä. Kuolemaan siirtymä syntymän jälkeisen elämän päätepisteenä sulkee ympyrän ja vie tuntemattoman äärelle; jonnekin, johon tieto ei ulota.

Tämä sama mystiikka on nähdäkseni luontosuhteemme kadotettu ydin. Siinä, missä ympäristöoikeuden tutkijana uppoan monitieteisen ja filosofisen avaruuden maastoon, ymmärrän  saattohoitolääkärinkin irrottautuvan ihmiskeskeisen elämän ylläpidon pakottavuuden näkökulmasta – antautuen kohtaamiseen ja dialogiin, jossa tuntematon, ja hallintamme ulottumattomissa oleva opettavat meitä elämään suuremmassa sopusoinnussa toistemme ja maailman kanssa.

Mistä innostut?

Ideoista, kesyttömistä, luovista ja autenttisista ihmisistä. Luonnosta. Kirjoista. Runoista. Taiteesta yleensä.