Turun yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan ja Varsinais-Suomen hyvinvointialueen yhteinen Vainu 2 -koulutus päättyi 23. lokakuuta tulevaisuusorientaatiota ja ennakointia käsitelleeseen koulutuspäivään.
Vainu 2 -koulutus on osa lääketieteellisen tiedekunnan ja Varhan yhteistä vaikuttavuusfoorumia. Neljän koulutuspäivän kokonaisuus on suunnattu Varhan eri tulosalueilla potilashoitoa linjaavissa avainjohtotehtävissä toimiville. Koulutuksen tavoitteena on vahvistaa johtajien osaamista sisältöjohtamisessa, vaikuttavuudessa, kustannusvaikuttavuudessa, priorisoinnissa ja tulevaisuuden ennakoinnissa.
Koulutussarjan viimeisessä osassa syvennyttiin muuttuvan työelämän johtamiseen, arvoihin sekä organisaatiokulttuurin merkitykseen potilashoidon tuloksille.
Tulevaisuuden johtaminen edellyttää kykyä toimia epävarmuudessa
Koulutuspäivän avasi Ilmarisen asiantuntijapsykologi Juho Mertanen, joka käsitteli tulevaisuuden työelämää ja työterveydenhuollon johtamista murroksessa, jossa epävarmuudesta on tullut pysyvä olosuhde.
– Jos emme tiedä, mihin suuntaan maailma on menossa, meidän tulisi pyrkiä paremmiksi keskenolemisessa, Mertanen sanoi.
Mertanen visioi esityksessään tekoälyn muuttavan tulevaisuudessa työn sisältöjä, kun yksinkertaisia tehtäviä voidaan automatisoida, jolloin ihmisten työssä voivat korostua entistä enemmän vaativien ongelmien ratkaiseminen. Tämä voi lisätä työn kuormittavuutta.
Lisäksi Mertanen nosti esiin myös nuorten työelämälle asettamat odotukset: vakauden, yhteishengen, kohtuullisen kuormituksen ja joustavuuden. Hyvän työuran alussa korostuvat puolestaan laadukas perehdytys, reilu kohtelu ja selkeä johtajuus.
Eettiset periaatteet ja resurssit reunaehtoina
Lastenneurologian dosentti ja Palveluvalikoimaneuvoston asiantuntija Ilona Autti-Rämö käsitteli puheenvuorossaan etiikan merkitystä sosiaali- ja terveydenhuollon päätöksenteossa. Väestörakenteen muutokset, teknologian kehitys ja rajalliset resurssit lisäävät tarvetta arvioida päätösten seurauksia ja perustella palvelujen järjestämistä koskevia ratkaisuja.
– Eettinen harkinta täydentää terveystaloustieteellistä arviointia. Kun julkisia varoja kohdennetaan, on arvioitava hoitojen vaikuttavuutta ja kustannuksia, mutta myös niiden eettisiä perusteita. Kaikkien potilaiden ihmisarvo on sama, eikä se riipu esimerkiksi iästä, toimintakyvystä tai elämäntilanteesta, Autti-Rämö painotti.
Autti-Rämö nosti esiin myös priorisoinnin vaikeat kysymykset. Mitä sairauksia tutkitaan ja hoidetaan? Milloin hoito tuottaa riittävästi hyötyä suhteessa sen kustannuksiin ja riskeihin? Entä miten varmistetaan, että erilaisissa elämäntilanteissa olevat ihmiset saavat yhdenvertaista hoitoa?
Varhan arviointiylilääkäri Minna Marttila-Vaara esitteli hyvinvointialueen hoito- ja hoivaeettisiä kysymyksiä käsittelevää EETU-työryhmää. Työryhmä tukee hoitavia tahoja käytännönläheisesti ja ratkaisukeskeisesti. Keskustelussa pohdittiin myös, miten eettistä tukea voitaisiin vahvistaa ja kysymyksiä käsitellä nykyistä enemmän ennakoivasti.
Organisaatiokulttuuri vaikuttaa potilaiden saamaan hoitoon
Koulutuspäivän viimeisessä osuudessa johtajaylilääkäri Pirjo Mustonen käsitteli organisaatiokulttuurin ja potilashoidon tulosten yhteyttä.
Mustonen esitteli osallistujien kanssa aiemmin toteutetun organisaatiokulttuurikyselyn tuloksia, joissa arvioitiin organisaation nykyistä kulttuuria ja toivottua suuntaa.
Tuloksissa korostui hierarkkisuus: osallistujat kokivat sen merkityksen nykyisessä organisaatiokulttuurissa suuremmaksi kuin toivoisivat. Myös luovuutta, innovatiivisuutta ja sopeutumiskykyä painottava kulttuuri sai nykytilassa vähemmän painoarvoa kuin osallistujat niiltä toivoivat.
Tulokset herättivät keskustelua siitä, miten johtamisrakenteet, sääntely ja taloudelliset reunaehdot vaikuttavat henkilöstön mahdollisuuksiin kehittää työtään ja tehdä yhteistyötä.
Vainu 2 -koulutus jatkoi lääketieteellisen tiedekunnan ja Varhan yhteistyötä sosiaali- ja terveydenhuollon vaikuttavuuden vahvistamiseksi.
Kukin neljästä koulutuspäivästä sisälsi asiantuntijaluentoja keskeisistä aiheista, minkä lisäksi osallistujien keskustelu oli keskeisessä asemassa. Koulutukseen sisältyi myös yksiköissä toteutetut välitehtävät. Välitehtävien arviointiin osallistui tulosryhmän ja tulosalueen johtoa.
