D-vitamiinilla ei ole yhteyttä tyypin 1 diabetekseen sairastumiseen (Väitös: FM Marjaana Mäkinen, 21.2.2020, lastentautioppi)
Tyypin 1 diabetekseen sairastuvien ja terveiden lasten D-vitamiinipitoisuuksissa ei ole eroja missään ikävaiheessa, käy ilmi FM Marjaana Mäkisen Turun yliopistossa tarkastettavassa väitöstutkimuksessa.
D-vitamiinin saantia voidaan mitata verestä D-vitamiinin varastomuodon 25-hydroksi-D-vitamiinin [25(OH)D] seerumipitoisuuksina. Marjaana Mäkinen mittasi väitöstutkimuksessaan tätä D-vitamiinin varastomuotoa vuosina 1994–2004 syntyneiltä lapsilta, joiden terveyttään seurattiin 15-vuotiaaksi asti tai kunnes he sairastuivat tyypin 1 diabetekseen.
– Tutkimuksessa 25(OH)D-pitoisuudet olivat alimmillaan heti syntymässä otetuissa napaseeruminäytteissä, jolloin ne olivat keskimäärin noin 30 nmol/l, kun 50 nmol/l tai sen ylittäviä määriä pidetään riittävänä D-vitamiinipitoisuutena, Mäkinen kertoo.
Äidin D-vitamiinin saanti ei vaikuttanut lasten sairastumisriskiin
Alhaisiin pitoisuuksiin vaikutti suuresti se, että äidit eivät raskausaikana käyttäneet keskimäärin lainkaan D-vitamiinivalmisteita, ja myös D-vitamiinin saanti ravinnosta jäi puutteelliseksi.
– Tällä ei kuitenkaan nähty olevan vaikutusta lasten sairastumiseen tyypin 1 diabetekseen, Mäkinen huomauttaa.
Äidin ikä vaikutti napaseerumin 25(OH)D-pitoisuuksiin siten, että mitä vanhempi äiti oli lapsen syntyessä, sitä korkeampi oli pitoisuus, vaikka äitien D-vitamiinin saannissa raskausaikana ei havaittu iästä johtuvia eroja.
Äitien D-vitamiinin saanti ei myöskään ollut yhteydessä energiansaantiin, vaikka yleisesti vitamiineja saadaan enemmän, kun ravintoa syödään enemmän. Äidin D-vitamiinin saannilla tai napaseerumin 25(OH)D-pitoisuudella ei ollut yhteyttä lapsen syntymäpainoon tai -pituuteen.
Vuodenaika ja maidon D-vitaminointi näkyivät lasten D-vitamiinipitoisuuksissa
D-vitamiinipitoisuuksien vuodenaikavaihtelu oli suurta, ja kesällä syntyneillä napaseerumien pitoisuudet ylittivät useimmiten 50 nmol/l raja-arvon. Alle kaksivuotiaiden ryhmässä vuodenaikavaihtelua D-vitamiinipitoisuuksissa ei kuitenkaan havaittu. Myös maantieteellisellä sijainnilla oli vaikutusta: Oulussa syntyneillä oli keskimäärin matalimmat pitoisuudet syntymähetkellä, Turussa taas korkeimmat.
– D-vitamiinipitoisuudet nousivat näytteissä pian syntymän jälkeen, kun lapsille alettiin antaa suositusten mukaisesti D-vitamiinitippoja kahden viikon iästä lähtien. Myös maitotuotteiden D-vitaminointi, joka alkoi Suomessa vuonna 2003, vaikutti lasten D-vitamiinipitoisuuksiin merkittävästi, Mäkinen sanoo.
Alle kaksivuotiailla pitoisuudet olivat ennen maidon D-vitaminointia keskimäärin n. 75 nmol/l ja sen jälkeen noin 90 nmol/l. Pojilla pitoisuudet olivat ennen D-vitaminointia vähän korkeampia kuin tytöillä, mutta vitaminoinnin aloittamisen jälkeen hiukan tyttöjä matalampia.
– Isommilla lapsilla vuodenaikavaihtelu oli huomattavaa, ja se pysyi yhtä suurena maidon D-vitaminoinnin aloittamisen jälkeen, jolloin sekä matalammat että korkeammat pitoisuudet siirtyivät entistä korkeammalle, Mäkinen selittää.
Lapsen painoindeksi vaikutti pitoisuuksiin, niin että painoindeksin kasvaessa D-vitamiinipitoisuus aleni. Myös lapsen ikä vaikutti tuloksiin, mutta ei yhtä suoraan, vaan 4–5-vuotiailla oli yleensä matalimmat pitoisuudet.
Tyypin 1 diabeteksen syy edelleen tuntematon
Tyypin 1 diabeteksen syytä tai syntymekanismia ei vielä tunneta. Vaikka keskimääräisiä eroja seeruminäytteiden D-vitamiinipitoisuuksissa terveiden ja diabetekseen sairastuvien lasten välillä ei missään ikävaiheessa löydetty, eikä D-vitamiinipitoisuuksilla ollut vaikutusta diabetekseen viittaavien vasta-aineiden muodostumiseen tai sairastumisikään, voi D-vitamiinilla olla vaikutusta johonkin näistä myöhemmin paljastuvista mekanismeista ja siten diabeteksen puhkeamiseen joillain yksilöillä.
– Joka tapauksessa riittävä D-vitamiinin saanti on tärkeää ja siitä on monia terveydellisiä hyötyjä, Mäkinen muistuttaa.
Suomalainen DIPP-tutkimus on tyypin 1 diabeteksen ennustamista ja ehkäisemistä tutkiva projekti, joka on jatkunut jo vuodesta 1994 lähtien. Tutkimus toimii kolmella paikkakunnalla, Turussa, Tampereella ja Oulussa. DIPP-tutkimuksessa seurataan lapsia, joilla on perinnöllinen alttius sairastua tyypin 1 diabetekseen.
***
FM Marjaana Mäkinen esittää väitöskirjansa Vitamin D and type 1 diabetes - Serum 25-hydroxyvitamin D concentrations and risk of type 1 diabetes in children julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 21.2.2020 klo 12.00 (Turun yliopisto, Dentalia, Arje Scheinin -sali, Lemminkäisenkatu 2, Turku).
Vastaväittäjänä toimii professori Christel Lamberg-Allardt (Helsingin yliopisto) ja kustoksena professori Jorma Toppari (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on lastentautioppi.
Väittelijän yhteystiedot: 0400524333, marjaana.makinen@utu.fi
