Turun yliopistossa tarkastettava väitöskirjatutkimus osoitti, että julkisen sektorin sosiaali- ja terveydenhuollon organisaatioiden laadunhallinta ja laatujohtaminen oli hajanaista ja vähän hyödynnetty menettely.
Väitöskirjatutkija Susanna Friman selvitti väitöstutkimuksessaan laatujohtamisen tilaa sekä sen hyödyntämistä sosiaali- ja terveydenhuollon organisaatioiden johtamisen tukena, yhteistyön edistämisessä eri toimijoiden välillä sekä muutosten hallinnassa. Tutkimus osoitti, että selkeä hidaste laatujohtamisen hyödyntämiselle näytti olleen yhtenäisen laatukäsitteistön puute, ja sen myötä yhteisen näkemyksen ja tahtotilan puute.
Erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollon organisaatioiden yhdyspinnoilla tapahtuvan yhteisen asiakasprosessin arvioinnin sekä laadun parantamisen koettiin olevan vähäistä. Sen sijaan terveydenhuollossa perus- ja erikoistason välillä oli joltain osin tehty yhteisiä potilaspolun prosessikuvauksia ja sovittu työnjaosta, esimerkiksi diabetespotilaiden hoidon osalta.
Myös ostopalveluiden laadunarviointi oli vaihtelevaa.
– Organisaatioiden ostopalvelujen laadunarvioinnin voidaan pääsääntöisesti sanoa olleen varsin kehittymätöntä ja se koettiin haasteelliseksi toteuttaa ilman yhtenäistä kansallista ohjausta ja arviointikriteeristöä, kertoo Friman.
Huomion arvoiseksi havainnoksi nousi myös se, että kolmannen sektorin toimijoita tunnistettiin yhteistyökumppaneiksi palvelutuotannossa, mutta yksityistä sektoria ei mainittu yhteistyökumppanina, vaikka sillä on merkittävä rooli sote-sektorin palvelutuotannossa. Haastatteluissa jäi hieman epäselväksi syyt tälle havainnolle. Taustalla saattoi osittain olla jonkinlainen historiallinen ajattelu- tai toimintamalli, missä yksityiset palveluntuottajat saatetaan nähdä pikemminkin kilpailijana kumppanuuden sijaan.
Laadunhallinta vaatii koko organisaation sitoutumista
Tutkimusorganisaatioissa oli kuitenkin eri asteisesti hyödynnetty laatujohtamisen menettelyjä, kuten hoito- ja palveluprosessien laadunarviointia. Tämä saattaa joltain osin selittyä sektoria vahvasti ohjaavalla lainsäädännöllä, tarpeella hillitä toiminnan kustannuksia sekä ihmiselle tuotettavien palvelujen luonteella.
– Tietojohtamisen menettelyiden kehittymättömyys vaikutti kuitenkin olevan jonkinasteinen este ajantasaisen ja kattavan laatutiedon hyödyntämiselle päätöksenteossa ja johtamisessa, sanoo Friman.
Sosiaali- ja terveydenhuollon integraatiopyrkimyksiä tai -suunnitelmia ei tullut organisaatioiden tutkimushaastatteluissa esiin, mikä oli huomattava puute palvelujärjestelmäuudistuksen ollessa tuloillaan.
Väitöstutkimusprosessin eri vaiheissa nousi esiin laadun johtamisen merkitys. Laadunhallinta edellyttää vaikuttavien johtamisen piirteiden hyödyntämistä johtamisen eri tasoilla, kuten strategisessa, taktisessa ja operatiivisessa johtamisessa. Ylimmän johdon sitoutuminen organisaation laadun varmistamiseen ja parantamiseen on olennaista, koska sen myötä korkea laatu arvotetaan tärkeäksi tavoitteeksi, jonka saavuttaminen sitouttaa koko henkilöstöä.
– Tärkeää olisikin koko organisaation sitouttaminen laadunhallintaan viestimällä selkeästi organisaation laatutavoitteista, tukien näin yhteisen tahtotilan muodostumista ja organisaationlaatukulttuurin vahvistumista, Friman tiivistää.
***
TtM Susanna Friman esittää väitöskirjansa ”Laatujohtaminen sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmän muutoksessa” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 25.4.2025 klo 12.00 (Turun yliopisto, Calonia, Cal1-luentosali, Caloniankuja 3, Turku).
Yleisön on mahdollista osallistua väitökseen myös etäyhteyden kautta.
Vastaväittäjänä toimii professori Harri Jalonen (Vaasan yliopisto) ja kustoksena professori Tuija Ikonen (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on kansanterveystiede.
Väittelijän yhteystiedot: susanna.e.friman@utu.fi
