Yhtä aikaa opiskeltavat samankaltaiset vieraat kielet tukevat toisiaan, selviää FM Veijo Vaakanaisen väitöstutkimuksesta.
Moni ruotsia ja saksaa koulussa päntännyt on saattanut ajatella, että samankaltaiset kielet sekoittavat toisiaan.
Turun yliopiston tuoreesta väitöksestä kuitenkin selviää, että tutkimuksen perusteella yhtä aikaa opiskeltavat samankaltaiset vieraat kielet tukevat toisiaan. Tällaisia voivat olla esimerkiksi juuri kielipari ruotsi ja saksa.
– Kielten samankaltaisuus on suuri voimavara, joka auttaa kirjoittamisen oppimista sekä ruotsissa että saksassa, toteaa FM Veijo Vaakanainen.
Hänen pohjoismaisten kielten väitöskirjansa tarkistetaan humanistisessa tiedekunnassa perjantaina 13. kesäkuuta.
Vieraalla kielellä kirjoittamisen oppiminen on varsin haastava ja pitkäkestoinen prosessi. Sujuvien tekstien tuottamiseen ei vielä riitä yksittäisten sanojen taivuttaminen tai kieliopillisesti virheettömien lauseiden tuottaminen.
Oppijoiden on osattava myös ilmaista lauseiden välisiä merkityssuhteita, eli toisin sanoen tekstien tulee olla sidosteisia. Vaakanaisen väitöstutkimus antaakin uutta tietoa myös kielenoppijoiden kyvystä kirjoittaa yhtenäisiä tekstejä.
Hän tarkasteli tutkimuksessaan suomalaisia ruotsinoppijoita. Kielitaidon kehittyessä myös oppijoiden kyky luoda sidosteisia tekstejä monipuolistuu.
Väitöstutkimuksen pohjalta voidaan kehittää vieraiden kielten opettamista. Vaakanainen nostaa esiin kaksi konkreettista ehdotusta.
– Ensinnäkin kielten opetuksessa olisi hyvä kiinnittää nykyistä enemmän huomiota yksittäisten sanojen ja lauseiden lisäksi myös tekstitason ilmiöihin.
– Lisäksi kannattaisi kehittää monikielisiä opetusratkaisuja, joissa oppijat pääsevät hyödyntämään osaamiaan kieliä kokonaisvaltaisesti ilman selkeitä oppiainerajoja eri kielten välillä.
Sidosteisuus kehittyy kielitaidon myötä
Vaikka sidossanojen hallitseminen on kielenoppijoille tärkeä taito, ei niiden käyttämistä suomalaisten ruotsinoppijoiden teksteissä aiemmin ollut juurikaan tutkittu, Vaakanainen kertoo.
– Sidosteisuuden luomiseen kirjoittajilla on käytössä erilaisia kielellisiä keinoja, joista yksi on niin kutsutut sidossanat eli konnektorit. Tällaisia sanoja ovat esimerkiksi kahden lauseen välillä olevaa syysuhdetta ilmaiseva koska ja tapahtumien ajallista järjestystä osoittava sitten.
Vaakanainen selvitti, kuinka ruotsinoppijat eri taitotasoilla käyttävät sidossanoja ja miten niiden käyttö eroaa syntyperäisistä kielenkäyttäjistä. Lisäksi hän vertaili sidossanojen käyttöä kahdessa vieraassa kielessä, ruotsissa ja saksassa.
Tulokset osoittavat, että alkeistasolla oppijat turvautuvat usein sidossanaan och ja että he käyttävät myös sidossanoja muista kielistä. Kielitaidon kehittyessä sidossanojen käyttö monipuolistuu ja muuttuu oikeakielisemmäksi. Erittäin edistyneet oppijat käyttävät myös harvinaisempia ilmauksia.
Äidinkielisiin verrattuna oppijat kirjoittavat muodollisempaa kieltä, kun taas syntyperäiset käyttävät puhekielisempää ilmaisua. Se näkyy myös sidossanojen käytössä.
FM Veijo Vaakanainen esittää väitöskirjansa ”Dynamik och kontrast i konnektorbruket hos finska inlärare av L2-svenska” julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 13.6.2025 klo 12.00 (Turun yliopisto, Agora, luentosali XXI, Turku). Vastaväittäjänä toimii dosentti Taina Juurakko-Paavola (Tampereen yliopisto) ja kustoksena dosentti Outi Toropainen (Turun yliopisto). Tilaisuus on ruotsinkielinen. Väitöksen alana on pohjoismaiset kielet.
