Sytomegalovirusta löytyy suurimmasta osasta tutkituista syöpäkasvaimista. Arvoitus on, mitä virus tekee niissä. Professori ja InFLAMES-ryhmänjohtaja Cecilia Söderberg-Nauclér tutkii tätä taudinaiheuttajaa, joka tarttuu lähes jokaiseen meistä jossakin vaiheessa elämää. Tutkimus saattaa tuoda uusia ratkaisuja aivosyövän hoitoon.
Sytomegalovirus on herpesviruksiin kuuluva, perin tavallinen ihmisen mikrobiseuralainen. Se tarttuu yli 80 prosenttiin ihmisistä jossakin vaiheessa elämää ja usein emme edes huomaa tartuntaa. Virus jää elimistöön piileksimään, mutta ei aiheuta ongelmia, ellei kantajan vastustuskyky jostain syystä heikkene selvästi. Jos niin käy, sytomegalovirus saattaa aktivoitua ja muuttua vaaralliseksi.
– Suunnittelin elinsiirtokirurgin uraa ja pääsin jo varhain mukaan Karoliinisen instituutin yliopistollisen sairaalan elinsiirtotoimintaan. Vielä 1980-luvulla sytomegalovirus oli elinsiirroissa suuri ongelma. Virusta ei silloin voinut todeta muuten kuin tekemällä kudosviljely, jonka tuloksen saaminen kesti viikkoja. Jos siirteen saaja sai keuhkokuumeen, lähetimme potilaan teho-osastolle, mutta yleensä hän ei sieltä enää palannut. Kiinnostuin jo silloin tästä viruksesta, Söderberg-Nauclér kertoo.
Minulle tietäminen on tärkeintä, ei se, olenko oikeassa vai väärässä.
Vaikuttaa, että nuori Söderberg-Nauclér on ollut pysäyttämätön. Valot laboratoriossa paloivat yömyöhään ja viimeinen junavuoro kotiin ehti usein mennä.
– Yövyin laboratoriossa 3–4 yönä viikossa. Tein tutkimusta, perehdyin kirurgiaan ja opiskelin. Sitten erään pitkän päivän jälkeen, kun olimme kollegan kanssa sulkemassa siirtopotilaan haavaa, kollega tökkäsi vahingossa neulan sormeeni. Neula painui luuhun saakka ja siinä minä vain seisoin, neula kädessä törröttäen. Se oli käännekohta. Sanoin kotona miehelleni, että jos vastedes väitän jotain muuta, muistuta, että olen tutkija enkä kirurgi.
Virus, joka aktivoituu aivosyövässä
Söderberg-Nauclér panosti tutkijanuraansa Karoliinisessa instituutissa sekä Oregonin terveystieteiden yliopistossa Portlandissa Yhdysvalloissa. Kysymyksiä riitti: mikä on sytomegaloviruksen rooli elinsiirteen hylkimisessä? Entä kroonisissa tulehdustaudeissa? Mikä saa viruksen heräämään? Ja kuinka iso rooli viruksella on sydän- ja verisuonitaudeissa? Menestystä tuli, julkaisuja huippulehdissä oli useita.
Viidentoista vuoden sytomegalovirustutkimusten jälkeen hän ajatteli tietävänsä, mihin virus pystyy. Sitten mikrobista paljastui uusi seikka.
– Havaitsimme, että sytomegalovirus on läsnä ja aktiivinen useissa syöpäkasvaimissa ja syövän etäpesäkkeissä. Syöpää ympäröivässä terveessä kudoksessa sitä ei ole. Mitä virus tekee syöpäkasvaimessa, miksi se on siellä?
Tässä vaiheessa tutkijan mielenkiinto kohdistui aivosyöpään, glioblastoomaan, jossa sytomegalovirus näyttää olevan aktiivinen. Glioblastooma on syöpä, jonka sadat kliiniset hoitokokeilut ovat kerta toisensa jälkeen osoittautuneet pettymyksiksi. Vuoden 2005 jälkeen tautiin ei ole tullut uusia tehokkaita hoitoja ja potilaiden ennuste on yhä hyvin synkkä.
Voisiko viruslääke toimia?
Söderberg-Nauclér halusi nähdä, mitä tapahtuu, jos aivosyöpäpotilas saa hoitojensa aikana virusten toimintaa suitsivaa lääkettä.
– Kokeilimme potilaille valgansikloviiria, jota käytetään yleisesti muun muassa sytomegeloviruksen aiheuttaman verkkokalvontulehduksen ja keuhkotulehduksen hoitoon. Tutkimuksessa viruslääkettä saaneiden aivosyöpäpotilaiden keskimääräinen elossaoloaika oli 29,7 kuukautta kun yleensä se on 13–14 kuukautta.
Söderberg-Naucler painottaa, että valgansikloviiri ei paranna aivosyöpää, mutta saatu aineisto näytti lupaavalta. Näyttää siltä, että lääke estää säteilyn aiheuttaman sytomegaloviruksen aktivoitumisen, mikä puolestaan estää kasvaimen varhaisen uusiutumisen.
Jatkotutkimukseen oli vaikea saada rahoitusta, mutta nyt tutkijat ovat rekrytoineet 220 glioblastoomapotilasta arvioidakseen valgansikloviirin vaikutusta kasvaimen etenemiseen ja selviytymiseen Ruotsin lääketieteellisen tutkimusneuvoston myöntämän apurahan tuella.
Lisäksi työ viruksen roolin selvittämiseksi glioblastoomassa jatkuu Tanskalaisen Lundbeck-säätiön myöntämällä 4,2 miljoonan euron suuruisella apurahalla. Se myönnettiin alkuvuodesta 2025 Söderberg-Nauclérin ja tanskalaisen professori Jiri Bartekin ryhmille.
Viruksella on ehkä salamatkustaja
Söderberg-Nauclér uskoo, että syöpä on jotain muuta kuin mitä sen katsotaan yleisesti olevan eli genetiikkaan perustuva tauti. Hän uskoo, että syövän juurisyy on aineenvaihdunnassa. Tätä saattaa todistaa muun muassa se, että jos syöpäsolun tuma geneettisine koodeineen siirretään soluun, jonka aineenvaihduntaympäristö on normaali, mitään pahaa ei tapahdu.
Mutta miten tämä liittyy sytomegalovirukseen?
– Aineistomme osoittaa, että vain tietty sytomegalovirustyyppi on vahvasti yhteydessä syöpään. Tällä hetkellä tutkimme sen vaikutusta solujen aineenvaihduntaan. Syöpäsolut hyödyntävät hiilihydraatteja, proteiineja ja rasvoja joko ruoasta tai kehon varastoista ja tuottavat energiaa eri tavalla kuin normaalit solut.
Syöpäsolujen muuttunut aineenvaihdunta tunnetaan Warburg-ilmiönä ja se johtuu mitokondrioiden toimintojen muutoksista. Mitokondriot polttavat ravintoa energiaksi ja solujen rakennusaineiksi – ne ovat ikään kuin solun voimalaitoksia.
– Warburg-ilmiö esiintyy syöpäsoluissa ja ne tuottavat energiaa eri tavalla. Emme vain vielä tiedä, miten solut siirtyvät normaalista aineenvaihdunnasta Warburg-ilmiöön. Tutkimalla, miten sytomegalovirus aiheuttaa Warburg-ilmiön, saimme yllättäviä oivalluksia ja paljastimme uusia syövän energiantuotannon reittejä, joita ei aiemmin ole tunnettu. Tämä voi avata uusia mahdollisuuksia syövän hoitoon.
Väitän, että noin kymmenen vuoden kuluttua panostetaan syövän aineenvaihdunnan tutkimukseen ja hoitoja haetaan sitä kautta.
Söderberg-Nauclérin teoria on, että tietty sytomegaloviruksen variantti kantaa toista virusta, salamatkustajaa, joka voisi olla yhteys solujen aineenvaihduntaan ja syöpään.
– Minulle tietäminen on tärkeintä, ei se, olenko oikeassa vai väärässä. Teoriani on vastoin vakiintunutta käsitystä syövästä, ja erittäin kiistanalainen, mutta täytyy muistaa, että esimerkiksi syövän immunologisiin hoitoihin ei parikymmentä vuotta sitten uskottu, ja nyt ne ovat tutkimuksen keskiössä. Väitän, että noin kymmenen vuoden kuluttua tiedeyhteisö ja lääkeyritykset panostavat erityisesti syövän aineenvaihdunnan tutkimukseen ja hoitoja haetaan sitä kautta.
Työrauhaa Turussa
Söderberg-Nauclér nimitettiin professoriksi Turun yliopistoon ja InFLAMES-lippulaivaan vuonna 2022. Hän viettää Turussa MediCityn laboratoriossa Biocityssä viikoittain 3–5 päivää ja johtaa omaa ryhmäänsä, joka on hänen mielestään paras ryhmä, joka hänellä on koskaan ollut. Hän pitää myös Turun tarjoamia tutkimusoloja erinomaisina. Se, että kaikki on lähellä, on Karoliinisen instituutin suuruuteen ja byrokratiaan tottuneelle uutta ja energisoivaa.
– Olen kiitollinen saamastani mahdollisuudesta ja siitä, että minut on otettu vastaan ystävällisesti. Kaikki ovat olleet hyvin avuliaita.
Söderberg-Nauclér myöntää, että Turku soi hänelle työrauhan, joka oli päässyt Ruotsissa kärsimään. Hän oli eri mieltä Ruotsin virallisesta linjasta koronaviruspandemiassa ja piti velvollisuutenaan osallistua keskusteluun. Toisinajattelijoita ei kohdeltu hyvin, ja somessa keskustelu yltyi loanheitoksi, jonka takia Söderberg-Nauclér muun muassa sulki Twitter-tilinsä.
Sanomisiaan hän ei kadu. Kollegoiden kanssa laaditun epidemiaennusteen hän sanoo osuneen kohdilleen yhtä seikkaa lukuun ottamatta. Kukaan ei osannut ottaa huomioon immuunisuojaa, joka erityisesti pohjoismaiden asukkailla oli olemassa, kiitos sikainfluenssan. Ruotsissa tehdyt havainnot antoivat vihjeen siitä, että jokin suojeli ihmisiä.
Sen jälkeen Söderberg-Nauclérin tiimi tunnisti ristisuojan, joka oli peräisin sikainfluenssasta ja liittyi alueella yleisiin HLA-molekyylityyppeihin, mikä tarjosi ihmiselle poikkeuksellisen vahvan suojan koronavirusta vastaan. Tämän onnenkantamoisen takia minkään maan ei tulevaisuuden epidemioissa kannata Söderberg-Nauclérin mukaan ottaa mallia Ruotsin tavasta toimia pandemian kanssa.
Söderberg-Nauclérin koti ja perhe – puoliso, kolme aikuistuvaa lasta ja corgi – ovat Tukholmassa. Turun laivalle tai lentokoneelle lähtö tuntuu hänestä joskus väsyttävältä, mutta perillä energia palaa ja päivät menevät hujauksessa. Söderberg-Nauclér on aina tehnyt pitkiä päiviä ja niitä hän tekee myös Turussa. Tutkijan työ on hänelle elämäntapa ja siinä hän toivoo olevansa ryhmäläisilleen roolimalli.
Söderberg-Nauclér voisi hyvin kuvitella asuvansa Turussa, mutta toistaiseksi työmatkailu lahden yli jatkuu.
– Kun palaan kotiin ja mieheni kysyy, miten Turussa meni, vastaan usein, että ikävä kyllä hienosti!
Teksti: Liisa Koivula
Kuvat: Hanna Oksanen
