Koneiden ylivaltaa pelättiin jo 200 vuotta sitten – uutuuskirja avaa tekoälyn romanttisia juuria
Voivatko koneet syrjäyttää ihmisen ja ottaa vallan? Jo 1800-luvun romantikot pohtivat kysymyksiä, jotka hallitsevat nykyistä tekoälykeskustelua. Turun yliopiston erikoistutkijan Asko Nivalan uusi teos tarkastelee, miten koneisiin kohdistuneet pelot myös ruokkivat ajatusta ihmisen kanssa kilpailevasta koneälystä.
Tekoälyn historia alkaa kauan ennen tietokoneita. Kulttuurihistorian dosentti Asko Nivalan teos Artificial Intelligence before Computers: The History of Romantic Computationalism tutkii ajattelevien koneiden kulttuurihistoriaa 1600-luvulta 1840-luvulle. Erityisesti romantiikan ajan kirjallisuus ja filosofia auttavat ymmärtämään, mistä nykyiset koneälyyn liittyvät toiveet ja kauhukuvat ovat peräisin.
– Romantikot pelkäsivät koneiden ottavan vallan ihmisistä. Tunnetuin esimerkki tästä on Mary Shelleyn romaani Frankenstein, jossa tiedemiehen valmistama keinotekoinen olento karkaa laboratoriosta. Samalla romantikkojen dystopiat vahvistivat mielikuvaa siitä, että kone voisi ajatella ja kilpailla ihmisen kanssa. Koneälyn uhka ja lupaus kasvoivat yhdessä, Nivala sanoo.
Shakkikoneen sisällä olikin ihminen
Ajattelevien koneiden historiaan kuuluu myös näyttäviä huijauksia. Romantiikan ajan yleisöjä hämmästytti Turkkilainen shakkikone, joka näytti pelaavan shakkia itsenäisesti. Todellisuudessa siirroista vastasi laitteen sisään piilotettu ihminen.
Shakkikone teki kysymyksen koneen ajattelukyvystä konkreettiseksi. Aikalaiset ihmettelivät, pystyisikö shakin siirrot todella tallentamaan hammasraittaista koostuvaan koneistoon. Monet epäilivät huijauksen perustuvan magnetismiin.
Saksalainen E.T.A. Hoffmann puolestaan kirjoitti Turkkilaisesta fiktiivisen version, jossa se oli shakkikoneen sijasta oraakkelimainen keskustelukone. Hoffmannin kuviteltu automaatti pystyi keskustelemaan ja vastasi yleisön kysymyksiin pelottavan totuudenmukaisesti.
Toinen Hoffmannin kauhukirjoista tunnettu automaatti oli nuorta naista jäljittelevä androidi Olimpia, joka tanssi ja lauloi niin taitavasti, että tarinan päähenkilö rakastui tähän päätä pahkaa.
– Keinoälyn historian ymmärtämiseksi on tutkittava myös kuviteltuja koneita, epäonnistuneita hankkeita ja huijauksia. Ne kertovat siitä, mitä ihmiset ovat halunneet koneiden tekevän ja mitä he ovat pelänneet niiden tekevän, Nivala toteaa.
Kutomakoneista tietotyön automatisointiin
Romantiikan konekuvitelmat syntyivät teollisen vallankumouksen keskellä. Kun reikäkorteilla ohjelmoitavat kutomakoneet muuttivat tekstiilityötä, heräsi kysymys siitä, voisiko myös ajattelun ja tietotyön mekanisoida. Kirjallisuuden automaatit ja ihmistä jäljittelevät koneet käsittelivät näin myös työn ja yhteiskunnan muutosta.
Kehitys sai konkreettisen muodon Charles Babbagen suunnitelmissa. Hänen analyyttinen koneensa olisi ollut yleiskäyttöinen ohjelmoitava tietokone, vaikka laitetta ei hänen elinaikanaan rakennettu valmiiksi. Babbagen konetta olisi ohjelmoitu kutomakoneista omaksutuilla reikäkorteilla. Lordi Byronin tytär Ada Lovelace kirjoitti sille ohjelman, jota voidaan pitää ensimmäisenä tietokoneohjelmana.
– Nykyinen keskustelu tietotyön automatisoinnista saa uuden näkökulman, kun sitä katsoo teollisen vallankumouksen ajalta käsin. Jo silloin pohdittiin, ulottuisiko koneistuminen käsin tehtävästä työstä myös ajatteluun, Nivala sanoo.
Routledgen julkaisema englanninkielinen teos tuo historiallista perspektiiviä tekoälykeskusteluun. Sen keskeinen väite on, että keinoälyyn liittyvien romanttisten myyttien arvioiminen edellyttää niiden historiallisten juurien tunnistamista.
